Urheilun ja kulttuurin sidosryhmälähestymistapojen vertailua

Kulttuurin ja urheilun sidosryhmälähestymistapojen vertailua


Miksi urheilu pärjää paremmin rahoituksen saamisessa sidosryhmiltä verrattuna kulttuuriin.

Ensimmäinen syy on se että urheiluväki pitää yhtä - kulttuuriväki pitää kukin omaa etuaan. Urheiluväki on ryhmähenkistä - kulttuuriväki yksilöhenkistä.

Toinen syy on se että urheiluväki koko ajan joka käänteessä markkinoi itseään - kulttuuriväki ei halua sellaiseen alentua.

Urheiluväki markkinointihenkisyydessään tuppaa urheilua joka paikkaan jopa kornilla tavalla - kulttuuriväki ei tällaista osaa.

Mutta pohjalla on myös se syy että urheilu on sosiaalista markkinahenkistä kansanhuvia - kulttuuri on pohjimmiltaan urheiluun verraten syvällistä yksilökokemusta.

Mutta kulttuurilla on urheiluun nähden yksi lyömätön etu sidosryhmiä lähestyttäessä.

Urheilu on itseensä koteloituva ulkopuolisen maailman ulkopuolelle sulkeva sisäpiirijuttu - kulttuuri on taas monella tasolla yhteiskuntaan ja elämään voimakkaasti ja sisällöllisesti erittäin paljon rikkaammalla tavalla suuntautuva juttu.

Joten ratkaisevaksi sidosryhmien rahoitusvalintojen ytimeksi nousee esiin:

Haluavatko sidosryhmien rahoitustahot että yhteiskunnallinen elämä ja ihmisten kokeminen on urheilun kaltaista pinnallista todellisuutta torjuvaa kepeää viihdettä - vai onko se ihmisen ja elämän suuriin asiohin suuntautuvaa ja ihmisen kaikenlaisia suuria tunteita ja elämänkokemuksia aktiivisesti lähestyvää kulttuuria.

Kulttuuri lähestyy elämänsisältöjä - urheilu piiloutuu niiltä yhden asian eli voittamisen kapea-alaisen arvon kautta.


Jussi Vaarala
11.1.2017

Katselukerrat: 186

Heikki Karjalainen kommentoi_ 11. tammikuu 2017 15:24

Mutta urheilusta

Sen luovuus, jos sitä on, liittyy valmentaumiseen ajoituksineen ja taktiikkaan ja oman päänsä plus  stressin sietoon.

Jussi Vaarala kommentoi_ 11. tammikuu 2017 15:36

Ei siinä luovuudesta voi laisinkaan puhua samassa merkityksessä kuin mitä vaikka pianosävellyksen tekeminen on tai maalauksen joka ei ole mikään valokuvakopio vaan omasta päästä tehty niinkuin telkän pönttö.

Ei pidä luisuttaa luovuuden käsitettä mihin tahansa vaan sille pitää olla selvästi sellainen ainakin korkealuovuudeksi ymmärrettävä kategoria jota edellämainitut aivan varmasti ovat.

Jussi Vaarala kommentoi_ 11. tammikuu 2017 15:38

Semmoinen luovuuskäsite joka sovelletaan joka paikkaan on kuin hanurin väliin syvälle pudonnut nuotti joka on niin tahranen ettei sitä ilkiä soittaa kuin pyykkipoika nenässä

Heikki Karjalainen kommentoi_ 11. tammikuu 2017 15:45

Täytyypäs kaivaa esiin nuo nuoruuden sävellykset, jotka olivat valsseja ja nopeita lattarityyppisiä "tico-ticoja".

On tuossa muutama muukin mielessä- ne liittyvät kirjallisuuteen ja kokemuksellisiin kertomuksiin omalla äänellä.

Jussi Vaarala kommentoi_ 11. tammikuu 2017 16:23

Tässä Heikille noin tunti sitten livenä Chopin in Flu-Amateurminor

:D

https://www.youtube.com/watch?v=nm5lX1smtH4

Jussi Vaarala kommentoi_ 11. tammikuu 2017 16:31

Kuulepas Heikki kun päästään kesään niin eiköhän tehdä tämmönen tempaus.

Minä olin muutamaan otteeseen kauan sitä jo haluttuani Laikun lavan puistossa kirjastotalon edessä ja sitten mikä se on siellä se jossa on se valkoinen paviljonki soittelemassa keyboardilla patterivetoisesti ja akkukaiuttimella ja lauloinkin välillä.

Sulla kun on varmaan auto ja pari kosketinsoitinta ja kun tiedät mitä ne painaa ja kun mulla ei ole autoa niin mennäänkö joku päivä jonnekin puistoon - EI KADULLE koska mua inhottaa siinä ympäristössä soittaa - ja soitellaan kaikenlaista ja mä voin laulaakin välillä kovaa ja korkealta.

Pistän tässä yhden karaokevideon liitteeksi että sitäkin voin tehdä

https://www.youtube.com/watch?v=BkB8CowSlbA

Jussi Vaarala kommentoi_ 11. tammikuu 2017 16:38

vielä yksi karaokepätkä viime kesältä

https://www.youtube.com/watch?v=QnXGNpWJpIU

Heikki Karjalainen kommentoi_ 11. tammikuu 2017 16:51

No, mikä ettei, mutta soitan vaan akustisilla ja isoilla pianoilla eläytyen. Mm. Merikannon Kesäillan Valssi klassikoista, Twiligthe time, Rakkauden jälkeen ja sovellettua jazzia oman maun mukaisesti ja tangoja. Hanuri pysykööt siellä nyt, missä se on.

Kun saadaan Metson pianostudiot kuntoon- tule kuuntelemaan.

Laulussa en pärjää kenellekään, paitsi joku sanoi karaokessa, että olemme menettäneet tarkankorvan tenorin ?

Jussi Vaarala kommentoi_ 11. tammikuu 2017 16:52

no äänitys on mitä se on ku kyseessä on satasen pokkarikamera ;)

Jussi Vaarala kommentoi_ 11. tammikuu 2017 17:03

No voih, kyllä se sähköpiano toimii puistossa ja sitä paitsi ympäristö on aivan pistämätön. Minä voin laulaa kaikenlaista. esimerkiksi tuon twilight timen ja rakkauden jälkeen.

Tässähän on se että mennä pitämään picnic hauskaa soittimien kanssa. Ihmiset tykkää kyllä. Ja jos on kaksi kosketinta niin voidaan jammata yhteen. Mä soitan kaikenlaista myös nuo biisit mitä mainitset ja kun olen soittanut oman bändin kanssa keikalla kymmenisen vuotta niin aika paljon löytyy kaikenlaista musaa ihan hatustakin.

Sekin juju mulla tässä hommassa on että mä en laisinkaan tykkää suomalaisten kyvyttömyydestä irootella ja pitää hauskaa - koska se on oikeasti tosi iso ongelma.

Meillä oli turkissa kun asuin semmosisiakin bileitä että toin nipun laulukirjoja pöydille ja ihmiset katto sieltä biisejä ja tuli mun viereen ja sitten säetsin ja ne laulo. Yks kerta aloitettiin klo 16 ja lopetettiin vasta 02,00 10 tunnin päästä yhtäsoitto eli oli mielettömän hauskaa.

Tämmöstä minä ajan takaa - spontaania rohkeutta heittäytyä. Siellä mikä se puisto nyt onkaan siellä naistenlahden suunnalla jossa on se iso valkoinen paviljonki yks kaveri joku jalkapalloilija tuli ja veti monta rautavaaran biisiä ku säestin.

Näin se menee ja mennä pitää. Eikä kukaan tykänny kyttyrää.

Aina hauskaa olla pittää

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot