Luin netin Ilta Sanomasta Kati Outisen haastattelun. Työttömänä ollessaan hän oli  harkinnut alan vaihtoa ja opiskelemista. TE-toimistosta oli ehdotettu lähihoitajan opintoja. Outinen oli lehden mukaan äimistynyt siitä etteikö me (ikäisensä naiset) mihinkään muuhun kelvata kuin hoivaajiksi. 

En tiedä tulkitsenko nyt jotenkin väärin kun koen lausahduksen "etteikö me mihinkään muuhun kelvata kuin hoivaajiksi" kun ymmärrän että siinä lähihoitajan työtä pidetään jotenkin huonona, vihon viimeisenä.

Oli miten oli, edes näinä työttömyyden aikoina ei hoiva ala kiinnosta, puhumattakaan että toisten auttaminen olisi laajemmin jonkunsortin kutsumus. Elämme aikoja joissa kutsumusta ohjaa raha. Tämä olisi julkisen vallan ymmärrettävä ja hyväksyttävä terästämällä hoiva alan houkuttelevuutta - rahalla.

Katselukerrat: 190

Kyuu Eturautti kommentoi_ 11. tammikuu 2017 20:28

Mitä nyt hoiva-alalla työskenteleviä tiedän, se toki vaatii tietynlaisia ihmisiä.

Ongelmista pahin ei ole palkka, vaikka onkin työn vaativuuteen nähden vähän huono. Ongelman ydin ei ole työajoissakaan.

Ongelma on työnantajan puolella, joka on pääosin julkinen sektori. Hoitajia lyödään (ihan fyysisestikin) sekä asiakkaiden että esimiesten toimesta. Heitä laitetaan vuoroon liian vähän, heidän syyksi luetaan kaikki ongelmat, he joutuvat käyttämään jatkuvasti rikki olevaa tekniikkaa ja saavat syyt sen ongelmista, heitä ei kuunnella eikä heidän työympäristön ongelmiin reagoida.

Rahaa ei nettona tarvita senttiäkään, mutta tahtoa sitäkin enemmän. Kun taustat pistettäisiin kuntoon, työteho lisääntyisi niin hulluna että säästöjen pienellä osallakin annettaisiin melkoinen palkankorotus.

teuvomast kommentoi_ 11. tammikuu 2017 20:35

Hoiva alaa on ajettu alas jo pitkän aikaa ja eräiden piirien kusetus sinne on ollut aiheellista että hoivaajat ovat joko menneet Norjaan taikka sitten vaihtaneet alaa terv tepivaari 

Kalervo ilmari Pohjola kommentoi_ 12. tammikuu 2017 07:08

Minun kokemukseni terveydenhuollosta, ainakin näin paikallisesti on kyllä positiivinen ja arvostava. Pienen kokemuksen sairaanhoidostakin sain vuosi sitten ja kyllä, samoin kuin Penttikin mainitsi, kokemani hoito oli uskomattoman laadukasta ja huolehtivaa. Näin, niin kuin itsekseni itseäni tituleerasin, miltei terveenä (siis fyysisesti) potilaana tuli myöskin huomioitua tuo hoitohenkilökunnan tiukka ajankäyttöohjelma. Aina kuitenkin riitti potilaalle muutama ystävällinen kannanotto eri tilanteissa.

Kävelyharjoituksia (rollaattori) tehdessäni tuli siellä oleskelutiloissa muutamien potilaiden kanssa myöskin juteltua (tämmöinen hiljainen mies kun olen, silti...) Olipas melkoista arvostelua muutamien osalta; mikään oikein ei ollut edes tyydyttävää. En sitten kyllä osannut omaakaan suutani kiinni pitää ja sain kumma kyllä, hiljaisuuden aikaa. Minä kun kohdaltani en löytänyt yhtään epäkohtaa.

Oli muuten "terveellistä", noin toisessakin mielessä viettää muutama päivä sairaalassa, se oli miellyttävä kokemus kaikesta huolimatta.

Hapan Kaali kommentoi_ 12. tammikuu 2017 07:20

Parjataan usein yrityksiä jotka toimivat hoiva alalla, että pyrkivät tehokkuuteen ja laatu siitä kärsii. Näin varmaan on, tunnetusti yritysmaailma pyrkii tehokkuuteen virkamiestyöhön verrattuna. Mutta syyttävää sormea heristäisin myös valtiovallalle ja kunnille, nämä tahot kuitenkin laativat säännöt ja valvovat että niitä noudatetaan.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot