Luin netin Ilta Sanomasta Kati Outisen haastattelun. Työttömänä ollessaan hän oli  harkinnut alan vaihtoa ja opiskelemista. TE-toimistosta oli ehdotettu lähihoitajan opintoja. Outinen oli lehden mukaan äimistynyt siitä etteikö me (ikäisensä naiset) mihinkään muuhun kelvata kuin hoivaajiksi. 

En tiedä tulkitsenko nyt jotenkin väärin kun koen lausahduksen "etteikö me mihinkään muuhun kelvata kuin hoivaajiksi" kun ymmärrän että siinä lähihoitajan työtä pidetään jotenkin huonona, vihon viimeisenä.

Oli miten oli, edes näinä työttömyyden aikoina ei hoiva ala kiinnosta, puhumattakaan että toisten auttaminen olisi laajemmin jonkunsortin kutsumus. Elämme aikoja joissa kutsumusta ohjaa raha. Tämä olisi julkisen vallan ymmärrettävä ja hyväksyttävä terästämällä hoiva alan houkuttelevuutta - rahalla.

Katselukerrat: 171

Neuvos kommentoi_ 11. tammikuu 2017 08:09

Sotea se.

Ala on alipalkattu

ja työntekijät uupuvat koska heitä on mitoitettu liian vähän työn vaativuuteen nähden.

Ylöjärvellä uutisoidaan kaupungin haluavan myydä ko laitos yksityiselle vanhuksineen.

Vuosisadan alussa kunta myi isäni huutokaupalla hänen vanhempiensa kuoltua - ollaanko menossa samaan vanhusten kohdalla?

Väinö Okaruusu kommentoi_ 11. tammikuu 2017 08:23

Kati Outisen näkemys hoiva-alasta on oikea. Se näkyy hyvin kentällä. Olen asunut yli 10 vuotta yksityisessä palvelutalossa ja lähihoitajia on vilissyt silmieni ohi paljon. Yksi ja ehkä tärkein syy on pätkätyö. Työnantajat eivät enää palkkaa hoitajia kuukausipalkalla töihin vaan ainoastaan tuntitöihin. Aina on tulossa uusia, kun vain lyhyen aikaa olleet lähtevät. Syynä lähtöön on se, että tunteja tulee niin vähän, että niillä tuloilla ei elä.

Tuntityötä tekeville pätkätyöläisille pitäisi säätää työaika laki, joka takaisi vähimmäistuntimäärän per viikko, joka voisi olla esim.25 tuntia.

Nykyisin hoivayritykset suorastaan riistävät työntekijöitä, joka ei voi olla v aikuttamatta alan arvostukseen.

Toinen asia on kokonaan se, että kun hoitaja vaihtuvat tiuhaan tahtiin, ei voi syntyä hyviä hoitosuhteita ja myös hoivatalojen asiakkaat kärsivät. 

Hoivayhtiön osakkaat ovat ne jotka hyötyvät ja siksi voikin sanoa, että hoivataloissa hoivataan lähinnä osakkaiden rahoja.

Neuvos kommentoi_ 11. tammikuu 2017 08:54

Jatkuva hoivatyöntekijöiden vaihtuminen - onko heillä edes alan koulutusta - miten tämä sallitaan?

Mika Helasvuo kommentoi_ 11. tammikuu 2017 10:15

Jo opiskeluaikana ja usein myös sen jälkeen olen törmännyt yllättävän moneen hoitoalalla työskentelevään, joiden lähtökohta alalle on ollut se, kun muualle ei päässyt.

Mikäli henkilö ei itse arvosta omaa työtään, niin miksi kukaan muukaan sitä arvostaisi?

Henkilökohtaisesti koen olevani suorastaan etuoikeutettu syystä, että olen saanut työskennellä hyvin laaja-alaisesti sosiaali-ja terveydenhuollossa.

Jos jossain, niin siinä työssä näkee koko yhteiskunnan ja elämän kirjon laidasta laitaan.

Väinö Okaruusu kommentoi_ 11. tammikuu 2017 10:19

Voin kertoa asiasta kiinnostuneille, että lähihoitajan koulutus on verrattain vaatimaton koulutus. Siksi hoivatyön vaativuuden huomioiden lähihoitajien ammattitaito on erittäin kirjavaa ja riippuu paljon työmotivaatiosta ja kotikasvatuksesta. Osa hoitajista on motivoituneita hoiva-alaan sitoutuneita ja osa ihan päinvastoin ja kaikkea siltä väliltä. Myös asenteilla vanhuksiin on suuri merkitys hoitotyössä.

Kun olen alaraajavammainen minulla käy hoitaja aamuin illoin hoitamassa jalkojani. Olen nähnyt ja kokenut monenlaista hoitajaa ja vaikuttaa siltä, että tilanne vain huononee, kun työ alkaa olla pääsääntöisesti pätkätyötä.

Pentti Tuominen kommentoi_ 11. tammikuu 2017 11:38

Minulla ei ole hoivatyöstä muuta kokemusta, kuin parin tapaturman johdosta sairaalassa makaamista. Siellä hoitajan työ on varmasti kutsumusta, jota ainakin minä arvosta yli kaiken. Muutaman kerran olen hoitajilta kysynytkin, miten te voitte tällaista työtä tehdäkin, jota minä en tekisi mistään hinnasta. Siihen he ovat vastanneet, että se suuri halu auttaa ihmistä pistää jaksamaan kaikenlaitasta. Kovasti välillä ovatkin väsyneen oloisia, varmasti kova pula henlilökunnasta niissäkin.

Taitaa olla ihan eri työtä yliopistollisessa sairaalassa, kuin hoivatyö jossain palvelutalossa.

Heikki Karjalainen kommentoi_ 11. tammikuu 2017 11:52

... ja, jos vielä mietitään sitä, että kirurgit leikkaavat meitä mitä ihmeellisimmistä vaivoista anestesialääkäreiden valvoessa, jossa avustajina ovat erikoisosaajina leikkaussalihoitajia, välinehoitajia jne. 24/7, hattu nousee entistä korkeammalle. Ja, että helikkopteri tuo-vie yötä ja päivää potilaita ja elimiä niitä tarvitseville. Eikä pidä unohtaa myöskään pelastuslaitosta, jotka antavat sen ensihoidon ja ovat reaaliaikayhteydessä sairaalaan ambulanssin vielä ajaessa.

Eikö nämäkin ole hoiva-alaa ennen leikkaussalia ja leikkaussalin jälkeen ?

... ja sitäkö ei arvosteta.

Mika Helasvuo kommentoi_ 11. tammikuu 2017 12:12

"Taitaa olla ihan eri työtä yliopistollisessa sairaalassa, kuin hoivatyö jossain palvelutalossa."

On toki erilaista, mutta toisaalta myös samanlaista, ihminen on aina se keskipiste.

Työnkuva vaihtelee alalla todella paljon riippuen paikasta ja tehtävästä.

Hapan Kaali kommentoi_ 11. tammikuu 2017 14:53

Ainoa oma todellinen kokemukseni kotihoitajista on Haapavedeltä ikivanhan appiukkoni kotoa. Liki satavuotias paappa, puolikärttyinen sotaveteraani haluaa itsepintaisesti asu omakotitalossaan, tämä on mahdollista kun kotihoitajatar käy kolmasti päivässä suorittamassa hoitotoimiaan. Nämä hoitajat vaihtelevat aika paljon, olisiko ringissä kymmenkunta yhteensä. Olen sivusilmällä seuraillut hoitajien toimia, jutustelua veteraanin kanssa ja itsekkin tuppautunut haastelemaan heitä työstään.

Hattua näille nostan, asenteensa hoidokkia kohtaan ovat aivan mainiot. Vääjäämättä tulee mielikuva että ovat kutsumusammatissaan, aivan mainoita tätejä kertakaikkiaan. Suurin huolen aiheensa ja ikävänsä on että työnantaja (kunta) suo niin lyhyen ajan hoitorupeamille.

Neuvos kommentoi_ 11. tammikuu 2017 15:16

Äitini kohdalla näin palvelutalon monen kirjavan henkilöstön - koulutus ja valvonta sekä palkkaus?

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot