Onko telemarkkinoista esikuvaksi liikennemarkkinoille?

’Markkinoiden luominen’ on Anne Bernerin avainsana.  

Onko valtion tehtävä luoda markkinoita? Tämä on naivi käsitys valtion olemuksesta ja tehtäväkuvasta. Vilkaisu puhelintoiminnan ja telealan kehitykseen Suomessa avaa aihetta käytännön tasolla.

Anne Berner sanoo: On täysin mahdollista, että liikennemarkkinoilla käy kuten telemarkkinoilla aikoinaan. Suomen hallituksen tavoitteena on luoda suotuisa ympäristö uusille liiketoimintamalleille. Valtio edesauttaa yritysten syntyä näillä markkinoilla. Selvittelyä on tehty useiden sidosryhmien kanssa.

Mitä ovat telemarkkinat?

Tieteenpäivillä jokunen vuosi sitten professori Matti Pohjola kertoi kuinka puhelintoiminto käynnistyi Suomessa demokraattisemmin kuin missään muualla. Alunperin oli satamäärin kansalaisten keskinäisiä puhelinyhdistyksiä. Nyttemmin nuo yhdistykset on hävitetty ja tuhottu. HPY:stä muotoutui vaiheiden kautta nykyinen Elisa. Mitä tekee Elisa tänään? Se tekee kaikkensa vallatakseen ja tuhotakseen viimeisetkin seudulliset teleyhtiöt. Vallattuaan Tele-Karjalan Elisa lopetti välittömästi alueen valokuituverkon rakentamisen. Raakojen taistelujen jälkeen Elisa valtasi Anvian Pohjanmaalla. Nyt se piirittää Louneaa Salon seudulla. Mikä on Elisan motiivi? Vallatut yhtiöt olivat erikoistuneet valokuituverkon rakentamiseen. Tämän Elisa haluaa estää ja tuhota. Miksi? Luodakseen markkinoita omille mobiililiittymilleen. Mobiilit ja oheistuotteet ovat erittäin tuottoisia Elisalle ja muille operaattoreille (Sonera, DNA). Mobiileilla nämä yhtiöt tekevät itselleen voittoja. Voitoistaan yhtiöt maksavat johtajistolle suuria palkkoja ja etuuksia. Elisa jakaa liikevoitostaaan osinkoa 80-100 %. Äskettäin Elisa osti Virosta tv-ja operaattoriyhtiö Starmanin käteisellä, huomatkaa, siis käteisellä, hinta oli 150 miljoonaa euroa. Mistä nämä rahat tulevat? Liittymämaksuista, joita LVM kehuu Euroopan halvimpiin kuuluviksi, lisäksi viidepalveluista (Elisa Viihde ym) joita operaattorit kehittelevät ja salakavalasti tuputtavat (itse olen alkanut sanoa Kiitos Ei).

Soneraan houkuteltiin juuri johtaja Norjan Telenorista. Johtaja Vellan kertoo Soneran missiosta (Kauppalehti 16.12.2016): ”Uudet teknologiat eivät kiinnosta ihmisiä mutta niiden avulla voidaan luoda palveluja, joista ihmiset suostuvat maksamaan”. Teleyhtiön tehtävä on siis suostutella ihmiset maksamaan (= telemarkkinat).

Mitä sanoo Anne Berner liikennemarkkinoista: ”Palveluntarjoajat laskuttaisivat palveluista oman hinnoittelunsa mukaisesti”.

Kymmenisen vuotta sitten Matti Vanhasen hallitus loi ohjelman valokuituverkon rakentamiseksi lähestulkoon kaikkien saataville. Tämän hankkeen rapauttivat mobiilioperaattorit Elisa, DNA, osin Sonera. LVM antoi ja antaa rapautukselle piilotukea käyttäen perusteena mm. kilpailulakeja. Laajakaistalakiin kirjattiin naurettavan pikkutarkat rajaukset alueista, joille julkinen rakentaja ei saa astua. Mobiilioperaattorit varasivat ne muka tuleviksi kilpakentikseen. Varauksia tehdessään operaattorit huijasivat hyvin tietäen että oikeasti ne eivät aio rakentaa kaikille varaamilleen alueille, ei ainakaan valokuitua. Ne halusivat estää teknisesti järkevän kuiturakentamisen. Aluevaraukset tai niiden perusteet lienevät salaisia tänäkin päivänä. Valtio on salailukumppani. Viestintävirasto pantiin piirtämään millimetrintarkat kartat alueista joille valokuitua ei valtion tukemana saa vetää. Tämä on suurin hulluus mitä Suomessa on koskaan tehty. Siihen kartastoon kaatui kansalaishyödyllinen valokuituverkon rakentaminen Suomessa.

Aluerajausten takia tukiperusteinen valokuituverkko jäi peränurkkien eristetyiksi plänteiksi. Teknisesti olisi ollut järkevää rakentaa kokonaisuus valtakunnan verkoista lähtien. Valmiita runkoyhteyksiäkin olisi tiettävästi ollut tarjolla: esim. VR ja jopa operaattorien omat runkolinjat mutta niitä salattiin ja salataan tänäkin päivänä kuten Pekka Viljakaisen tuore Jorois-tempaus paljasti.

Peränurkkien rakentajiksi sikisi paikallisia yhtiöitä sekä talkoohenkistä kansalaistoimintaa. Odotettavissa oli - se on selvä - että takaperoinen rakentaminen ei ole parhaalla tavalla kannattavaa ja niinpä paikallisia yhtiöitä alkoi ajautua vaikeuksiin. Finnvera ja pankit kieltäytyivät antamasta lainaa tai takuita. Mobiilioperaattorit ja valtion elimet (LVM, Vietintävirasto, hallitus, VM) tottakai osasivat tämän ennakoida, mutta ne pesivät kätensä, syyttivät huonosta liikkeenjohdosta ja olivat hissukseen. Tilannekuvauksia voidaan yhä tänäänkin lukea lehdistä: esim. Savon Sanomat 23.12.2016 ja Kotiseudun Sanomat 29.12.2016 (Pihtipudas).

Kunnat oli laajakaistalailla pakotettu mukaan rahoittajiksi, käytännössä myös toimijoiksi. Monille talousongelmaisille kunnille se oli liian vaikea tehtävä. Tästä tarjoutui pienpopulisteille herkkukenttä, Viitasaarelta alkaen. Oli kuntien joukossa muutama näppäräkin; esim. Kinnula ei huolinut valtion ropoja, rakensi omatoimisesti koko kuituverkon, kyliä myöten.

Monin paikoin mm. Lapissa ihmiset panivat toimeksi, rakensivat talkoilla. Tällainen oli ja olisi ollut paluuta puhelinydistysten kulta-aikaan. Valtiota sen hengen ylösrakennus ei kiinnostanut. Eihan se ollut oikeata markkinaa, ei valtakunnan operaattoreille, ei LVM:lle eikä nyttemmin Bernerille.

Helsingin Pitäjänmäelle kuituverkon rakentaneen osuuskunnan kokemuksista kertoo Tuomas Levoniemi näin: ”Työtä oli todella paljon ja se tehtiin korvauksetta. Operaattoreilta peräisi parempaa apua ja neuvontaa kuiturakentajille” (Kauppalehti 29.12.2016).  

Vanhasen hallituksen laajakaistalaki oli kömpelöä lainmuotoilua, toiminnallisesti vanhahtava. Olisi pitänyt jo alunperin kehitellä modernimpi toteutustapa. LVM:n ja mobiiliperaattoreiden uusin sopimus tammikuulta 2016 odottaa läpivalaisua. Korulauseilla se ainakin on kuorrutettu.

Ruotsi ja Norja näyttävät esimerkkiä. 5.1.2017 Yle kertoi Ruotsin puolueiden yksimielisestä kannanotosta: valtio luo elinvoimaa maaseudulle mm. rakentamalla laajakaistaverkon kaikille, esikuvaa haetaan Norjan hyvinvoivasta maaseudusta.

Ruotsissa siis ilmeisesti VALTIO rakentaa. Suomessa pienrakentajat ajetaan nurkkaan ja mobiilioperaattorit saalistavat.

Suomi on yhteiskunnallisesti takapajuinen maa. Suomi on telemarkkina, liikennemarkkina, sähkömarkkina, yliopistomarkkina. Kansa pakenee ulkomaille.

Alkuaikojen kansalaislähtöinen puhelintoiminto on muuttunut liikemiesluokan saalistusmarkkinoiksi. Elinkeinoelämän Keskusliitto palkitsee valitsemalla puheenjohtajakseen Elisan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattilan monimiljoonaeläkkeisen Matti Alahuhdan jälkeen. Anne Berner, LVM ja valtio luovat miljonääreille markkinoita: tele, liikenne, terveys, sote, yliopistojen pääomitus.

Kilpailulait, joihin Berner vetoaa, ovat liikemiesluokan itselleen säätämä turvamuuri muuta yhteiskuntaa vastaan. Tätä muuria kutsutaan markkinoiksi. Kilpailulakien säätäjää EU:ta ei Suomessa tarvita, menköön ja kaikotkoon.

Mitä ovat Bernerin mainitsemat kannusteet, joilla valtion liikenneyhtiötä ohjattaisiin? Malli löytynee Postista. Millaisia ovat toimitusjohtaja Heikki Malisen ja muun johtajiston palkat ja etuudet? Tai malli löytyy Finaviasta? Lappilaiset ovat erittäin tyytymättömiä lentokenttien Helsinki-keskitykseen.

Yhtiöittämisessä on kyse vallansiirrosta liikenneministeriölle, sanoo Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen (Aamulehti  4.1.2107). Valtaa menettäisivät eduskunta ja valtiovarainministeriö. Liikenneministeriö haluaa käyttöönsä maksun, joka toisi poliittista ohjausvaltaa ilman poliittista vastuuta. Sellaista ei perustuslaki tunne. Tien käytöstä kerättyjä maksuja ei voida käyttää meriväyliin tai Etelä-Suomen tuottoja Lapin teille. Kyse on rahan ohjailusta, johon liittyy poliittista harkintavaltaa. Tällöin raha olisi kerättävä verona.

Sipilän hallituksen ja Bernerin yhteiskunta- ja valtiokäsitys on naivi, lapsenomainen.

Naiviuden selättämiseksi tarvitaan irtiottavaa yhteiskuntatutkimusta. Siihen ei sidosryhmäjunailu LVM:n kabineteissa kelpaa.

Tarvitaan järjestelmätason muutoksia, sanoo Berner. Miksei. Mutta minkä järjestelmän? Oheiseen kuvioon (alla) olen hahmotellut lähtöasetelmaa.

Poliittinen järjestelmä ei enää tyydytä. Valtioprosessi on kuivahtanut byrokratiaksi, jonka sisuksissa virkamieseliitit ja lobbarit käyttävät valtion varoja kuin omiaan. Samalla ne käyvät valtataisteluja keskenään (esim. LVM / VM / VN / eduskunta / maakunta). Yhtiöelämään tottuneet sipilät ja bernerit kokevat valtion vanhanaikaiseksi (mitä se onkin). Mutta virhe tapahtuu siinä että uudeksi toimintatavaksi nähdään yksioikoisesti yhtiö.

Mitä pahaa yhtiössä on, kysyy Juha Sipilä. Sepä onkin hyvä kysymys. Yhtiömuoto on taantumista pari vuosisataa taaksepäin, paluuta varallisuusperusteiseen valtaan, säätyjen valtaan, tänään liikemiessäädyn yksinvaltaan. Yhtiöissä valta on varallisuusperusteista (omistusosuudet, osakkeet). Yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella oli tarkoitus muuttaa varallisuusperusteisuus henkilöperusteiseksi. Nyt bernerit ja sipilät yhtiövallan nimissä levittävät paluuta varallisuusperusteiseen valtaan. Yhtiö on paha.

Myös ‘poliittinen järjestelmä’ on hapraantunut. Se on vanhahtava, keskenkasvuiseksi jäänyt, hutera ja vino. Eduskunta on viihdekerho.

Suomeen on luotu ”päätöksentekoa palvelemaan” strategisen tutkimuksen neuvosto akatemian ja valtioneuvoston sisälle, STN. Valtioneuvostoon kansliaan pykättiin lainsäädännön arviointineuvosto. Jotain puuttuu. Mitä? Järjestelmätasoon kohdistuva kriittinen ja uutta rakentava tutkimus. Sellainen voi tulla vain valtion ulkopuolelta, jopa nykyisten tiedeinstituutioiden ulkopuolelta. Vastaava tilanne vallitsi keskiajan ja uuden ajan taitteessa. Filosofia ja uusi tiedeajattelu pakenivat yliopistoista yksittäisten ajattelijoiden ja ryhmittymien piiriin. Myös tänään tarvitaan vapaa tiede, vapaa ajattelu, järjestelmistä ulos astuminen. Yhtenä osana siinä voi olla kansalaistiede.

Alussa esittämäämme kysymykseen valtion tehtäväkuvasta löysimme täten kaksi vastausta. 1. Kaikkia kansalaisia hyödyttävän tietoverkon rakentaminen.  2. Valtion omat instituutiot kumoava yhteiskuntatutkimus.

Ei siis erityisen vaikeaa.


Käytettyjä lähteitä:

Anne Berner: Liikenneverkon kehittämistä ja rahoittamista on mietit...

Anne Berner: Hallitus haluaa varmistaa kaikille edulliset ja nopeat...

Autoliitto tyrmää: Kallista ja vaikeaa. Aamulehti 4.1.2017.

Osta sata kilometriä alle kympillä... Talouselämä 30.12.2016.  (seikkaperäinen laskelma)

Väylien yhtiöittäminen runnottiin väkisin sähköautoraporttiin. Ilta...

Elisa jatkaa yritysostoja pienin harppauksin. Kauppalehti 15.12.2016.

Soneran uusi vetäjä on entinen maajoukkuetason koripalloilija. Kaup...

Ruotsissa halutaan houkutella asukkaita maaseudulle (mm. laajakaist...

Osuuskunta rakensi itselleen valokuidun - Suomessa rakennetaan turh...

Valokaapeliverkko rakennetaan yhä useammin itse.  Kauppalehti 29.12...

Ratkaisua talousvaikeuksiin haetaan esimerkiksi pääomittamisella. Savon Sanomat 23.12.2016.

Laajakaistayhtiö varautuu korkotason nousuun. Kotiseudun Sanomat 29.12.2016.

Katselukerrat: 82

Neuvos kommentoi_ 10. tammikuu 2017 08:34

Samaa rataa menossa myös Sote.

Pentti Tuominen kommentoi_ 10. tammikuu 2017 19:19

Hyvä ja tarkka analyysi, ehkä hiukan pitkä äkkiä luettavaksi.

Silti otan kopin siitä  Louneasta. Se on näillä seuduilla (Salo- Fossa- Somero) ainut, joka panostaa vakavasti valokuituun. Se toimii hiukan eri ajattelutavalla, kun nämä isot operaattorit, joiden kiinnostus perustuu pelkkään mobiiliverkkoon. Mastoja kyllä löytyy, niiden tehot vaan ovat hiukan niin ja näin ja tulevaisuudessa vielä enemmän.

Louneaa on yritetty ostaa bulvaanienkin avulla, ne ilmottelevat lehdissä ja tarjoavat jopa 3000 euroa osakkeesta. Uskon kuitenkin, että Lounea on niin vahvoissa käsissä paikallisesti, että sen omistajina pysyvät nykyiset osakkaat.

Lounea on sijoittanut noin 100 miljoonaa valokuituun, jonka päässä sillä on lähes 20 000 liittymää. Nykyisin sitä Forssan seudulla myydään uusiin kiinteistöihin varustetasoon kuuluvana, kuten esim. sähkö ja vesi jne.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot