Osasiko ihmetrolli-harmaapapukaija Alex (? - 2007) oikeasti laskea ja ajatella?

Jos se osasi, se on AINOA koko eläinkunnan tunnettu edustaja, joka osasi yhteenlaskua.  (Vähennyslaskusta ei ole ollut puhetta, miksi siitä minulla on omat epäilykseni, joihin pa- laan...) Kaikki muut kokeet muilla lajeilla: simpansseilla, makakeilla, tamariineilla, varislin- nuilla jne., joissa kokeessa onnistuminen edellyttää elukalta ehdottomasti ykkösen lisää- mistä päässään annettuun lukuun tai vähentämistä sellaista, ovat tavan takaa epäonnistu- neet, siitä riippumatta kuinka monimutkaiset muut opetetut operaatiot ovat onnistuneet!

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/01/osasiko-ihmetrolli-harma...
 

http://www.hs.fi/tiede/art-2000002870519.html

" Tiede    |   Viikon eläin

Alex osasi laskea ja sanoa ”sori”

Harmaapapukaija Alex ei olisi sotkenut kymmentä ja yhdeksääkymmentä prosenttia – tosin se olisi silti saattanut vastata tahallaan väärin ja huikata perään ”sori”.

Kuuluisa harmaapapukaija Alex osasi puhua muunneltua totuutta ja hallitsi luvut ministeritasoisesti.

Kuuluisa harmaapapukaija Alex osasi puhua muunneltua totuutta ja hallitsi luvut ministeritasoisesti.

 

 " Tiede    |   TIEDON JYVÄT

Älykäs papukaija Alex kuoli

 

Sivu 31: " PUHUVAT JA "PUHUVAT" PAPUKAIJAT
 

Eräät lemmikkipapukaijojen omistajat ovat pitkään ounastelleet, että heidän lintunsa eivät pelkästään toistele oppimiaan sanoja aivottomasti miten sattuu. Näyttää siltä kuin linnut joissakin tilanteissa ymmärtäisivät, mitä jokin sana tarkoittaa. Harmaapapukaijoilla eli ja- koilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ainakin tällä lajilla on kyky oppia käyttämään sanoja oikeissa merkityksissään. Tuskin Irene Pepperbergin, joka nykyään työskentelee Harvardin ja Brandeisin yliopistoissa Yhdysvalloissa (hän on tohtori fysikaalisen kemian alalta Harvardista vuodelta 1976, HM), on tutkinut tämän lajin sanallista hahmotuskykyä 1970-luvulta alkean.

Tutkimusohjelman tähän mennessä pitkäaikaisin osallistuja, harmaapapukaija Alex, oppi elinaikanaan käyttämään muutamia kymmeniä sanoja kuten pähkinä, avain, paperi ja punainen. Se vastasi useimmiten oikein sellaisiin kysymyksiin kuin "kunka monta mustaa kiveä tässä on?", vaikka sille näytetyssä tavaravalikoimassa olisi ollut monenvärisiä kiviä ja muitakin mustia esineitä - ja vaikka se ei olisi kuullut tätä nimenomaista kysymystä koskaan aikaisemmin. Alex myös yhdisti oppimiaan sanoja lyhyiksi lauseiksi. Yleensä se pyysi niillä jotakin, kuten "haluaa pähkinää" tai "mennään takaisin".

Pepperbergin ja muiden kokeilut muilla harmaapapukaijayksilöillä ovat vahvistaneet, että Alex ei ollut yksittäinen Einstein. Tulokset kertovat tämän lajin älyllisistä kyvyistä yleensä. "

HM: Tähän väliin on sanottava, että Alex on AINOA elukka koko universumissa niin lajitovereidensa kuin muidenkin maailmanmestareiden, esimerkiksi lukumäärien tunnistamisen sellaisten, keskuudessa, simpanssit ja tamariinit, koiraeläimet ja varislinnut mukaan lukien, jonka  väitetään osanneen tieteellisesti kontrolloiduissa olosuhteissa LASKEA LOOGISESTI NUMEERISIA OPERAATIOITA PÄÄSSÄÄN osana jotakin toiminnallista tehtävää.

Telkänranta tuo esiin toisenkin tutkimuksen vuodelta 2014 "Symbol addition by monkeys provides evidence for normalized quantit..., jonka olen liittänyt jutun loppuun, mutta se ei käsittele loogista numerolaskentaa, vaikka niin otsikosta voisi luulla. Telkänrannan esitys teoksensa ydinasiassa lepää täysin Alexin varassa, kuten moni muukin vastaava esitys.

Kaikki muut elukat, simpanssit mukaan lukien ovat epäonnistuneet kokeissa jossa onnis- tuakseen on ehdottomasti osattava lisätä tai vähentää symbolisesti annetusta lukumää- rästä numero 1: esimerkiksi oikein luoviakseen tarvittava koodi on aina ykköstä pienempi tai suurempi kuin kuin kulloinkin näytettävä, vaihteleva luku (ja muualla kuin tehtävässä on "tavalliset luvut voimassa"). Tai pitäisi osoittaa lähes erehtymättömästi kahden symbolisesti annetun luvun summa. (Simpanssin sormistaan ja joillakin muilla nappuloilla, jotka ovat koko ajan näkökentässä, tapahtuva "laskenta" ei kelpaa: se ei ole loogista päässälaskua.)

Helpompiakin tapoja on osoittaa, että simpanssi tai koira ei ajattele (loogisesti), vaan rea- goi ja ketjuttaa, ja myös odottaa aktiivisesti, että muut kuten lauma "ketjuttavat", näyttävät, minkä kaava mukaan mennään nyt. Otetaan yksi esimerkki:simpanssilla on juomavesityn- nyri ja juomakippo, sekä ruokatynnyri, banaaneja ym., joka ruokatynnyri aina joskus syttyy ulkopinnaltaan palamaan, mikä simpanssi on opetettu sammuttamaan juomavedellä juo- makippoa käyttäen. Simpanssin pitää vähän vahtia ruoka- ja juomatynnyriään. Sitten sim- panssi viedään ruokatynnyreineen ja juomakippoineen, mutta ILMAN juomavesitynnyriä lautalle, josta se voi myös lankuista rakentaa sillan rantaan, mikä sille myös on opetettu. Nyt tynnyri sytytetään taas palamaan. Simpanssi rakentaa sillan ja hyökkää juomatynny- rille hakemaan "sammutusvettä". AJATTELEVA simpanssi kahmaisisi sitä muitta mutkitta merestä.

Mutta Telkänranta jatkakoon:

" Pepperbergin ja hänen kollegojensa (mm. Marc Hauser, Harvard, sekä Noam Chomsky ja Steven Pinker, MIT, HM) tutkimukset havainnollistavat samalla sitä, että huolellisesti suun- nitellut koejärjestelyt ovat olennainen osa eläinten kognition eli mielen tutkimusta. Niillä ni- mittäin varmistetaan,ettei eläimen käyttäytymiselle voi olla mitään muita syitä kuin niitä, joi- ta tarkoitus mitata. Tosin ihmislajinkaan koko nykyinen kirjo ei tulisi esiin, jos sitä mitattai- siin vain yksittäisillä, erikseen järjestetyillä älykkyystesteillä. Siksi on tärkeää seurata myös luonnonvaraisia eläimiä. Kärsivällinen, vuosia kestänyt luonnonvaraisten eläinten havain- noiminen on nostanut esiin uusia kysymyksiä, ja niiden avulla voidaan saada uusia vastauksia. "

HM: Ohessa on Skepsis ry:n keskustelupalstalta 13 vuoden takainen, varsin kriittinen keskustelu Alexiin ympärillä pyörivästä showsta sen vielä ollessa käynnissä, ja koko ajan vieläpä kiihtyessä.

Siitä voi itse kukin arvioida yhdessä myöhemmin kaikille selvinneeseen tietoon mm. noista "tieteellisitä yhteistyökumppaneista" ja "auktoriteeteista"... Tieteelliset kokeethan PERUS- TUVAT AINA JOLLEKIN TEORIALLE, jota systemaattisesti osoitetaan todeksi tai epätodeksi!

Alexin ehdoton ansio koe-eläimenä oli, että se muodosti "puhumalla" äänteellisen merkin mieltämilleen abstrakteille objekteille kuten lukumäärille, muodoille ja väreille. Tätä seik- kaa ei käy kiistäminen. Tämä ei kuitenkaan ole tällaisenaan ajattelua, jota päässälaskenta numeroin ehdottomasti vaatii. Kun Alex otti käyttöön äännemerkin, esimerkiksi "sih" = six, "sinen" = seven, se ei muuttanut sitä merkkiä enää,eikä varmaan tarkoitettakaan sen enem- pää: se oli siinä ja sillä mennään! Se olisi ne epäilemättä myös muistanut ikänsä, vaikka olisi elänyt vielä 50 vuotta. Alexia ei haitannut vaikka samaan olioon olisikin osoittanut kaksi erilaista merkkiä kuten "sana" ja muotosymboli, vaikkei niitä sanoja/merkkejä nyt niin kauhean paljon kuitenkaan ollutkaan. Mahdollisesti tämä uusi "puhe" antoi uusia mahdolli- suuksia myös vähän fuskata... Sitä paitsi nuo silloiset auktoriteetitkin uskoivat "oikeaan ajatteluun eläimillä", ja mielestään vain "oikaisivat" kokeissa, eivät ehkä muka väärentäneet mielestään asiaa. Sen verran pölhöä väkeä he nimittäin ovat... Mene tiedä...

Mutta, asia ensin ja pulinat sitten:

Telkänranta jatkaa aiheesta sivulla 63:

" NUMEROTAJUSTA YHTEENLASKUUN

Numeroiden järjestyksen muistaminen ei kuitenkaan vielä kerro, ymmärtääkö eläin, että jokainen numero symboloi tiettyä lukumäärää. Sen selvittämiseksi on katsottava, osaako eläin myös käyttää numeroita lukumäärien sijasta. Tämä onnistuu mm. reesusmakakeilta. "

HM: Ei onnistu eikä tuossa (jutun lopussa) edes tutkittu LOOGISTA LASKENTAA, vaan  siinä annettiin MÄÄRILLE symbolein ilmaistu skaala, joka on nimenomaan sellainen, että SEN KANSSA EI TAVITSE AJATELLA, vaan esimerkiksi "napa kitisee ruoasta" (niin paljon kuin maha vetää) on 25, "sopiva aamun/illan ruoka-annos" on 10, ja "vähän jotakin hyvää" on 1 tai 2. Tämä opetetaan juottamalla apinoille mehua. Niillä on ennestäänkin jon- kinmoinen käsitys "omasta määrästään". Tässä ei ole ylipäätään kappaleista kyse, vaan liukuvista määristä. Kun jokin määrä sitten vaikka jaetaan apinan kesken, apina voidaan opettaa samalla skaalalla arviomaan se uusi oma siivunsa ja jopa ilmaisemaan symbolilla. Siten arvattua symbolia ei voi käyttää esimerkiksi koodina mihinkään. Tutkimus perustuu virheelliseen otaksumaan, että apina vertaa ulkoista todellisuutta johonkin (myötäsyntyi- seen) "sisäiseen skaalaan", ja "mittaa siis kokemustaan" (eikä ulkoisia olioita). Tutkitaan olisiko tuollainen "sisäinen skaala" LINEAARINEN vai LOGARITMINEN (desibelit, sävel- asteikko). Todellisuudessa olioita verrataan TOISIINSA sellaisessa tiedossa, jolle myös ajattelu voi perustua. Tuosta ei sen enempää tässä.

Telkänranta; " Myös linnut ovat ehdolla laskutaidon alkeiden testaamiseen. Linnut hahmot- tavat lukumääriä luonnossakin yleisesti ottaen hyvin, mutta kaiken siitä ei tarvitse olla tietoista. ... Numeroiden oppiminen lukumäärien symboleina ja laskutoimitusten tekeminen niillä edellyttävät jo tietoista ajattelua. "

HM: Laskutoimitusten tekeminen numeroilla "tietoisuudessa" edellyttää ajattelua, mutta nu- meroiden tai lukusanojen liittäminen niihin viittaaviksi ärsykkeiksi, jonka Alexkin varmasti osaa, ei edellytä ehdottomasti tajuntaa,vaan numero tai sama on ehdollisen refleksin ärsykeosa, joka tuo sen lukumäärän mieleen (vähän kuin viinan haju tuo mieleen ryypyn ja tupakan haju sauhut).

Telkänranta: " Perusteellisimmat kokeilut höyhenpeitteisen pään laskutaidoista on tehty ensimmäisessä luvussa tapaamallamme, nyt jo edesmenneellä Alex-harmaapapukaijalla. Tutkija Irene Pepperberg opetti sille ensin, että lukusanat nollasta (yhdestä, HM) kahdek- saan tarkoittavat tarkoittavat tiettyjä määriä tavaroista. (Kappalemääriä, abstrakti olio, ei esim. ruokamääriä, HM) Papukaija Alexilla oli se kätevä ominaisuus, että se pystyi sano- maan oppimansa numerot myös ääneen. Papukaijojenkin kyvyillä englannin ääntämisessä on silti rajansa. Kaikesta yrittämisestä(?) huolimatta Alex sai sanat six ja seven tulemaan ulos nokastaan aina vain muodossa sih ja sinan. Se ei silti häirinnyt niiden käyttöä. Kun Alexille annettiin mitkä tahansa kaksi numeroa nollasta kahdeksaan ja kysyttiin "kuinka paljon yhteensä?", se osasi lähes aina vaakkua oikean vastauksen. (Pepperberg 1912) "

HM: Tuo tarkoittaa, että Alexin olisi pitänyt "osata" laskea ainakin 15:en. Hesarin (puoska- ri)"fakta"tarkistettu luku on, että Alex "osasi laskea" 6:en. "Nollat" voidaan unohtaa: ne eivät kuulu tähän yhteyteen lainkaan. Tämä Hesarin tieto tarkoittaa, että Alex osasi suurella todennäköisyydellä sanoa kahden luonnollisen luvun summan oikein, jos se oli korkeintaan 6. (Tämän lisäksi sillä oli sana luvuille 7 ja 8 ja sen jonkinmoisella tarkkuudella tunnisti nuo lukumäärät.)

Tässä on huomattava,että tutkittiin nimenomaan sitä,mitä kaikkea Alexilla on periaatteessa mahdollista opettaa. Kaikkea, mitä on opetettu, ei sellaisenaan varmasti isketty tiskiin. Sellaiset elukat, jotka luonnossa tunnistavat lukumäärän 3, kuten varis, oppivat luultavasti kesytettyinä ja opetettuina luvun 9. kolme kolmea, ja tukiopetuksella siitä alaspäin. Tuossa jo tulivatkin lukujärjestelmämme numerot paitsi 0.

Jos ajatellaan (kerettiläisesti) vähän niin kuin HUIJARIN KANNALTA, niin miten Alex voitaisiin saada AJATTELEMATTA, opettamalla REAKTIO ÄRSYKKEESEEN saada laskemaan ynnälaskua oikein 6:en saakka?

Mitähän Alex muuten vastasi, jos annettiin luvut 4 + 5, ja hänen numerotietämyksensä loppui 7:än tai 8:an, ja "laskutaistonsa 6:en?

Mulla on omat epäilyksini, mitä Alex olisi voinut vasta: 1! Toisin sanoen hän olisikin VÄHENTÄNYT NE... (tabu...)

Lunnollisten lukujen pareja, joiden summa on 6, on 3:  1+5, 2+4 ja 3+3;
pareja joiden summa on 5, on 2 : 1+4 ja 2+3;

pareja, joiden summa on 4, on myös 2: 1+3 ja 2+2;

Pareja joiden summa on 3, on 1: 1+2, ja

Pareja, joiden summa on 2, 1: 1+1,  yhteensä 3+2+1+1 = 7 3:n luvun kombinaatiota, joista kaksi on termiä ja yksi on summa.

Näiden kombinaatioiden opttaminen olisi ainakin varmasti ollut miljoona kertaa helpompaa, kuin opettaa "hänet" TODELLA AJATTELEMAAN (inhimillisesti), sikäli kuin sellainen lainkaan olsi ollut millään keinolla mahdollista...


 

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/132363?page=1...

JJ.H
29.01.2004 00:39:23
132363


Vitsaileva papukaija

Mainio papukaija jolla on melkoisen sanavaraston lisäksi hallussa jopa kolme aikamuotoakin (!)

Vitsaileekin vielä pahus...

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/3430481.stm

Muuten, minulla on aina ollut käsitys,että eläimet omaavat enemmän taitoja kuin itseään fiksuimpana pitävät ihmiset osaavat kuvitella. Väittäisin jopa, että eläin omaa viisautta, suurta vaistomaista ymmärrystä kokonaisuudesta joka ei vie tilanteisiin joita ihmiskunta itse itselleen "älyllisesti" järjestää...


Tietysti tätä sopii epäillä; epäilijöitten palstalla.


http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/3430481.stm


Animal world's communication kings

By Rebecca Morelle
Science reporter, BBC News

Erilaista ajatteluteorioista Irene Pepperberg nojaa, tai ainakin 10 vuotta sitten nojasi, niistä ääliömäisimpään, "Pielineurooniteoriaan":

RK
03.02.2004 00:44:47
132687

"peilisolut"

H5 kirjoitti 30.01.2004 (132403)...

>Kiinnostuneille lisää infoa maapähkinän kokoisten aivojen kyvyistä:


http://www.edge.org/3rd_culture/pepperberg03/pepperberg_index.html

Tämä "peilisoluteoria" pistää epilemään juttua muutenkin.

" Mirror neurons are those bits of the brain that respond to an action the same way whether you see the action being performed or if you do the action yourself. This response occurs for both gestural actions (those done physically, with one´s hands), and those done orally (with one´s mouth). And many of these neurons are in Broca´s area. Thus data exist that can be interpreted to support the gestural origin of language; that is, that a small change in one part of the brain could have led to the change from learning communicative gesture to learning speech through an imitative program, and that the same area could indeed initially be used for both simple gestural and linguistic combinations. "

Mitään "geenipeilisoluja" ei ole olemassakaan, vaan kyse on kehittyneen ehdollisten refleksien järjestelmä sellaisesta piirteestä, että elukan aikaisemmin suorittamien tekojen muistijäljet (jossakin "rikastuneessa" muodossaan) aktiovoituvat elukan HAVAINTOPRO- SESSIIN liittyen, ja tuo piirre on myös aivan ehdottoman välttämätön, jota otus voisi matkimalla, ja ennen kaikkea MUIDEN VIRHEISTÄ OPPIMALLA (kuten niin varikset kuin papukaijatkin aivan varmasti tekivät) kehittää ehdollisia refleksejään, eli oppia uusia käyttäytymismalleja.

Lintujen "kieltä" ohjaavat aivan muuta aivoalueet kuin nisäkkäiden, sillä linnuilla EI OLE kurkunpäässä ääniä muodostavaa "larynxia" (äänielintä),eikä näin ollen myöskään "Brocan aluetta", joka apinoilla ohjaa ruoan pureskelua siten, ettei vaarallisen kokoinen ja muotoinen kappale pääse kurkkuun asti (mikä on ilmeisesti kunnialla suoritettuna erittäin vaikeaa, joskaan kurkkuun jäänyt ruoka ei niillä heti tuki myös hengitystä, kuten ihmisellä), vaan lintujen äänielin on keuhkoputkien liittymäkohdassa sijaitseva aivan toisen sorttinen "syrinx" (joka kyllä myöskin kytkeytyy signalisaatioon).

Papukaijat ja varikset ovat esimerkiksi koiraan verrattuna joissakin asioissa "viisaita",mutta joissakin toisissa "tyhmiä". Niiden aistimaailma on erittäin audiovisuaalinen, kuten ihmisel- läkin, ja siksi ne pystyvät matkimaan kieltä ja orientoitumaan sen mukaan. Mutta niille signaalin ja kohteen ero ei ole kovinkaan selvä, kun ne ovat jonkin signaalin oppineet, sen sammuttaminen on vaikeaa, ja ne menevät vähän kun päästään sekaisin, kun jokin vanha metku ei pelaakaan (ja saattavat raivostua ja hyökätäkin, myös joukolla). Koira taas oppii kertapuraisusta tai nuuhkaisusta erottamaan "oikean luun" ja "väärän luun", eikä asia ole sille "ongelma", koska hajuaistille perustuva hahmottaminen varsinaisesti ratkaisee, mikä mitäkin on laatuaan. Signalisaatio on sen apuväline. Koira "tietää" (niin kuin variskin), että tietty muoto ja väri "tarkoittaa luuta" (vaikka se olisi kuvassakin), mutta jos se luusignaalin aiheuttaja ei kuitenkaan OLE luu,se ei ole koiralle erityinen ongelma,eikä "petos". Varik- selle ja papukaijalle se on. Varislauma myös hyökkää huuhkajan KUVAA vastaan yltyvällä raivolla, vaikka kaikki olisivat sitä kuttaperkkakuvaa käyneet pöllyttämässä, niin kauna kuin siinä vain on huuhkajan muotoa, avaintuntomerkkejä jäljellä. Koirat eivät mitään sellaisista tee. Ainakaan varis EI TAATUSTI "ymmärrä" minkäänlaista leikkiä eikä "huumoria".



Katselukerrat: 416

Jari-Pekka Vuorela kommentoi_ 10. tammikuu 2017 19:17

Kappas, en muistanutkaan, että juttuni oli noin hyvä jo tuolloin. Steven Pinkerhän on oikeastaan tutustunut esimerkiksi historiantutkimukseen vasta tuon jälkeen. Suosittelen kaikille tuhatsivuista järkälettä The Better Angels of Our Nature (Viking Books, 2011: ISBN 978-0-670-02295-3).

Tavattoman hauskana ja sujuvana kirjoittajana Steven Pinker julkaisi muuten myös hienon tyylioppaan The Sense of Style (Penguin, 2014). Suosittelen jaarittelijoille.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 11. tammikuu 2017 01:35

William James on Sovjetskajan mukaan (suht) vapaan tahdon puolustaja, mutta eikö Pinker ole sellaisen kiistäjä?

Deweyn instrumentalismi, jota Jameskin ilmeisimmin kannatti, pitää kaikkea psyykkistä ja kultturistakin toimintaa "adaptaationa" ympäristöön, mutta EI sano, että kyse olisi AINA nimenomaan GENEETTISESTÄ adaptaatiosta.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/instrumentalism

" Instrumentalism

 

the subjective idealist doctrine of the American philosopher John Dewey and his followers, a variety of pragmatism.

In the instrumentalist view, consciousness (or intelligence, in Dewey’s terms) is a means of adaptation to changing environmental conditions: logical concepts, ideas, and scientific laws and theories are all simply instruments (hence the name “instrumen-talism”), tools, “keys to situations,” or “plans for action.” In thus rejecting the objective content of knowledge and the view that truth is a reflection of material reality, instrumentalism regards truth in purely functional respects as something that “assures success in a given situation.” Taking the concept “situation” as central, instrumentalism singles out the organism (for example, an animal, a human being, or a society) and the environment as the chief aspects of a situation and declares the central problem to be the analysis of the relations between them. Insofar as the instrumentalist point of view regards environmental features as derivative from the actions of the organism, the organism appears as something primary, a view that makes it possible to characterize instrumentalism as one of the many varieties of subjective idealism.

The leading instrumentalists (Dewey, S. Hook) are active opponents of socialism and of Marxist-Leninist theory.

B. E. BYKHOVSKII "

Instrumentaalinen totuuskäsitys sanoo, että TEORIA on määritelmällisesti ´tosi´, kun se ennustaa oikein (uusia) koetuloksia. Todellisuudessa tämä ei takaa teorian totuutta, mutta voi kyllä suurella varmuudella todistaa teorian VÄÄRÄKSI, kun se ennustaa muitakin kuin tosia tuloksia.

Jari-Pekka Vuorela kommentoi_ 11. tammikuu 2017 03:15

Ajatus siitä, että suuri kasvatuspsykologi ja tietoteoreetikko John Dewey, demokraattinen sosialisti, olisi edes vaivautunut vastustamaan jotakin "marxismi-leninismiä", menee komiikan piikkiin. Trotskin mainetta puhdistaneeseen tribunaaliin hän kyllä yhdessä vaiheessa kuului.

James, Dewey, Pinker tai kukaan mukaan maininnan arvoinen kognitiontutkija ei liene koskaan sanonut, että k a i k k i kulttuurinen toiminta olisi ylipäänsä adaptaatiota, saati geneettistä adaptaatiota.

Siteerataan nyt parempaa ensyklopediaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/John_Dewey

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 11. tammikuu 2017 13:45

" James, Dewey, Pinker tai kukaan mukaan maininnan arvoinen kognitiontutkija ei liene koskaan sanonut, että k a i k k i kulttuurinen toiminta olisi ylipäänsä adaptaatiota, saati geneettistä adaptaatiota. "

Tuo oli kyllä kaiken "evoluutiopsykologian", EEPEEn (eli HÖÖPEEn) perusaksiooma, kun sitä ruvettiin jankuttamaan ja sillä ajamaan kaikkea oikeata tiedettä pihalle hölynpöly-yiopistoista...

Otan täältä lainauksen silloisesta Tooby&Cosmidesin "EP Primerista":

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/101262?page=2...

" specialisti kirjoitti 05.01.2003 (101544)...

>>Periaatteessa näin voidaankin tehdä,
>>jos ensin ihan vähän käräytetään
>>sormea ja sitten annetaan
>>"lääkkeeksi" paukku morfiinia,joka
>>"voittaa" hermosolujen tuhoutumisesta
>>aiheutuvan kipusignaalin.

>Aivan, mutta tuolloin opettaminen
>vaatii aivojen normaalien toiminojen
>muuttamista kemiallisesti tai
>sähköisesti. On itsestään selvää että
>jos puutumme kemiallisesti tai
>sähköisesti aivojen luonnolliseen
>toimintaan, voimme saada erittäin
>erikoisia toimintamalleja. Tuo
>väitteesi itsessään todistaa siitä
>että jos tuollaisiin keinotekoisiin
>toimenpiteisiin ei ryhdytä, lapsen
>"luonnollinen" reaktio on kipu ja sen
>johdosta käden vetäminen levyltä.
>Näinhän kaikki lapset maailmalla
>tekevätkin, empiria tukee siis
>evolutionääristä teoriaa.

Tietysti se tukee evolutionaarista teoriaa erotukseksi esimerkiksi kreationistisesta. Mutta se tukee nimenomaan Pavlovin linjan evolutionaarista teoriaa,joka lähtee "harvoista spesialisoitumattomista laitteista",ehdollistumisesta ennenkaikkea, eli filosofiassa ja yhteiskunatatieteissä sitä tuhannesti kirottua Social Sciense Standard
Modelia (karkeasti ottaen), eikä sitä "evolluutiopsykologian" "pienten spesialisoituneiden laitteiden" ns. työkalupakimallia, josta ko "tieteenalan" "Raamatussa" todetaan seuraavaa:

http://www.psych.ucsb.edu/research/cep/primer.html

"What evolutionary psychology is not.

For all the reasons discussed above, EPs expect the human mind will be found to contain a large number of information-processing devices that are domain-specific and functionally specialized. The proposed domain-specificity of many of these devices separates evolutionary psychology from those approaches to psychology that assume the mind is composed of a small number of domain general, content-independent, "general purpose" mechanisms -- the Standard Social Science Model."

Tässäon kyseessäjuuri tuon jälkimmäisenlainen mekanismi, esimerkki on hyvin tyylipuhdas.

>>Tämän jonkin kerran tltua
>toistetuksi yksi
>>ja toinen polttaa vapaaehtoisesti
>>sormenpäitään...

>Ole hyvä ja esitä minulle terve
>lapsi joka "nauttii" oman ruumiinsa
>tuhoamisesta (huom ilman kemiallista
>tai aivosähköistä manipulaatiota).

En todellakaan väittänyt, että sellainen lapsi tai aikuinen olisi terve. Mutta kun systeemiä voidaan fuskata yhdellä ainoalla kemiallisella aineella, niin ei se todista kovin spesialisoituneista myötäsyntyisistä informaationkäittelylaitteista: sellaiset syntyvät oppimisen myötä,ja ne voivat olla mitä erilaisimpia,ja vieläpä muuttua suurin piirtein kaiken aikaa.

>Yksi jos toinenkin lapsi osaa varoa
>kuumaa hellaa heti kun on pari kertaa
>näppinsä polttanut.

Aivan, mutta ei sitä ennen. Ja sama pätee vähän kaikeen muuhunkin tietoon ja osaamiseen, TOISIN kuin "evoluutiopsykologia" ja mm.Chomsky ja pinker väittävät.

>>Nämäova EHDOLLISTEN refleksien
>>järjestelmän perusrakennuspuita,ja
>>niillä on tietysti biologinen perusta.
>>Ja tässä ei ole yhtään tavua
>>sosiobiologiaa eikä
>>"evoluutiopsykologiaa", ei myöskään
>>"neurotaloustiedettä"...

>Evoluutiopsykologia ei kiellä
>neuroverkkorakenteen toimintaa, EP
>yhdistää oppimisen ja valmiit
>biologiset mekanismit.

_Sellaista_ "ep":tä kuin tuossa kinkissäyllä,ei tarvita tuossa prosessissa ollenkaan. Se on väärä teoria.

Eikö sinua ytään ihmetytä,ettävuonna 1956 kuollut Albert Einstein tuossa "raamatullisessa" linkissä (jonka olen saanut evoluutiopsykologian kannattajilta) on pistetty "todistamaan" 1970-luvulla syntyneestä "ep":sta, että "It´s the theory that decides what we can observe."?


RK  "

Siellä oli siis raiskattu tätä instrumentalistista totuuden määritelmääkin, jota mm. Einsteinkin kannatti.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 11. tammikuu 2017 13:56

Näistä linkeistä en ole tarkistanut, kuinka moni niistä vielä toimii...

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/144513?page=2...

Cosmista Tuubaa...

Ilkka.Pyysiäinen kirjoitti 22.06.2004 (144516)...

>Koko juttu:

http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?tool=pubmed&...

>Muistaakseni yksi versio on myös
>julkaistu jossakin tunnetussa
>lehdessä (tämän PNASin lisäksi).

>IP

Sosiobiologistikirkon tunnustuslehdissä.

Yhteenkään oikea tiedelehteen noilla puoskaritietelijöillä ei ole asiaa.

Tooby&Cosmidesin peruaksioomahan oli, että "ehdolistumis(tai muitakaan vastaavia)järjestelmää ei ole olemassa":

TÄSSÄ oli siis se tarkoittamani ´puoskari"tieteen"´ ohjelmallinen julistus, ja sen keskeisin AKSIOOMA:

http://www.psych.ucsb.edu/research/cep/primer.html

" What evolutionary psychology is not.

For all the reasons discussed above, EPs expect the human mind will be found to contain a large number of information-processing devices that are domain-specific and functionally specialized. The proposed domain-specificity of many of these devices separates evolutionary psychology from those approaches to psychology that assume the mind is composed of a small number of domain general, content-independent, "general purpose" mechanisms -- the Standard Social Science Model. "

Tässä olisi pieni valikoima esimerkiksi lääketietellisten julkaisujen ehdollisten refleksien järjestelmän olemassaoloon nojaavista tutkimuksista ym.

(Jossakin siis taatusti on puoskareita, ja puoskareiden oikea paikka on siellä kaltereiden ahtaammalla puolella...)


http://www.vetmed.iastate.edu/faculty_staff/users/vbracha/VBArticle...

http://www.aaets.org/arts/art30.htm

http://www.factmonster.com/ce6/sci/A0859928.html

http://www.drfeely.com/doctors/osteo_dict_r.htm

http://www2.widener.edu/~dxr0006/chap5_105.htm

http://www.plusroot.com/page.html?btn=prev&article_id=96

http://www.abacon.com/woodessentials/ch5.pdf

http://jp.physoc.org/cgi/content/full/520/2/605

http://www.mindcontrolforums.com/mindnet/mn192.htm

http://jp.physoc.org/cgi/content/full/544/2/631

http://www.kneelsit.com/glossary14.html

http://www.wadsworth.org/resnres/bios/chenxy.htm

http://www.mountainflying.com/mountology.htm

http://www.rci.rutgers.edu/~fenrir/learning.htm

http://www.alter-abc.com/neuro/faq1.htm

http://nba5.med.uth.tmc.edu/homepage/mmauk/pdf.htm#itemc

http://www.ivanpavlov.com/

http://www.ittheory.com/pavlov.htm

http://cwx.prenhall.com/bookbind/pubbooks/kassin2/medialib/bio5.html

http://www.crystalinks.com/pavlov1.html

RK
Jari-Pekka Vuorela kommentoi_ 11. tammikuu 2017 14:03

Termiä "evolutionary psychology" käytti ensimmäisenä nimenomaan William James vuoden 1890 klassikossaan.  Tooby ja Cosmides tekivät siitä "liikkeen" nimen, mutta ei tietenkään ole järkevää syytä sitoa tuollaista termiä johonkin nimenomaiseen mielipiteeseen siitä, onko aivoissa tai tajunnassa moduuleja ja jos niin kuinka monta.

Kun on kiinnostuneempi ismeistä kuin asioiden selvittämisestä, asettaa itselleen turhia ongelmia. Mikä hiton "ongelma" se vapaa tahtokin on olevinaan?

Jonkun mielestä voi olla hienoa selittää, että on sekä probabilistisia että deterministisiä lainalaisuuksia. Mitä tämä lisää totuuteen: Kaikki johtuu sattumasta ja välttämättömyydestä.

Päätöksiä tekevän eliön on pakko tehdä valintoja. Surullinen tapaus, sellaista on vapaus.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 11. tammikuu 2017 14:08



Pistän tähän kirjoituksen maailman kuuluisimpiin lastenpsykiatreihin kuuluvan Jerome Kaganin kirjasta, jossa Pinkerin "kokeet" asetetaan omalle paikalleen humpuukitieteen joukkoon:

" Nature 419, 19 (2002); doi:10.1038/419019a

Shock results

PETER BRYANT

Peter Bryant is in the Department of Experimental Psychology, University of Oxford, Oxford OX1 3UD, UK.

Surprise, Uncertainty and Mental Structures

by Jerome Kagan

Harvard University Press: 2002. 259 pp. $29.95, £20.50

Developmental psychology — or at any rate the part that deals with children's intellectual abilities — is in an awkward position at the moment because it keeps on producing paradoxical and contradictory results. On one hand, a series of ingenious experiments has apparently shown that babies less than one year old possess some remarkable abilities. According to these experiments, infants can discriminate numbers, can add and subtract, and can distinguish cause and effect in both the physical and the social worlds. On the other hand, a great deal of research on much older children, between the ages of three and about eight years, has apparently demonstrated that children in this age band often have serious difficulties with these same concepts. Their understanding of number appears fragile in such studies, their reasoning about arithmetical operations such as addition and subtraction is often erroneous, there are serious limitations to their grasp of cause and effect, and so on.

The contrast and apparent conflict between these two lines of research are stark and clear. Any suggestion that 6-month-old babies are much cleverer than children four and five years their senior would be highly implausible, and would be anathema to most developmental psychologists — their subject is dedicated to the proposition that intellectual skills improve throughout childhood. Another possible solution to this apparent impasse is to reappraise the work on infants. Are they as smart as this research suggests?

Jerome Kagan, who is a distinguished US developmental psychologist with an interest in children's emotional and intellectual development, has now provided such a reappraisal in his new book. He is well placed to do so because much of his research has been on children's expectations and their reactions to congruous and incongruous events. Nearly all of the work that apparently demonstrated various remarkable abilities in infants used their reaction to novelty and their surprise at unexpected events as a way of measuring such abilities. If, for example, you add one object to another and then show the baby that the product of your actions is three objects, and if the baby is more surprised to see this as the result than she is to see two objects there, you can argue that the baby knows something about addition.

Kagan's discussion of this pervasive use of babies' reactions to novel and unexpected events comes in the second half of the book. It is based on ideas, which he expounds in the first part, about the ways in which children and adults form expectations and are surprised when these are not fulfilled. His reasoning is sophisticated and interesting, but his conclusions are easy to summarize. He is highly sceptical of the claims made about the presence of surprising abilities in infants, and argues that their achievements in these studies can be explained without ascribing huge intellectual acumen to them.

Kagan's reassessment of research on infants is the most important part of his new book. His arguments on the subject are controversial, of course, and should provoke a much-needed discussion. So the book will make a real contribution to the debate, and is definitely worth reading. "

Itse asiassa harrastajakin osaa heti tempaista Pinkerin "yllättyneisyystutkimuksien" kokeille uskottavamman selityksen ehdollistumisteorian pohjalta (jonka "kieltäminen" tai tarkemmin sanoen vilpillinen "sivuuttaminen" on pinkerismin ydin) kuin "havainnon kannalta vastakkainen peritty tieto": se on havinnon kannalta vastakkainen OPITTU tieto, tai että yllättävät havainnot ovat aivan uudentyyppisiä, eivätkä jäsenny siten aikaisempien havaintojen kokonaisuuteen (ainakaan yhtä nopeasti kuin "tavallinen havainto". ”

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/11/skepsis-ry-n-huuhaan-maa...


Jari-Pekka Vuorela kommentoi_ 11. tammikuu 2017 14:27

Kuten tiedetään, muutaman ensimmäisen elinkuukautensa aikana ihmisvauvat osaavat uida ja sukeltaa. Sitten taito unohtuu. Johtuuko synnynnäinen uimataito tai sukellusrefleksin unohtuminen ehdollistumisesta?

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 11. tammikuu 2017 20:09

" Kuten tiedetään, muutaman ensimmäisen elinkuukautensa aikana ihmisvauvat osaavat uida ja sukeltaa. Sitten taito unohtuu. Johtuuko synnynnäinen uimataito tai sukellusrefleksin unohtuminen ehdollistumisesta? "

Näissä on erikoista se, että vaavi ei vedä vettä henkeensä, vaan hänen hengitysrefleksinsä tyssää, kun vettä osuu kasvoille. Se on peruja sikiöajan estosta, joka estää sikiötä vetämästä vettä keuhkoihinsa, vaikka se kylläkin juo sitä. Tuo refleksi lakkaa kokonaan noin puolen vuoden ikään mennessä, ellei sitä tarvita uinnissa. Jos tarvitaan, se muttuu tuolla välin ehdottomasta ehdolliseksi. Se voi olla alun perinkin synnynnäisesti ehdollisten refleksien koneistossa:  kriteeri on, voiko refleksi HÄVITÄ kokonaan vai ei. Ehdoton refleksi ei voi hävitä ilman vammaa. Ehdottoman refleksin olemassaolo ei edellytä, että se toimisi. Sen sijaan ehdollisen olemassaolo edellyttää myös toimintaa.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 11. tammikuu 2017 20:52

Jari-Pekka Vuorela kommentoi:

" Termiä "evolutionary psychology" käytti ensimmäisenä nimenomaan William James vuoden 1890 klassikossaan.  Tooby ja Cosmides tekivät siitä "liikkeen" nimen, mutta ei tietenkään ole järkevää syytä sitoa tuollaista termiä johonkin nimenomaiseen mielipiteeseen siitä, onko aivoissa tai tajunnassa moduuleja ja jos niin kuinka monta. "

Kysymys ei ole moduleista (joita niitäkään ei ole ihmisellä aivokuorella, termi on väärä) vaan käyttäytymismalleista, ovatko ne opittuja "yleislaitteella" (ehdollistuminen), vai KAIKKI geneettisiä omalla "laittellaan" (device) kuin kaloilla ilmeisesti, mahdollisesti myös sammakoilla, mutta EI aivokuorellisilla.


KAIKKI "evoluutiopsykologit" otta vat Toobylta & Cosmidesilta LOGIIKKANSA, jossa käyttäytymismallit "kilpailev" Termiä "evolutionary psychology" käytti ensimmäisenä nimenomaan William James vuoden 1890 klassikossaan.  Tooby ja Cosmides tekivät siitä "liikkeen" nimen, mutta ei tietenkään ole järkevää syytä sitoa tuollaista termiä johonkin nimenomaiseen mielipiteeseen siitä, onko aivoissa tai tajunnassa moduuleja ja jos niin kuinka monta.at" VAIN TOISTEN GENEETTISTEN MALLIEN KANSSA, ja niillä on muka taipumus monimutkaistua, kun taas tuollaista dogmia ei voida käyttää JOS ON YKSINKERTAISINKIN YLEISLAITE, joka mm. parsii mutaatioissa "rapistuneiden" erikoislaitteiden (ehdottomien refleksien) toimintaa tehden niistä tällöin jopa originaalia PAREMPIA tarkoituksiinsa.


T & C:n dogmi on järjetön eikä sitä perustella millään muulla kuin löysällä "järkeilyllä", kuinka "erikoistyökalut ovat parempia kuin ylesityökalut". Heiltä jää huomaamatta, että nimenomaan EHDOLLISET REFLEKSIT OVAT SPESIAALITYÖKALUJA JUURI YKSILÖN ITSENSÄ OMIIN TARPEISIIN, kun taas lajille ominaiset ehdottomat refleksi ("erikoilaitteet"), ovat YKSILÖLLE "yleislaitteita"TUON muuttujan suhteen!

" Kun on kiinnostuneempi ismeistä kuin asioiden selvittämisestä, asettaa itselleen turhia ongelmia. "

Kun väärentää LUONNONTIEDETTÄ tapellakseen joukkoa "ismejä" vastaan (toiten ismien puolesta), HÄVIÄÄ VARMASTI loppujen lopuksi.

" Mikä hiton "ongelma" se vapaa tahtokin on olevinaan? "

Ainakin se on käsitteellinen, looginen ongelma., sillä noi ilmaituna se on ns. "kakkukakkukäsite" (tårta på tårta): ilmiöön TAHTO sisältyy VALINTA kahden VAPAUSASTEEN välillä (vapauden ilmaus matematiikassa), joten "vapaaseen tahtoon" sisältyy käsite VAPAA KSKSESSÄ, mikä antaa mahdollisuuden loputtomaan vääntöön, jolla voidaan yrittää todistetlla KAIKKEA TAHTOA "mahdottomaksi", virheellisesti. Tahto edellyttää tietoisuutta ja tietoisuus ajattelua ja ajattelu kieltä.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/tahto-vaan-vai-absoluutt...

" Jonkun mielestä voi olla hienoa selittää, että on sekä probabilistisia että deterministisiä lainalaisuuksia. Mitä tämä lisää totuuteen: Kaikki johtuu sattumasta ja välttämättömyydestä.

Päätöksiä tekevän eliön on pakko tehdä valintoja. Surullinen tapaus, sellaista on vapaus. "


Vain ihminen tekee tietoisia, tahdonalaisia valintoja. Eläimet reagoivat.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot