Osasiko ihmetrolli-harmaapapukaija Alex (? - 2007) oikeasti laskea ja ajatella?

Jos se osasi, se on AINOA koko eläinkunnan tunnettu edustaja, joka osasi yhteenlaskua.  (Vähennyslaskusta ei ole ollut puhetta, miksi siitä minulla on omat epäilykseni, joihin pa- laan...) Kaikki muut kokeet muilla lajeilla: simpansseilla, makakeilla, tamariineilla, varislin- nuilla jne., joissa kokeessa onnistuminen edellyttää elukalta ehdottomasti ykkösen lisää- mistä päässään annettuun lukuun tai vähentämistä sellaista, ovat tavan takaa epäonnistu- neet, siitä riippumatta kuinka monimutkaiset muut opetetut operaatiot ovat onnistuneet!

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/01/osasiko-ihmetrolli-harma...
 

http://www.hs.fi/tiede/art-2000002870519.html

" Tiede    |   Viikon eläin

Alex osasi laskea ja sanoa ”sori”

Harmaapapukaija Alex ei olisi sotkenut kymmentä ja yhdeksääkymmentä prosenttia – tosin se olisi silti saattanut vastata tahallaan väärin ja huikata perään ”sori”.

Kuuluisa harmaapapukaija Alex osasi puhua muunneltua totuutta ja hallitsi luvut ministeritasoisesti.

Kuuluisa harmaapapukaija Alex osasi puhua muunneltua totuutta ja hallitsi luvut ministeritasoisesti.

 

 " Tiede    |   TIEDON JYVÄT

Älykäs papukaija Alex kuoli

 

Sivu 31: " PUHUVAT JA "PUHUVAT" PAPUKAIJAT
 

Eräät lemmikkipapukaijojen omistajat ovat pitkään ounastelleet, että heidän lintunsa eivät pelkästään toistele oppimiaan sanoja aivottomasti miten sattuu. Näyttää siltä kuin linnut joissakin tilanteissa ymmärtäisivät, mitä jokin sana tarkoittaa. Harmaapapukaijoilla eli ja- koilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ainakin tällä lajilla on kyky oppia käyttämään sanoja oikeissa merkityksissään. Tuskin Irene Pepperbergin, joka nykyään työskentelee Harvardin ja Brandeisin yliopistoissa Yhdysvalloissa (hän on tohtori fysikaalisen kemian alalta Harvardista vuodelta 1976, HM), on tutkinut tämän lajin sanallista hahmotuskykyä 1970-luvulta alkean.

Tutkimusohjelman tähän mennessä pitkäaikaisin osallistuja, harmaapapukaija Alex, oppi elinaikanaan käyttämään muutamia kymmeniä sanoja kuten pähkinä, avain, paperi ja punainen. Se vastasi useimmiten oikein sellaisiin kysymyksiin kuin "kunka monta mustaa kiveä tässä on?", vaikka sille näytetyssä tavaravalikoimassa olisi ollut monenvärisiä kiviä ja muitakin mustia esineitä - ja vaikka se ei olisi kuullut tätä nimenomaista kysymystä koskaan aikaisemmin. Alex myös yhdisti oppimiaan sanoja lyhyiksi lauseiksi. Yleensä se pyysi niillä jotakin, kuten "haluaa pähkinää" tai "mennään takaisin".

Pepperbergin ja muiden kokeilut muilla harmaapapukaijayksilöillä ovat vahvistaneet, että Alex ei ollut yksittäinen Einstein. Tulokset kertovat tämän lajin älyllisistä kyvyistä yleensä. "

HM: Tähän väliin on sanottava, että Alex on AINOA elukka koko universumissa niin lajitovereidensa kuin muidenkin maailmanmestareiden, esimerkiksi lukumäärien tunnistamisen sellaisten, keskuudessa, simpanssit ja tamariinit, koiraeläimet ja varislinnut mukaan lukien, jonka  väitetään osanneen tieteellisesti kontrolloiduissa olosuhteissa LASKEA LOOGISESTI NUMEERISIA OPERAATIOITA PÄÄSSÄÄN osana jotakin toiminnallista tehtävää.

Telkänranta tuo esiin toisenkin tutkimuksen vuodelta 2014 "Symbol addition by monkeys provides evidence for normalized quantit..., jonka olen liittänyt jutun loppuun, mutta se ei käsittele loogista numerolaskentaa, vaikka niin otsikosta voisi luulla. Telkänrannan esitys teoksensa ydinasiassa lepää täysin Alexin varassa, kuten moni muukin vastaava esitys.

Kaikki muut elukat, simpanssit mukaan lukien ovat epäonnistuneet kokeissa jossa onnis- tuakseen on ehdottomasti osattava lisätä tai vähentää symbolisesti annetusta lukumää- rästä numero 1: esimerkiksi oikein luoviakseen tarvittava koodi on aina ykköstä pienempi tai suurempi kuin kuin kulloinkin näytettävä, vaihteleva luku (ja muualla kuin tehtävässä on "tavalliset luvut voimassa"). Tai pitäisi osoittaa lähes erehtymättömästi kahden symbolisesti annetun luvun summa. (Simpanssin sormistaan ja joillakin muilla nappuloilla, jotka ovat koko ajan näkökentässä, tapahtuva "laskenta" ei kelpaa: se ei ole loogista päässälaskua.)

Helpompiakin tapoja on osoittaa, että simpanssi tai koira ei ajattele (loogisesti), vaan rea- goi ja ketjuttaa, ja myös odottaa aktiivisesti, että muut kuten lauma "ketjuttavat", näyttävät, minkä kaava mukaan mennään nyt. Otetaan yksi esimerkki:simpanssilla on juomavesityn- nyri ja juomakippo, sekä ruokatynnyri, banaaneja ym., joka ruokatynnyri aina joskus syttyy ulkopinnaltaan palamaan, mikä simpanssi on opetettu sammuttamaan juomavedellä juo- makippoa käyttäen. Simpanssin pitää vähän vahtia ruoka- ja juomatynnyriään. Sitten sim- panssi viedään ruokatynnyreineen ja juomakippoineen, mutta ILMAN juomavesitynnyriä lautalle, josta se voi myös lankuista rakentaa sillan rantaan, mikä sille myös on opetettu. Nyt tynnyri sytytetään taas palamaan. Simpanssi rakentaa sillan ja hyökkää juomatynny- rille hakemaan "sammutusvettä". AJATTELEVA simpanssi kahmaisisi sitä muitta mutkitta merestä.

Mutta Telkänranta jatkakoon:

" Pepperbergin ja hänen kollegojensa (mm. Marc Hauser, Harvard, sekä Noam Chomsky ja Steven Pinker, MIT, HM) tutkimukset havainnollistavat samalla sitä, että huolellisesti suun- nitellut koejärjestelyt ovat olennainen osa eläinten kognition eli mielen tutkimusta. Niillä ni- mittäin varmistetaan,ettei eläimen käyttäytymiselle voi olla mitään muita syitä kuin niitä, joi- ta tarkoitus mitata. Tosin ihmislajinkaan koko nykyinen kirjo ei tulisi esiin, jos sitä mitattai- siin vain yksittäisillä, erikseen järjestetyillä älykkyystesteillä. Siksi on tärkeää seurata myös luonnonvaraisia eläimiä. Kärsivällinen, vuosia kestänyt luonnonvaraisten eläinten havain- noiminen on nostanut esiin uusia kysymyksiä, ja niiden avulla voidaan saada uusia vastauksia. "

HM: Ohessa on Skepsis ry:n keskustelupalstalta 13 vuoden takainen, varsin kriittinen keskustelu Alexiin ympärillä pyörivästä showsta sen vielä ollessa käynnissä, ja koko ajan vieläpä kiihtyessä.

Siitä voi itse kukin arvioida yhdessä myöhemmin kaikille selvinneeseen tietoon mm. noista "tieteellisitä yhteistyökumppaneista" ja "auktoriteeteista"... Tieteelliset kokeethan PERUS- TUVAT AINA JOLLEKIN TEORIALLE, jota systemaattisesti osoitetaan todeksi tai epätodeksi!

Alexin ehdoton ansio koe-eläimenä oli, että se muodosti "puhumalla" äänteellisen merkin mieltämilleen abstrakteille objekteille kuten lukumäärille, muodoille ja väreille. Tätä seik- kaa ei käy kiistäminen. Tämä ei kuitenkaan ole tällaisenaan ajattelua, jota päässälaskenta numeroin ehdottomasti vaatii. Kun Alex otti käyttöön äännemerkin, esimerkiksi "sih" = six, "sinen" = seven, se ei muuttanut sitä merkkiä enää,eikä varmaan tarkoitettakaan sen enem- pää: se oli siinä ja sillä mennään! Se olisi ne epäilemättä myös muistanut ikänsä, vaikka olisi elänyt vielä 50 vuotta. Alexia ei haitannut vaikka samaan olioon olisikin osoittanut kaksi erilaista merkkiä kuten "sana" ja muotosymboli, vaikkei niitä sanoja/merkkejä nyt niin kauhean paljon kuitenkaan ollutkaan. Mahdollisesti tämä uusi "puhe" antoi uusia mahdolli- suuksia myös vähän fuskata... Sitä paitsi nuo silloiset auktoriteetitkin uskoivat "oikeaan ajatteluun eläimillä", ja mielestään vain "oikaisivat" kokeissa, eivät ehkä muka väärentäneet mielestään asiaa. Sen verran pölhöä väkeä he nimittäin ovat... Mene tiedä...

Mutta, asia ensin ja pulinat sitten:

Telkänranta jatkaa aiheesta sivulla 63:

" NUMEROTAJUSTA YHTEENLASKUUN

Numeroiden järjestyksen muistaminen ei kuitenkaan vielä kerro, ymmärtääkö eläin, että jokainen numero symboloi tiettyä lukumäärää. Sen selvittämiseksi on katsottava, osaako eläin myös käyttää numeroita lukumäärien sijasta. Tämä onnistuu mm. reesusmakakeilta. "

HM: Ei onnistu eikä tuossa (jutun lopussa) edes tutkittu LOOGISTA LASKENTAA, vaan  siinä annettiin MÄÄRILLE symbolein ilmaistu skaala, joka on nimenomaan sellainen, että SEN KANSSA EI TAVITSE AJATELLA, vaan esimerkiksi "napa kitisee ruoasta" (niin paljon kuin maha vetää) on 25, "sopiva aamun/illan ruoka-annos" on 10, ja "vähän jotakin hyvää" on 1 tai 2. Tämä opetetaan juottamalla apinoille mehua. Niillä on ennestäänkin jon- kinmoinen käsitys "omasta määrästään". Tässä ei ole ylipäätään kappaleista kyse, vaan liukuvista määristä. Kun jokin määrä sitten vaikka jaetaan apinan kesken, apina voidaan opettaa samalla skaalalla arviomaan se uusi oma siivunsa ja jopa ilmaisemaan symbolilla. Siten arvattua symbolia ei voi käyttää esimerkiksi koodina mihinkään. Tutkimus perustuu virheelliseen otaksumaan, että apina vertaa ulkoista todellisuutta johonkin (myötäsyntyi- seen) "sisäiseen skaalaan", ja "mittaa siis kokemustaan" (eikä ulkoisia olioita). Tutkitaan olisiko tuollainen "sisäinen skaala" LINEAARINEN vai LOGARITMINEN (desibelit, sävel- asteikko). Todellisuudessa olioita verrataan TOISIINSA sellaisessa tiedossa, jolle myös ajattelu voi perustua. Tuosta ei sen enempää tässä.

Telkänranta; " Myös linnut ovat ehdolla laskutaidon alkeiden testaamiseen. Linnut hahmot- tavat lukumääriä luonnossakin yleisesti ottaen hyvin, mutta kaiken siitä ei tarvitse olla tietoista. ... Numeroiden oppiminen lukumäärien symboleina ja laskutoimitusten tekeminen niillä edellyttävät jo tietoista ajattelua. "

HM: Laskutoimitusten tekeminen numeroilla "tietoisuudessa" edellyttää ajattelua, mutta nu- meroiden tai lukusanojen liittäminen niihin viittaaviksi ärsykkeiksi, jonka Alexkin varmasti osaa, ei edellytä ehdottomasti tajuntaa,vaan numero tai sama on ehdollisen refleksin ärsykeosa, joka tuo sen lukumäärän mieleen (vähän kuin viinan haju tuo mieleen ryypyn ja tupakan haju sauhut).

Telkänranta: " Perusteellisimmat kokeilut höyhenpeitteisen pään laskutaidoista on tehty ensimmäisessä luvussa tapaamallamme, nyt jo edesmenneellä Alex-harmaapapukaijalla. Tutkija Irene Pepperberg opetti sille ensin, että lukusanat nollasta (yhdestä, HM) kahdek- saan tarkoittavat tarkoittavat tiettyjä määriä tavaroista. (Kappalemääriä, abstrakti olio, ei esim. ruokamääriä, HM) Papukaija Alexilla oli se kätevä ominaisuus, että se pystyi sano- maan oppimansa numerot myös ääneen. Papukaijojenkin kyvyillä englannin ääntämisessä on silti rajansa. Kaikesta yrittämisestä(?) huolimatta Alex sai sanat six ja seven tulemaan ulos nokastaan aina vain muodossa sih ja sinan. Se ei silti häirinnyt niiden käyttöä. Kun Alexille annettiin mitkä tahansa kaksi numeroa nollasta kahdeksaan ja kysyttiin "kuinka paljon yhteensä?", se osasi lähes aina vaakkua oikean vastauksen. (Pepperberg 1912) "

HM: Tuo tarkoittaa, että Alexin olisi pitänyt "osata" laskea ainakin 15:en. Hesarin (puoska- ri)"fakta"tarkistettu luku on, että Alex "osasi laskea" 6:en. "Nollat" voidaan unohtaa: ne eivät kuulu tähän yhteyteen lainkaan. Tämä Hesarin tieto tarkoittaa, että Alex osasi suurella todennäköisyydellä sanoa kahden luonnollisen luvun summan oikein, jos se oli korkeintaan 6. (Tämän lisäksi sillä oli sana luvuille 7 ja 8 ja sen jonkinmoisella tarkkuudella tunnisti nuo lukumäärät.)

Tässä on huomattava,että tutkittiin nimenomaan sitä,mitä kaikkea Alexilla on periaatteessa mahdollista opettaa. Kaikkea, mitä on opetettu, ei sellaisenaan varmasti isketty tiskiin. Sellaiset elukat, jotka luonnossa tunnistavat lukumäärän 3, kuten varis, oppivat luultavasti kesytettyinä ja opetettuina luvun 9. kolme kolmea, ja tukiopetuksella siitä alaspäin. Tuossa jo tulivatkin lukujärjestelmämme numerot paitsi 0.

Jos ajatellaan (kerettiläisesti) vähän niin kuin HUIJARIN KANNALTA, niin miten Alex voitaisiin saada AJATTELEMATTA, opettamalla REAKTIO ÄRSYKKEESEEN saada laskemaan ynnälaskua oikein 6:en saakka?

Mitähän Alex muuten vastasi, jos annettiin luvut 4 + 5, ja hänen numerotietämyksensä loppui 7:än tai 8:an, ja "laskutaistonsa 6:en?

Mulla on omat epäilyksini, mitä Alex olisi voinut vasta: 1! Toisin sanoen hän olisikin VÄHENTÄNYT NE... (tabu...)

Lunnollisten lukujen pareja, joiden summa on 6, on 3:  1+5, 2+4 ja 3+3;
pareja joiden summa on 5, on 2 : 1+4 ja 2+3;

pareja, joiden summa on 4, on myös 2: 1+3 ja 2+2;

Pareja joiden summa on 3, on 1: 1+2, ja

Pareja, joiden summa on 2, 1: 1+1,  yhteensä 3+2+1+1 = 7 3:n luvun kombinaatiota, joista kaksi on termiä ja yksi on summa.

Näiden kombinaatioiden opttaminen olisi ainakin varmasti ollut miljoona kertaa helpompaa, kuin opettaa "hänet" TODELLA AJATTELEMAAN (inhimillisesti), sikäli kuin sellainen lainkaan olsi ollut millään keinolla mahdollista...


 

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/132363?page=1...

JJ.H
29.01.2004 00:39:23
132363


Vitsaileva papukaija

Mainio papukaija jolla on melkoisen sanavaraston lisäksi hallussa jopa kolme aikamuotoakin (!)

Vitsaileekin vielä pahus...

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/3430481.stm

Muuten, minulla on aina ollut käsitys,että eläimet omaavat enemmän taitoja kuin itseään fiksuimpana pitävät ihmiset osaavat kuvitella. Väittäisin jopa, että eläin omaa viisautta, suurta vaistomaista ymmärrystä kokonaisuudesta joka ei vie tilanteisiin joita ihmiskunta itse itselleen "älyllisesti" järjestää...


Tietysti tätä sopii epäillä; epäilijöitten palstalla.


http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/3430481.stm


Animal world's communication kings

By Rebecca Morelle
Science reporter, BBC News

Erilaista ajatteluteorioista Irene Pepperberg nojaa, tai ainakin 10 vuotta sitten nojasi, niistä ääliömäisimpään, "Pielineurooniteoriaan":

RK
03.02.2004 00:44:47
132687

"peilisolut"

H5 kirjoitti 30.01.2004 (132403)...

>Kiinnostuneille lisää infoa maapähkinän kokoisten aivojen kyvyistä:


http://www.edge.org/3rd_culture/pepperberg03/pepperberg_index.html

Tämä "peilisoluteoria" pistää epilemään juttua muutenkin.

" Mirror neurons are those bits of the brain that respond to an action the same way whether you see the action being performed or if you do the action yourself. This response occurs for both gestural actions (those done physically, with one´s hands), and those done orally (with one´s mouth). And many of these neurons are in Broca´s area. Thus data exist that can be interpreted to support the gestural origin of language; that is, that a small change in one part of the brain could have led to the change from learning communicative gesture to learning speech through an imitative program, and that the same area could indeed initially be used for both simple gestural and linguistic combinations. "

Mitään "geenipeilisoluja" ei ole olemassakaan, vaan kyse on kehittyneen ehdollisten refleksien järjestelmä sellaisesta piirteestä, että elukan aikaisemmin suorittamien tekojen muistijäljet (jossakin "rikastuneessa" muodossaan) aktiovoituvat elukan HAVAINTOPRO- SESSIIN liittyen, ja tuo piirre on myös aivan ehdottoman välttämätön, jota otus voisi matkimalla, ja ennen kaikkea MUIDEN VIRHEISTÄ OPPIMALLA (kuten niin varikset kuin papukaijatkin aivan varmasti tekivät) kehittää ehdollisia refleksejään, eli oppia uusia käyttäytymismalleja.

Lintujen "kieltä" ohjaavat aivan muuta aivoalueet kuin nisäkkäiden, sillä linnuilla EI OLE kurkunpäässä ääniä muodostavaa "larynxia" (äänielintä),eikä näin ollen myöskään "Brocan aluetta", joka apinoilla ohjaa ruoan pureskelua siten, ettei vaarallisen kokoinen ja muotoinen kappale pääse kurkkuun asti (mikä on ilmeisesti kunnialla suoritettuna erittäin vaikeaa, joskaan kurkkuun jäänyt ruoka ei niillä heti tuki myös hengitystä, kuten ihmisellä), vaan lintujen äänielin on keuhkoputkien liittymäkohdassa sijaitseva aivan toisen sorttinen "syrinx" (joka kyllä myöskin kytkeytyy signalisaatioon).

Papukaijat ja varikset ovat esimerkiksi koiraan verrattuna joissakin asioissa "viisaita",mutta joissakin toisissa "tyhmiä". Niiden aistimaailma on erittäin audiovisuaalinen, kuten ihmisel- läkin, ja siksi ne pystyvät matkimaan kieltä ja orientoitumaan sen mukaan. Mutta niille signaalin ja kohteen ero ei ole kovinkaan selvä, kun ne ovat jonkin signaalin oppineet, sen sammuttaminen on vaikeaa, ja ne menevät vähän kun päästään sekaisin, kun jokin vanha metku ei pelaakaan (ja saattavat raivostua ja hyökätäkin, myös joukolla). Koira taas oppii kertapuraisusta tai nuuhkaisusta erottamaan "oikean luun" ja "väärän luun", eikä asia ole sille "ongelma", koska hajuaistille perustuva hahmottaminen varsinaisesti ratkaisee, mikä mitäkin on laatuaan. Signalisaatio on sen apuväline. Koira "tietää" (niin kuin variskin), että tietty muoto ja väri "tarkoittaa luuta" (vaikka se olisi kuvassakin), mutta jos se luusignaalin aiheuttaja ei kuitenkaan OLE luu,se ei ole koiralle erityinen ongelma,eikä "petos". Varik- selle ja papukaijalle se on. Varislauma myös hyökkää huuhkajan KUVAA vastaan yltyvällä raivolla, vaikka kaikki olisivat sitä kuttaperkkakuvaa käyneet pöllyttämässä, niin kauna kuin siinä vain on huuhkajan muotoa, avaintuntomerkkejä jäljellä. Koirat eivät mitään sellaisista tee. Ainakaan varis EI TAATUSTI "ymmärrä" minkäänlaista leikkiä eikä "huumoria".



Katselukerrat: 607

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 10. tammikuu 2017 18:44

Pinker on ehdollistumisenkiistäjäpuoskari. Tästä on kinattu ennenkin:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/yhteenvedon-paikka-evolu...

" Yhteenvedon paikka "evoluutio- psykologiasta"! (2003)

"http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/116509?page=1...

Tyhjä taulu vai puhuva eläin?

(Jari-Pekka Vuorelan artikkeli oli Aamulehdessä 28.6.2003)

J.-P. V.: Viime vuosisadan lopussa edellytykset realistisen tieteellisen psykologian synnylle olivat olemassa. Charles Darwin oli julkaissut jännittävimmän teoksensa The Expression of the Emotions in Man and Animals (Tunteiden ilmaisu ihmisessä ja eläimissä) 1872 ja William James järkäleensä The Principles of Psychology (Psykologian periaatteet) 1890.

RK: Todellakin. Ja sittenhän se nobelisti Pavlov sen realistisen ja myös kokeellisuuteen perustuvan tieteellisen psykologian pian perustikin!

  William Jamesin oppi siinä kyllä lensi uskonnollisen psykologian ohella kaaressa tunkiolle.

(RJK: Sovjetskaja tulkitsee Willim Jamesia varsin toisin kuin Pinker pitäen häntä behavioristina (ei siis ehdollistumisen kiistävänä antibehavioristina!), joka vain panee erittäin suuren painon ehdottomille reflekseihin. Sovjetskaja myös tykkää hänen intrumentaalisessa totuuskäsityksessään siitä, että se asettaa TEORIAN TOTUUDEN perimmäiseksi lauseen totuuden asemasta kuten objektiivisen totuuden teoriakin.)

J.-P. V.: William Jamesin mukaan ihmismieli ja ihmisyhteisön käyttäytyminen eroavat muiden eläinten tajunnasta ja toiminnasta pohjimmiltaan siksi, että ihmisellä on enemmän perittyjä vaistoja kuin mutkikkaimmillakaan serkuillaan.

RK: Tämä ´vaisto´ on epämääräinen käsite. Se olisi ensinnäkin oletuksen mukaan peritty (synnynnäinen), mutta tuonnempana (Chomskyn ”kielielintä” koskien) ja muissakin yhteyksissä ilmenee, että SAMALLA SE ON MYÖS OPITTU. Tuossa suhteessa ´vaisto´ yhdistää opitun ja synnynnäisen reaktion HUONOT PUOLET!

´Vaisto´ on (suht koht) VALMIS käyttäytymismalli; se ei ole pelkkä TAIPUMUS, potentio, sillä jokin sellainen geenissä oleva mahdollisuus, joka ei koskaan aktivoidu, ei ilmeisesti ole ´vaistokaan´, esimerkiksi sukellusrefleksi, jos lapsen naamaa ei alle puolivuotiaana koskaan kasteta veteen. Toisaalta nikotiinin tai kokaiininhimo ei varmaankaan ole ´vaisto´, koska kukaan ei ”tiedä” noita aineita kaivata, ellei ole niitä jo kokeillut, eli sillä ei ole eikä ole ollut mitään tekemistä minkään adaptaation kanssa.

Tieteellisen neuropsykologian perustaja Pavlov suorittikin eläinten ´vaistojen´ kokeellisen tieteellisen ANALYYSIN kahteen komponenttiin: ehdottomiin reflekseihin, jotka ovat synnynnäisiä, ja joiden koneisto on aivokuoren alapuolella ja opittuihin ehdollisiin reflekseihin, joiden koneisto on aivokuorella. Nämä voivat myös ketjuttua keskenään, eläinten vaistomainen käyttäytymismalli on tällaisten refleksien KOMBINAATIO. Ehdollisten ja ehdottomien refleksien LAINALAISUUDET ovat täysin erilaisia, joten ´vaistoja´ei voida tarkastella ”yhtenä mönttinä” jakamatta niitä näihin omalakisiin komponentteihinsa. Silloin esimerkiksi kotieläimen vaistokäyttäytymiseen voidaan myös vaikuttaa, jos tunnetaan riittävässä määrin nuo komponentit, niin elukkaa opettamalla kuin sitten mahdollisesti rotua jalostamallakin.

Aivan ehdottoman selkeä kokeellinen eläintieteellinen tosiasia on, että EHDOLLISET refleksit ovat syrjäyttäneet kehityksessä ehdottomia refleksejä, EDISTYKSEN suunta on ollut pois synnynnäisistä kohti opittuja käyttäytymismalleja niin esimerkiksi kädellisillä ja petoeläimillä kuin varislinnuillakin. Sitä ei ”evoluutiopsykologien” päinvastainen jankutus ole muuttanut eikä muuta yhtään minnekään. Se on niin fakta kuin mikään tieteellinen fakta vain olla voi. Ja miksi IHMINEN muodostasi siinä muka POIKKEUKSEN?

Ihmisellä termiä ´vaisto´ei itse asiassa tieteessä juuri käytetä lainkaan:

www.tsv.fi/ttapaht/034/portin.pdf

J.-P. V.: Tämä oli aivan liian täysijärkinen ajatus pysyäkseen suosiossa totalitarismin vuosisadalla.

RK: Mistään "totilateralismista" en tiedä, koska kyseinen pseudokäsite on läpikotaisin epätieteellinen, mutta tuo Vuorelan "Jamesin kantana" esittämä oli nimenomaan Saksan natsijohdon kanta (ja varmaan myös Japanin Hirohiton, mutta EI esimerkiksi Mussolinin pääideologian Giovanni Gentilen)!

Jamesin käsitteistö on vanhentunut ja korvattu tieteellisellä. Hänen teoriansa on ollut tieteessä täydellisesti menneen talvenlumia jo kohta sata vuotta. Mitähän huuharit sieltä tunkilta SEURAVAKSI kaivavat, Alfred Rosenbergin?

J.-P.V.: B.F. Skinnerin behaviorismi ja J.V. Stalinin kasvatusoptimismi perustuivat uskoon, jonka mukaan ihmisen oppimiskykyä eivät vaistot rajoita.

RK: No on sentään pieni hajurako AL:n hyväksi HS:in nähden, ettei erilaisten vastapuolten ideologien suihin pistetä mitä tahansa täysin päinvastaista kuin mitä he todella ovat esittäneet: nämä amerikkalaisen ja neuvostotieteen tärkeimmät ideologit eivät todellakaan antaneet penninkään arvoa ”ikuiselle ihmisluonnolle”, eivätkä ole sen puoleen antaneet heidän tärkeimmät seuraajansa tuossa ominaisuudessa myöhemminkään.

J.-P. V.: Psykoanalyysi, sosialidemokratia, kriittinen teoria ja feminismi puolestaan olivat yhtä mieltä siitä, että tiedostaminen poistaa vapautuksenesteet.

Viimeistään 1990-luvulla lienee kaikille ajatteleville ihmisille kuitenkin käynyt selväksi, että esimerkiksi uskonnollisten ja kansallisten fundamentalismien täytyy perustua johonkin sellaiseen, mihin kaikkein yksinkertaisin valistustyö ei aivan automaattisesti pure.

RK: Mitään välttämättömyyttä ei ole olettaa, että sellainen järjenkäytön este olisi nimenomaan jokin ”ihmisluonto”…

J.-P.V.: Oli tullut aika nostaa lajityypillinen ihmisluonto jälleen kunnialliseksi tutkimuskohteeksi.

RK: Oli ja meni. Pinkerin ”mittaukset” osoitettiin joko väärin tulkituiksi tai suoranaiseksi hölynpölyksi:

keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=112165

www.nature.com/cgi-taf/DynaPage.taf?file=/nature/journal/v419/n6902...

J.-P. V.: Sanoja ”evolutionary psychology” (evoluutiopsykologia) käyttivät otsikoissa ensimmäisinä John Tooby ja Leda Cosmides, mutta itse ajattelutavan kuuluisimmaksi markkinoijaksi osoittautui yhdysvaltalaisen Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) psykologian professori Steven Pinker.

RK: Täysiä huijareita ja vähän kajahtaneita kaikki kolme.

J.-P. V.: Kielioppi on peritty vaisto

RK: Vuan ku ei o:

www.tsv.fi/ttapaht/025/Haukioja.pdf 0tampere.vapaa-ajattelijat.fi/tekstit/chomsky.htm

J.-P. V.: Pinkerin läpimurtoteoksen nimi oli The Language Instinct (Kielivaisto). Sen mukaan kielioppi on yksinkertaisesti ihmislajin terveen yksilönperimä vaisto. Ei ole muutakaan järkevää tapaa tulkita esimerkiksi Noam Chomskyn teorioita, vaikka Chomsky itse arasteleekin suoraa liittymistä Darwinin ja Jamesin traditioon.

RK: Ei Chomskyn teorioita ole todistettu OIKEIKSI, vaan VÄÄRIKSI!! Tuo jälkimmäinen sillä varauksella, että hänen kielielinteoriansa on itse asiassa VERIFIOIMISTA VAATIVA hypoteesi, jota ei VÄÄRÄKSI varsinaisesti TARVITSE todistaa.

EI CHOMSKYN TEORIOITA NÄIN OLLEN MITENKÄÄN TARVITSE ”TULKITA”, eivätkä ne ole mikään ”selitystä vaativa” TIETEELLINEN ongelma!

J.-P.V.: Kielioppi, kuten moni muukin ihmisluonnon osatekijä, edellyttää sopivaa oppimisympäristöä sopivassa iässä ruvetakseen toimimaan. Se on siten sekä peritty.

RK: Vuan ku ei o ainakan keneettisesti peritty.

J.-P. V.: ...että opittu. Jostain ulkopuoliselle käsittämättömästä syystä tällainen ajatus on monille lokerostaan mustasukkaisille akateemisille virkailijoille kovin pelottava.

RK: Se on asiansa osaavalle akateemiselle täysin järjetön ajatus. Se on sitä myös sivu mennen sanoen myös monien selvien sosiobiologistien mielestä.

J.-P. V.: Steven Pinkerille ei kollegojen ärsyttäminen tai jopa pelottelu ole koskaan tuottanut kovin suurta tuskaa. Niinpä hän antoi seuraavalle menestysteokselleen nimen How the Mind Works (Kuinka mieli toimii).

MIT-kollega Jerry Fodor julkaisi rauhallisen kommenttikirjan nimeltä "The Mind Doesn´t Work That Way" (Mieli ei toimi näin).

Evoluutiopsykologien välillä käydään tietysti monenlaista keskustelua. Pinker on kaikessa kasvatusintoilun vastaisuudessaankin eräänlainen ihmismielen insinööri sikäli, että hän uskoo monia kollegojaan vahvemmin tajunnan ankaraan modulaarisuuteen. Toisin sanoen Pinkerillä on taipumus vetää melko yksioikoisesti yhtäläisyysmerkit aivojen alueiden ja mielen elementtien välille.

Ihmisen mieli ja tyhjä taulu

"The Blank Slate" (Tyhjä taulu) -teoksen perusidean hyväksyminen ei oikeastaan edellytä täsmällistä kannanottoa kirjoittajan omiin teorioihin. Tässäkirjassaan Steven Pinker pyrkii paljastamaan ja tuhoamaan erilaisia tapoja kieltää ihmisluonnon olemassaolo.

RK: Toiset sosiobiologistitkin ovat sitä mieltä, että PINKERin ”tyhjä taulu”on olkinukke. Oikea tabula rasa -periaate tarkoittaa yhteiskuntatieteissä sitä, että yhteiskunnalliset lainalaisuudet eivät ole seurasta ihmisen refleksesistä. Se on sitten taas AIVAN MUU kysymys, onko esimerkiksi geeneillä minkäkinlainen osuus esimerkiksi mielisairauksille altistumisessa.

J.-P. V.: Jos mieli olisi syntyessään tabula rasa eli tyhjä taulu, kasvatusja kokemus voisivat tuottaa suunnitellusti valistuneita persoonallisuuksiaja sivistynyttä käyttäytymistä, kuten John Locke 1600-luvulla esitti. Nykyään ei kukaan varmasti vakavissaan usko, että taulu olisi syntyessäänkään aivan tyhjä, joten mistä tämä into vastustaa ihmisluonnon kieltämistä?

Pinker pyrkii osoittamaan, että yhteiskuntatieteiden ja kasvatuksen vallitsevat ideologiat sisältävät kaikesta huolimatta kolmiosaisen yhteenkietoutuneen myytin. Ajatus tyhjähköstä taulusta liittyy ajatukseen jalosta villistä, jonka yhteisö voi pilata;

RK: ”Jalo villi” on pesunkestävä biologistinen teoria. Kuka tahansa ajattelukykyinen ”villi” on tasan yhtä ”sosiaalistettu” PERSOONA kuin kuka tahansa muukin.

J.-P. V.: ja ajatukseen tajunnasta haamuna, jonka jumalat tai vanhemmat ovat asettaneet ohjaamaan ruumiin konetta.

RK: No comments…

J.-P. V.: Vallitsevat ideologiat perustuvat Pinkerin käsityksen mukaan ”sosiologiseen traditioon”, johon hän lukee mukaan Platonin, Hegelin, Marxin, Durkheimin ja Weberin. Sosiologinen traditio uskoo, että sosiaaliset tosiasiat ovat oma universuminsa, jota yksilöiden eduilla ja tavoitteilla ei voi selittää.

RK: HÄH!? IHMISyksilön edut ja tavoitteet ovat yhteiskunnallisia. Totta perkeleessä niillä voidaan ”selittää” yhtä ja toista, tavoitteellistahan inhimillinen toiminta nimenomaan olemukseltaan on (TOISIN kuin SOSIOBIOLOGISTIT aina välillä antavat ymmärtää, että se olisikin pelkkää ”reagointia” ja/tai vain ”näennäisesti tietoista)!

J.-P.V.: Tätä perinnettä on arvattavasti aina vastustanut ”sosiaalisen sopimuksen traditio”, johon uusien ”ihmisluonnon tieteiden” eli sosiobiologian, kognitiotieteen ja evoluutiopsykologian soveltuvat osat, jämäkästi sijoittuvat.

Pinker unohtaa Skyrmsin jaon

RK: Nyt tulee sitten sitä PRITIIKKIÄ (:-D…)…sitähän pitää aina vähän olla…

J.-P.:V.: Tämähän on ilmeistä sekoilua, koska Pinker itsekin laskee nimenomaan John Locken tyhjine tauluineen sopimustradition osaksi. Pinkeriltä on näköjään jäänyt kokonaan lukematta esimerkiksi Brian Skyrmsin Evolution of the Social Contract (Sosiaalisen sopimuksen evoluutio), jossa esitetään perin toisenlainen traditiopari.

Yhteiskuntasopimus voidaan Skyrmsin mukaan ajatella joko insinöörimäisen rationalistin ”luonnontilalle” kehittämäksi vaihtoehdoksi (Thomas Hobbes, John Rawls) tai pohdiskeluksi siitä, miten oikeasti olemassa olevat yhteiskunnat todella ovat kehittyneet (David Hume, Jean-Jacques Rousseau).

Brian Skyrms arvelee monien sosiologien itse asiassa olleen jälkimmäisen perinteen laitamilla, ja niin arvelen minäkin. Steven Pinkerkään ei siis ole immuuni poliittisten mieltymystensä värittämälle tieteenhistorian tulkinnalle, kuten tuskin olen minäkään.

Pinker esittää paljon käytännön esimerkkejä ihmisluonnon tosiasiallisesta kieltämisestä. Taiteeseen ja feminismiin liittyvät esimerkit ovat usein hyvinkin huvittavia, kasvatukseen ja totalitarismiin liittyvät usein hyvinkin hirvittäviä. Jos kiinteätä ihmisluontoa ei olisi, miksei ihmistä oikeastaan saisi panna vaikka keskitysleiriin.

Tuli mainituksi sosiobiologia. Evoluutiopsykologit todellakin arvelevat, että myös tajunnan ja käyttäytymisen lajityypilliset osat perustuvat siihen, mikä organismien säilymisen kannalta on edullista. Harvat organismit taitavat pyrkiä keskitysleiriin.

RK: Tajuntaa ei ole ilman yhteiskuntaa, ei ali- eikä päälitajuntaa. Sitä ei pidä käsitteenä sekoittaa sanan ´taju´ tai ´tajuisuus´ kanssa, jonka vastakohta on ´tajuton´, eli ”refleksitkin pois päältä”. Muutoin tuohon voi todeta, että pläp pläp plää, ei kauheta kanttia olisi pitää LUKIJOITA ääliöinä maan toiseksi suurimmalla lehdellä, kun ei olisi edes sillä suurimmallakaan.

J.-P. V.: Hyvää ja huonoa reduktionismia

Steven Pinker sanoo, että kuten on olemassa hyvää ja huonoa kolesterolia, on myös hyvää ja huonoa reduktionismia. Huono reduktionismi pyrkii korvaamaan tieteitä toisilla, hyvä pyrkii kehittämään niiden yhteistyötä.

RK: Mitä PERKELEEN tekemistä tieteiden yhteistyöllä on REDUKTIONISMIN kanssa! Reduktionismi on sitä, että tarjotaan omat palikat jollekin TOISELLE TIETEELLE, joka kaiken lisäksi PERIAATTEESSAKAAN ei osaa niillä pelata… Se on YHTEISTYÖTÄ yhtä vähän kuin vastaava toimi olisi millä muulla alalla hyvänsä.

Tietysti tieteiden tulee rajautua loogisesti ja käytännöllisesti toisiinsa, mutta missä TODELLA voidaan suorastaan REDUSOIDA, siellä ei lainkaan ole kyseessä ERI tieteenalat! Silloin ovat kyseessä ERI TASOJEN EFEKTIIVISET TEORIAT SAMASTA ASIASTA.

J.-P.V.: Hyvä reduktionismi tuottaa innostunutta salapoliisityötä erillisten tiedelokeroiden harrastaman postimerkkien keräilyn sijaan. Huonosta reduktionismista Pinker esittää esimerkkinä Monty Python -sketsin ”uuden tutkimustuloksen”: Kaikki brontosaurukset ovat ohuita yhdestä päästä; paljon, paljon paksumpia keskeltä; ja sitten taas ohuita toisesta päästä.

RK: TUO on sentään TOTTA, mitä MONTY sanoo, mutta se, mitä PINKER sanoo (uutta), on ainakin tähän asti ollut VALETTA!

J.-P. V.: Inspiroivammaksi tutkimustulokseksi ovat Pinkerin mukaan osoittautuneet Eric Turkheimerin julkaisemat kolme ”käyttäytymisgenetiikan lakia”:

Ensimmäisen mukaan kaikki ihmisen käyttäytymispiirteet ovat osittain periytyviä.

RK: KAIKKI?! Peruasia on, että MILLÄ MEKNISMILLA, geneettisellä vai yhteiskunnallisella.

J.-P. V.: Toinen sanoo, että samassa perheessä kasvamisen vaikutus on pienempi kuin geenien vaikutus.

RK: Hevon paskaa. Samat geenit omaava susilapsi on… sanottakoon se nyt suoraan: apina, eikä oikein sitäkään.

J.-P. V.: Kolmas toteaa, että huomattavaa osaa mutkikkaiden käyttäytymispiirteiden muuntelusta ei voi selittää sen kummemmin geenien kuin perheidenkään vaikutuksella.

RK: Entäs kaverit, opettajat, internetti…

J.-P. V.: Ennen kuin lukija rupeaa kaipaamaan Monty Pythonia, kannattaa hetkeksi pysähtyä. Kolmas laki merkitsee sitä, että lasten sosiaalistuminen tapahtuu suurelta osin muualla kuin perheissä.

Jos liioitellaan vain hieman: ihmiset saavat vanhemmiltaan kyllä geeninsä, mutta kasvatus on lähes yhtä tyhjän kanssa. Identtisistä kaksosista tulee 50-prosenttisesti samanlaisia, kasvavat he sitten yhdessä tai erikseen.

RK: Heistä tulee 100% erilaisia, jos toinen on susilapsi, mutta toinen tavallinen tallaaja.

J.-P. V.: Vanhemmat ja lapset – ihmisiä molemmat

RK: Mikä YLLÄTYS!

J.-P. V.: En ihmettele näiden väitteiden aiheuttamaa moraalista närkästystä, vaikka empiiriset kaksostutkimukset niitä kiistatta tukevat. Onko siis samantekevää, miten vanhemmat lapsiaan kohtelevat?

RK: On vaikka kuinka paljon asioita, jotka kaikkien (paitsi susilasten) on opittava samalla tavalla. Se ei ollenkaan tarkoita, että sellaiset asiat olisivat ”geenissä”.

J.-P. V.: Hurskaana valistusmiehenä Steven Pinker tyytyy huomauttamaan, että ihmisiähän tässä ovat niin vanhemmat kuin lapsetkin, ja tottakai ihmisten tulisi yleensäkin kohdella toisia yhtä kiltisti kuin haluavat toisten kohtelevan itseään.

RK: Hän ei ole valistusmies (ja tuskin hurskaskaan). Hän on huippuluokan disinformaattori. Hänen pelinsä on kuitenkin pelattu, kun jenkkien oli pakko iskeä tiskiin omatkin tutkimuksensa esimerkiksi ehdollistumisjärjestelmän biokemiasta, kun mm. aussit ja ruotsalaiset olisivat just kuitenkin tulee perässä, tai menneet suorastaan ohi.

J.-P. V.: Minusta ei ole mitenkään sietämätöntä ajatella, että suurin osavilpittömän optimistisesta yhteiskuntasuunnittelusta, kuten vilpittömän optimistisesta kasvatuksestakin, on harmitonta ja vaikutuksetonta puuhastelua, joka pitää harjoittajansa poissa pahemmista ilkitöistä.

Ikävämmäksi asia käy, kun suunnittelijat luulevat kukistaneensa ihmisluonnon ongelmallisuuden. Pinkerkin siteeraa George Orwellin puoluevirkailija O´Brienia: ”Me luomme ihmisluonnon. Ihmiset ovat loputtoman muokattavia.”

RK: Ne on ”EP”:t kun yrittää ”luoda ihmisluonnon”, jota he sitten yksin ”tulkitsisivat” …Vuan kun se ei onnistu, ei vaikka miten viäntäs ja jyräis…

J.-P. V.: Haluaako joku tosiaan uskoa O´Brieniin mieluummin kuin vaikkapa Brian Skyrmsin loppulauseeseen:

”Niidenkin, jotka aikovat muuttaa maailmaa, olisi parasta ensin opetella kuvaamaan sitä.”

RK: Mutta minkä perkeleen takia pitää hullunkiilto silmissä "KUVATA" KOKO AJAN EHDON TAHDOIN VÄÄRIN, ja kaikkien asianmukaisesti suoritettujen kokeiden VASTAISESTI!?

* Kirjat: Steven Pinker:

The Blank Slate. The Modern Denial of Human Nature. Viking Penguin 2002.

Jari-Pekka Vuorela

http://modernpsychologist.ca/wp-content/uploads/2011/12/EP-Neglecting-Neurobiology-in-Defining-the-Mind1.pdf

Evolutionary Psychology: Neglecting Neurobiology in Defining the Mind

Jari-Pekka Vuorela kommentoi_ 10. tammikuu 2017 19:17

Kappas, en muistanutkaan, että juttuni oli noin hyvä jo tuolloin. Steven Pinkerhän on oikeastaan tutustunut esimerkiksi historiantutkimukseen vasta tuon jälkeen. Suosittelen kaikille tuhatsivuista järkälettä The Better Angels of Our Nature (Viking Books, 2011: ISBN 978-0-670-02295-3).

Tavattoman hauskana ja sujuvana kirjoittajana Steven Pinker julkaisi muuten myös hienon tyylioppaan The Sense of Style (Penguin, 2014). Suosittelen jaarittelijoille.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 11. tammikuu 2017 01:35

William James on Sovjetskajan mukaan (suht) vapaan tahdon puolustaja, mutta eikö Pinker ole sellaisen kiistäjä?

Deweyn instrumentalismi, jota Jameskin ilmeisimmin kannatti, pitää kaikkea psyykkistä ja kultturistakin toimintaa "adaptaationa" ympäristöön, mutta EI sano, että kyse olisi AINA nimenomaan GENEETTISESTÄ adaptaatiosta.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/instrumentalism

" Instrumentalism

 

the subjective idealist doctrine of the American philosopher John Dewey and his followers, a variety of pragmatism.

In the instrumentalist view, consciousness (or intelligence, in Dewey’s terms) is a means of adaptation to changing environmental conditions: logical concepts, ideas, and scientific laws and theories are all simply instruments (hence the name “instrumen-talism”), tools, “keys to situations,” or “plans for action.” In thus rejecting the objective content of knowledge and the view that truth is a reflection of material reality, instrumentalism regards truth in purely functional respects as something that “assures success in a given situation.” Taking the concept “situation” as central, instrumentalism singles out the organism (for example, an animal, a human being, or a society) and the environment as the chief aspects of a situation and declares the central problem to be the analysis of the relations between them. Insofar as the instrumentalist point of view regards environmental features as derivative from the actions of the organism, the organism appears as something primary, a view that makes it possible to characterize instrumentalism as one of the many varieties of subjective idealism.

The leading instrumentalists (Dewey, S. Hook) are active opponents of socialism and of Marxist-Leninist theory.

B. E. BYKHOVSKII "

Instrumentaalinen totuuskäsitys sanoo, että TEORIA on määritelmällisesti ´tosi´, kun se ennustaa oikein (uusia) koetuloksia. Todellisuudessa tämä ei takaa teorian totuutta, mutta voi kyllä suurella varmuudella todistaa teorian VÄÄRÄKSI, kun se ennustaa muitakin kuin tosia tuloksia.

Jari-Pekka Vuorela kommentoi_ 11. tammikuu 2017 03:15

Ajatus siitä, että suuri kasvatuspsykologi ja tietoteoreetikko John Dewey, demokraattinen sosialisti, olisi edes vaivautunut vastustamaan jotakin "marxismi-leninismiä", menee komiikan piikkiin. Trotskin mainetta puhdistaneeseen tribunaaliin hän kyllä yhdessä vaiheessa kuului.

James, Dewey, Pinker tai kukaan mukaan maininnan arvoinen kognitiontutkija ei liene koskaan sanonut, että k a i k k i kulttuurinen toiminta olisi ylipäänsä adaptaatiota, saati geneettistä adaptaatiota.

Siteerataan nyt parempaa ensyklopediaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/John_Dewey

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 11. tammikuu 2017 13:45

" James, Dewey, Pinker tai kukaan mukaan maininnan arvoinen kognitiontutkija ei liene koskaan sanonut, että k a i k k i kulttuurinen toiminta olisi ylipäänsä adaptaatiota, saati geneettistä adaptaatiota. "

Tuo oli kyllä kaiken "evoluutiopsykologian", EEPEEn (eli HÖÖPEEn) perusaksiooma, kun sitä ruvettiin jankuttamaan ja sillä ajamaan kaikkea oikeata tiedettä pihalle hölynpöly-yiopistoista...

Otan täältä lainauksen silloisesta Tooby&Cosmidesin "EP Primerista":

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/101262?page=2...

" specialisti kirjoitti 05.01.2003 (101544)...

>>Periaatteessa näin voidaankin tehdä,
>>jos ensin ihan vähän käräytetään
>>sormea ja sitten annetaan
>>"lääkkeeksi" paukku morfiinia,joka
>>"voittaa" hermosolujen tuhoutumisesta
>>aiheutuvan kipusignaalin.

>Aivan, mutta tuolloin opettaminen
>vaatii aivojen normaalien toiminojen
>muuttamista kemiallisesti tai
>sähköisesti. On itsestään selvää että
>jos puutumme kemiallisesti tai
>sähköisesti aivojen luonnolliseen
>toimintaan, voimme saada erittäin
>erikoisia toimintamalleja. Tuo
>väitteesi itsessään todistaa siitä
>että jos tuollaisiin keinotekoisiin
>toimenpiteisiin ei ryhdytä, lapsen
>"luonnollinen" reaktio on kipu ja sen
>johdosta käden vetäminen levyltä.
>Näinhän kaikki lapset maailmalla
>tekevätkin, empiria tukee siis
>evolutionääristä teoriaa.

Tietysti se tukee evolutionaarista teoriaa erotukseksi esimerkiksi kreationistisesta. Mutta se tukee nimenomaan Pavlovin linjan evolutionaarista teoriaa,joka lähtee "harvoista spesialisoitumattomista laitteista",ehdollistumisesta ennenkaikkea, eli filosofiassa ja yhteiskunatatieteissä sitä tuhannesti kirottua Social Sciense Standard
Modelia (karkeasti ottaen), eikä sitä "evolluutiopsykologian" "pienten spesialisoituneiden laitteiden" ns. työkalupakimallia, josta ko "tieteenalan" "Raamatussa" todetaan seuraavaa:

http://www.psych.ucsb.edu/research/cep/primer.html

"What evolutionary psychology is not.

For all the reasons discussed above, EPs expect the human mind will be found to contain a large number of information-processing devices that are domain-specific and functionally specialized. The proposed domain-specificity of many of these devices separates evolutionary psychology from those approaches to psychology that assume the mind is composed of a small number of domain general, content-independent, "general purpose" mechanisms -- the Standard Social Science Model."

Tässäon kyseessäjuuri tuon jälkimmäisenlainen mekanismi, esimerkki on hyvin tyylipuhdas.

>>Tämän jonkin kerran tltua
>toistetuksi yksi
>>ja toinen polttaa vapaaehtoisesti
>>sormenpäitään...

>Ole hyvä ja esitä minulle terve
>lapsi joka "nauttii" oman ruumiinsa
>tuhoamisesta (huom ilman kemiallista
>tai aivosähköistä manipulaatiota).

En todellakaan väittänyt, että sellainen lapsi tai aikuinen olisi terve. Mutta kun systeemiä voidaan fuskata yhdellä ainoalla kemiallisella aineella, niin ei se todista kovin spesialisoituneista myötäsyntyisistä informaationkäittelylaitteista: sellaiset syntyvät oppimisen myötä,ja ne voivat olla mitä erilaisimpia,ja vieläpä muuttua suurin piirtein kaiken aikaa.

>Yksi jos toinenkin lapsi osaa varoa
>kuumaa hellaa heti kun on pari kertaa
>näppinsä polttanut.

Aivan, mutta ei sitä ennen. Ja sama pätee vähän kaikeen muuhunkin tietoon ja osaamiseen, TOISIN kuin "evoluutiopsykologia" ja mm.Chomsky ja pinker väittävät.

>>Nämäova EHDOLLISTEN refleksien
>>järjestelmän perusrakennuspuita,ja
>>niillä on tietysti biologinen perusta.
>>Ja tässä ei ole yhtään tavua
>>sosiobiologiaa eikä
>>"evoluutiopsykologiaa", ei myöskään
>>"neurotaloustiedettä"...

>Evoluutiopsykologia ei kiellä
>neuroverkkorakenteen toimintaa, EP
>yhdistää oppimisen ja valmiit
>biologiset mekanismit.

_Sellaista_ "ep":tä kuin tuossa kinkissäyllä,ei tarvita tuossa prosessissa ollenkaan. Se on väärä teoria.

Eikö sinua ytään ihmetytä,ettävuonna 1956 kuollut Albert Einstein tuossa "raamatullisessa" linkissä (jonka olen saanut evoluutiopsykologian kannattajilta) on pistetty "todistamaan" 1970-luvulla syntyneestä "ep":sta, että "It´s the theory that decides what we can observe."?


RK  "

Siellä oli siis raiskattu tätä instrumentalistista totuuden määritelmääkin, jota mm. Einsteinkin kannatti.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 11. tammikuu 2017 13:56

Näistä linkeistä en ole tarkistanut, kuinka moni niistä vielä toimii...

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/144513?page=2...

Cosmista Tuubaa...

Ilkka.Pyysiäinen kirjoitti 22.06.2004 (144516)...

>Koko juttu:

http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?tool=pubmed&...

>Muistaakseni yksi versio on myös
>julkaistu jossakin tunnetussa
>lehdessä (tämän PNASin lisäksi).

>IP

Sosiobiologistikirkon tunnustuslehdissä.

Yhteenkään oikea tiedelehteen noilla puoskaritietelijöillä ei ole asiaa.

Tooby&Cosmidesin peruaksioomahan oli, että "ehdolistumis(tai muitakaan vastaavia)järjestelmää ei ole olemassa":

TÄSSÄ oli siis se tarkoittamani ´puoskari"tieteen"´ ohjelmallinen julistus, ja sen keskeisin AKSIOOMA:

http://www.psych.ucsb.edu/research/cep/primer.html

" What evolutionary psychology is not.

For all the reasons discussed above, EPs expect the human mind will be found to contain a large number of information-processing devices that are domain-specific and functionally specialized. The proposed domain-specificity of many of these devices separates evolutionary psychology from those approaches to psychology that assume the mind is composed of a small number of domain general, content-independent, "general purpose" mechanisms -- the Standard Social Science Model. "

Tässä olisi pieni valikoima esimerkiksi lääketietellisten julkaisujen ehdollisten refleksien järjestelmän olemassaoloon nojaavista tutkimuksista ym.

(Jossakin siis taatusti on puoskareita, ja puoskareiden oikea paikka on siellä kaltereiden ahtaammalla puolella...)


http://www.vetmed.iastate.edu/faculty_staff/users/vbracha/VBArticle...

http://www.aaets.org/arts/art30.htm

http://www.factmonster.com/ce6/sci/A0859928.html

http://www.drfeely.com/doctors/osteo_dict_r.htm

http://www2.widener.edu/~dxr0006/chap5_105.htm

http://www.plusroot.com/page.html?btn=prev&article_id=96

http://www.abacon.com/woodessentials/ch5.pdf

http://jp.physoc.org/cgi/content/full/520/2/605

http://www.mindcontrolforums.com/mindnet/mn192.htm

http://jp.physoc.org/cgi/content/full/544/2/631

http://www.kneelsit.com/glossary14.html

http://www.wadsworth.org/resnres/bios/chenxy.htm

http://www.mountainflying.com/mountology.htm

http://www.rci.rutgers.edu/~fenrir/learning.htm

http://www.alter-abc.com/neuro/faq1.htm

http://nba5.med.uth.tmc.edu/homepage/mmauk/pdf.htm#itemc

http://www.ivanpavlov.com/

http://www.ittheory.com/pavlov.htm

http://cwx.prenhall.com/bookbind/pubbooks/kassin2/medialib/bio5.html

http://www.crystalinks.com/pavlov1.html

RK
Jari-Pekka Vuorela kommentoi_ 11. tammikuu 2017 14:03

Termiä "evolutionary psychology" käytti ensimmäisenä nimenomaan William James vuoden 1890 klassikossaan.  Tooby ja Cosmides tekivät siitä "liikkeen" nimen, mutta ei tietenkään ole järkevää syytä sitoa tuollaista termiä johonkin nimenomaiseen mielipiteeseen siitä, onko aivoissa tai tajunnassa moduuleja ja jos niin kuinka monta.

Kun on kiinnostuneempi ismeistä kuin asioiden selvittämisestä, asettaa itselleen turhia ongelmia. Mikä hiton "ongelma" se vapaa tahtokin on olevinaan?

Jonkun mielestä voi olla hienoa selittää, että on sekä probabilistisia että deterministisiä lainalaisuuksia. Mitä tämä lisää totuuteen: Kaikki johtuu sattumasta ja välttämättömyydestä.

Päätöksiä tekevän eliön on pakko tehdä valintoja. Surullinen tapaus, sellaista on vapaus.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 11. tammikuu 2017 14:08



Pistän tähän kirjoituksen maailman kuuluisimpiin lastenpsykiatreihin kuuluvan Jerome Kaganin kirjasta, jossa Pinkerin "kokeet" asetetaan omalle paikalleen humpuukitieteen joukkoon:

" Nature 419, 19 (2002); doi:10.1038/419019a

Shock results

PETER BRYANT

Peter Bryant is in the Department of Experimental Psychology, University of Oxford, Oxford OX1 3UD, UK.

Surprise, Uncertainty and Mental Structures

by Jerome Kagan

Harvard University Press: 2002. 259 pp. $29.95, £20.50

Developmental psychology — or at any rate the part that deals with children's intellectual abilities — is in an awkward position at the moment because it keeps on producing paradoxical and contradictory results. On one hand, a series of ingenious experiments has apparently shown that babies less than one year old possess some remarkable abilities. According to these experiments, infants can discriminate numbers, can add and subtract, and can distinguish cause and effect in both the physical and the social worlds. On the other hand, a great deal of research on much older children, between the ages of three and about eight years, has apparently demonstrated that children in this age band often have serious difficulties with these same concepts. Their understanding of number appears fragile in such studies, their reasoning about arithmetical operations such as addition and subtraction is often erroneous, there are serious limitations to their grasp of cause and effect, and so on.

The contrast and apparent conflict between these two lines of research are stark and clear. Any suggestion that 6-month-old babies are much cleverer than children four and five years their senior would be highly implausible, and would be anathema to most developmental psychologists — their subject is dedicated to the proposition that intellectual skills improve throughout childhood. Another possible solution to this apparent impasse is to reappraise the work on infants. Are they as smart as this research suggests?

Jerome Kagan, who is a distinguished US developmental psychologist with an interest in children's emotional and intellectual development, has now provided such a reappraisal in his new book. He is well placed to do so because much of his research has been on children's expectations and their reactions to congruous and incongruous events. Nearly all of the work that apparently demonstrated various remarkable abilities in infants used their reaction to novelty and their surprise at unexpected events as a way of measuring such abilities. If, for example, you add one object to another and then show the baby that the product of your actions is three objects, and if the baby is more surprised to see this as the result than she is to see two objects there, you can argue that the baby knows something about addition.

Kagan's discussion of this pervasive use of babies' reactions to novel and unexpected events comes in the second half of the book. It is based on ideas, which he expounds in the first part, about the ways in which children and adults form expectations and are surprised when these are not fulfilled. His reasoning is sophisticated and interesting, but his conclusions are easy to summarize. He is highly sceptical of the claims made about the presence of surprising abilities in infants, and argues that their achievements in these studies can be explained without ascribing huge intellectual acumen to them.

Kagan's reassessment of research on infants is the most important part of his new book. His arguments on the subject are controversial, of course, and should provoke a much-needed discussion. So the book will make a real contribution to the debate, and is definitely worth reading. "

Itse asiassa harrastajakin osaa heti tempaista Pinkerin "yllättyneisyystutkimuksien" kokeille uskottavamman selityksen ehdollistumisteorian pohjalta (jonka "kieltäminen" tai tarkemmin sanoen vilpillinen "sivuuttaminen" on pinkerismin ydin) kuin "havainnon kannalta vastakkainen peritty tieto": se on havinnon kannalta vastakkainen OPITTU tieto, tai että yllättävät havainnot ovat aivan uudentyyppisiä, eivätkä jäsenny siten aikaisempien havaintojen kokonaisuuteen (ainakaan yhtä nopeasti kuin "tavallinen havainto". ”

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/11/skepsis-ry-n-huuhaan-maa...


Jari-Pekka Vuorela kommentoi_ 11. tammikuu 2017 14:27

Kuten tiedetään, muutaman ensimmäisen elinkuukautensa aikana ihmisvauvat osaavat uida ja sukeltaa. Sitten taito unohtuu. Johtuuko synnynnäinen uimataito tai sukellusrefleksin unohtuminen ehdollistumisesta?

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 11. tammikuu 2017 20:09

" Kuten tiedetään, muutaman ensimmäisen elinkuukautensa aikana ihmisvauvat osaavat uida ja sukeltaa. Sitten taito unohtuu. Johtuuko synnynnäinen uimataito tai sukellusrefleksin unohtuminen ehdollistumisesta? "

Näissä on erikoista se, että vaavi ei vedä vettä henkeensä, vaan hänen hengitysrefleksinsä tyssää, kun vettä osuu kasvoille. Se on peruja sikiöajan estosta, joka estää sikiötä vetämästä vettä keuhkoihinsa, vaikka se kylläkin juo sitä. Tuo refleksi lakkaa kokonaan noin puolen vuoden ikään mennessä, ellei sitä tarvita uinnissa. Jos tarvitaan, se muttuu tuolla välin ehdottomasta ehdolliseksi. Se voi olla alun perinkin synnynnäisesti ehdollisten refleksien koneistossa:  kriteeri on, voiko refleksi HÄVITÄ kokonaan vai ei. Ehdoton refleksi ei voi hävitä ilman vammaa. Ehdottoman refleksin olemassaolo ei edellytä, että se toimisi. Sen sijaan ehdollisen olemassaolo edellyttää myös toimintaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot