Maassamme menehtyy vuosittain keskimäärin 33 jalankulkijaa vuodessa. Kolmannes kuolemaan johtaneista jalankulkijaonnettemuuksista tapahtuu suojatiellä. Yhä useammin loukkaantunut tai kuollut on lapsi tai nuori.

Tampereella nuoren koulutytön menehtymiseen johtanut onnettomuus on järkyttävä. Nyt useampienkin lehtien uutiset lukeneena ja kommentointia seuranneena olen havainnut, että jälleen etsitään syyllistä ankarasti. Ollaan valmiita lynkkaamaan, vaikkei tapahtumien koko kuva eikä onnettomuuden mekanismit edes ole vielä selvillä. Lynkkaaminen on kenties keino purkaa omaa pahaa oloa ja järkytystä.

Mistä haemme syyllistä?

a) yhdistelmäajoneuvon kuljettajasta

b) jalankulkijasta

c) liikenneympäristön suunnittelijasta

d) Jumalasta, joka antoi onnettomuuden tapahtua

e) ajoneuvosuunnittelijasta

f) lainsäätäjästä

jne.

Yksinkertaisesti, kuten lähes aina liikenneonnettomuuksissa, yhtä selkeätä syyllistä ei ole.

Yhdistelmäajoneuvon kuljettajasta on helppo tehdä syyllinen. Iso rautapeto kun on niin helppo syyllinen. Mutta, onko kuljettaja tehnyt virheen? Suoraviivaisesti ajatellen helpoin ratkaisu on, että on. Kuljettaja on luottanut tilanteessa aisteihinsa: Näköön ja kuuloon ja käytettävissä oleviin apulaitteisiin (peilit). Jokainen, joka on istunut autossa, on varmasti havainnut, että jokaisessa ajoneuvossa on katvealueita, peilit eivät näytä joka suuntaan, peilit, pilarit ja rakenteet peittävät henkilöautossakin ulos katsottaessa laajoja alueita. Erityisen suuria nämä katvealueet ovat isoissa autoissa. Paraskaan varovaisuus ei välttämättä ole riittävä autolla liikuttaessa. Vahinko voi tulla huolellisimmallekin kuljettajalle.

Jalankulkijaa varmasti kukaan ei tahtoisi syyllistää. Tapahtuihan onnettomuus vihreillä valoilla ja olihan onnettomuuden uhri lapsi. Vastuuta tieliikenteessä sysätään aina aikuiselle tienkäyttäjälle. Totta on, että aikuisen pitää olla vastuullinen, mutta kaikkea ei pysty liikenteessä ennakoimaan. Jalankulkijoidenkin onnettomuuksista iso osa tapahtuu lähellä kotia, koulua tai työpaikkaa. Niillä viimeisillä "turvallisilla ja tutuilla" metreillä. Tarkkaavaisuus muusta liikenteestä herpaantuu, ei osata tai kyetä havainnoimaan tai ennakoimaan muiden tienkäyttäjien toimintaa.

Liikenneympäristön suunnittelijatkin varmasti saavat kritiikistä osansa. Liikenneympäristön suunnittelu ei ole helppoa. Rakennetun liikenneympäristön pitäisi olla paitsi turvallista myös "käyttäjäystävällisestä" ts. nopeaa ja helppoa liikkua. Voidaan miettiä, onko parempi muuttaa liikennevalojen jaksotusta. Sekään ei ole aina helppo juttu. Kun liikennevaloja on tiheässä, jaksotuksen tulee olla sellainen, ettei risteykset tai risteyssarjat ruuhkaudu tai puuroudu täysin. Valojen pitäisi paloaikanaan pystyä purkamaan risteysalueen liikennemassat mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti.

Jumalaa nyt on helppo syyttää kaikesta. Tämä ihan riippumatta siitä kuuluitko kirkkoon tai et. Uskovienkin uskoa tällaiset tapahtumat koettelevat.

Lainsäätäjää on ihan yhtä helppo syyttää kuin Jumalaa.

Tampereella keskustan liikennevalojen uudelleenohjelmointi on äärimmäisen haastava prosessi. Liikenteen ammattilaisena ulkomailla kulkiessani olen havainnut kaksi hyvää keinoa jalankulkijoiden turvallisuuden parantamiseen. Risteysten jalankulun vieminen kadun alle tunneliin tai edullisempi ratkaisu: Suojatien siirtäminen etäämmälle risteyksestä. Selallainen vajaa 20 metriä on ihan hyvä etäisyys. Tällä saavutetaan se, että kääntyvälle ajoneuvolle jää parempi mahdollisuus havainnoida suojatien käyttäjiä. Myös pyöräilijöiden lähetäpiti -tilanteet vähenevät, kun risteyksissä on pakko hiljentää, ellei sitten pyöräile ajoradalla. Tosin tämä malli tarvitsee suojakaiteet risteysalueelle, muutoinhan härmäläiset oikeisevat risteyksen varmasti suoraksi.

Liikenne vaatii yhteispeliä ja silmää. Malttia ja huolellisuutta. Omista oikeuksista tinkimistä. Keskittymistä. Tarkkaavaisuutta. Sääntöjen noudattamista. Ja vielä aimo annoksen tuuriakin.

Turvallista liikkumista kaikille.

Katselukerrat: 288

Orwell kommentoi_ 15. heinäkuu 2017 10:38

Olen hämmästynyt, että kommenttini elokuulta 2015 onkin vain 10 tuntia vanha.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot