Maassamme menehtyy vuosittain keskimäärin 33 jalankulkijaa vuodessa. Kolmannes kuolemaan johtaneista jalankulkijaonnettemuuksista tapahtuu suojatiellä. Yhä useammin loukkaantunut tai kuollut on lapsi tai nuori.

Tampereella nuoren koulutytön menehtymiseen johtanut onnettomuus on järkyttävä. Nyt useampienkin lehtien uutiset lukeneena ja kommentointia seuranneena olen havainnut, että jälleen etsitään syyllistä ankarasti. Ollaan valmiita lynkkaamaan, vaikkei tapahtumien koko kuva eikä onnettomuuden mekanismit edes ole vielä selvillä. Lynkkaaminen on kenties keino purkaa omaa pahaa oloa ja järkytystä.

Mistä haemme syyllistä?

a) yhdistelmäajoneuvon kuljettajasta

b) jalankulkijasta

c) liikenneympäristön suunnittelijasta

d) Jumalasta, joka antoi onnettomuuden tapahtua

e) ajoneuvosuunnittelijasta

f) lainsäätäjästä

jne.

Yksinkertaisesti, kuten lähes aina liikenneonnettomuuksissa, yhtä selkeätä syyllistä ei ole.

Yhdistelmäajoneuvon kuljettajasta on helppo tehdä syyllinen. Iso rautapeto kun on niin helppo syyllinen. Mutta, onko kuljettaja tehnyt virheen? Suoraviivaisesti ajatellen helpoin ratkaisu on, että on. Kuljettaja on luottanut tilanteessa aisteihinsa: Näköön ja kuuloon ja käytettävissä oleviin apulaitteisiin (peilit). Jokainen, joka on istunut autossa, on varmasti havainnut, että jokaisessa ajoneuvossa on katvealueita, peilit eivät näytä joka suuntaan, peilit, pilarit ja rakenteet peittävät henkilöautossakin ulos katsottaessa laajoja alueita. Erityisen suuria nämä katvealueet ovat isoissa autoissa. Paraskaan varovaisuus ei välttämättä ole riittävä autolla liikuttaessa. Vahinko voi tulla huolellisimmallekin kuljettajalle.

Jalankulkijaa varmasti kukaan ei tahtoisi syyllistää. Tapahtuihan onnettomuus vihreillä valoilla ja olihan onnettomuuden uhri lapsi. Vastuuta tieliikenteessä sysätään aina aikuiselle tienkäyttäjälle. Totta on, että aikuisen pitää olla vastuullinen, mutta kaikkea ei pysty liikenteessä ennakoimaan. Jalankulkijoidenkin onnettomuuksista iso osa tapahtuu lähellä kotia, koulua tai työpaikkaa. Niillä viimeisillä "turvallisilla ja tutuilla" metreillä. Tarkkaavaisuus muusta liikenteestä herpaantuu, ei osata tai kyetä havainnoimaan tai ennakoimaan muiden tienkäyttäjien toimintaa.

Liikenneympäristön suunnittelijatkin varmasti saavat kritiikistä osansa. Liikenneympäristön suunnittelu ei ole helppoa. Rakennetun liikenneympäristön pitäisi olla paitsi turvallista myös "käyttäjäystävällisestä" ts. nopeaa ja helppoa liikkua. Voidaan miettiä, onko parempi muuttaa liikennevalojen jaksotusta. Sekään ei ole aina helppo juttu. Kun liikennevaloja on tiheässä, jaksotuksen tulee olla sellainen, ettei risteykset tai risteyssarjat ruuhkaudu tai puuroudu täysin. Valojen pitäisi paloaikanaan pystyä purkamaan risteysalueen liikennemassat mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti.

Jumalaa nyt on helppo syyttää kaikesta. Tämä ihan riippumatta siitä kuuluitko kirkkoon tai et. Uskovienkin uskoa tällaiset tapahtumat koettelevat.

Lainsäätäjää on ihan yhtä helppo syyttää kuin Jumalaa.

Tampereella keskustan liikennevalojen uudelleenohjelmointi on äärimmäisen haastava prosessi. Liikenteen ammattilaisena ulkomailla kulkiessani olen havainnut kaksi hyvää keinoa jalankulkijoiden turvallisuuden parantamiseen. Risteysten jalankulun vieminen kadun alle tunneliin tai edullisempi ratkaisu: Suojatien siirtäminen etäämmälle risteyksestä. Selallainen vajaa 20 metriä on ihan hyvä etäisyys. Tällä saavutetaan se, että kääntyvälle ajoneuvolle jää parempi mahdollisuus havainnoida suojatien käyttäjiä. Myös pyöräilijöiden lähetäpiti -tilanteet vähenevät, kun risteyksissä on pakko hiljentää, ellei sitten pyöräile ajoradalla. Tosin tämä malli tarvitsee suojakaiteet risteysalueelle, muutoinhan härmäläiset oikeisevat risteyksen varmasti suoraksi.

Liikenne vaatii yhteispeliä ja silmää. Malttia ja huolellisuutta. Omista oikeuksista tinkimistä. Keskittymistä. Tarkkaavaisuutta. Sääntöjen noudattamista. Ja vielä aimo annoksen tuuriakin.

Turvallista liikkumista kaikille.

Katselukerrat: 288

Pentti Tuominen kommentoi_ 27. elokuu 2015 17:37
artti niemelä kommentoi_ 27. elokuu 2015 19:06

Taidatpa olla alan ammattilainen kun osasit niin hyvin asiaa pohtia!

Mutta miten olisi jos lisättäisiin hetkeksi poliiseja valvomaan muutakin kuin nopeuksia?

Sakot, ja varsinkin toistuvat sakot parantavat kummasti oppimista!

Neuvos kommentoi_ 27. elokuu 2015 20:02

Viimeksi tänään lähestyin suojatietä autolla ja muutama jalankulkija ylitti edessäni katsomatta autoa kohti. Itse en uskaltaisi ylittää edes suojatietä katsomatta tulevia autoja ja heidän aikeitaan. En muuten uskalla edes autolla lähteä suojatien yli varmistamatta ettei joku jalankulkija tule eteen..

LexLutor kommentoi_ 27. elokuu 2015 23:59

Artti Niemelä, ajotapavalvonnan suhteen tilanne tuntuu olevan sellainen, että poliisi on aikoja sitten nostanut kädet pystyyn. Valvonta on 20 vuodessa vähentynyt radikaalisti.

Tämä ikävistä ikävin onnettomuus on myös sellainen, että se olisi saattanut tapahtua valvonnasta huolimatta. Ajatukseni on tänään ollut paitsi surmansa saaneen läheisten ja ystävien suunnassa, mutta yhtä kaikki, myös yhdistelmän kuljettajan ja tämän omaisten luona. Kaikkien heidän elämä muuttui yhdessä pienessä hetkessä radikaalisti, ja se pieni hetki maksoi yhden nuoren elämän verran.

Tänään omien lasteni kanssa kävimme asiasta keskustelua liikenteessä.

1970 -luvun alussa tieliikenteessä kuoli noin 1000 henkeä vuodessa, 2014 kuolleita oli hieman päälle 250, kokonaisuutena liikenne on ajosuoritteiden määrän kasvusta huolimatta mennyt paljon parempaan suuntaan. Turvallisuuskehitykseen on paljo syitä: yleisten ajonopeuksien voimaantulo, talvirengaspakko, turvavöiden käyttövelvollisuus, kaksipyöräisten kypäräpakko, ajoneuvojen turvallisuuden parantuminen, tiestön muutos, liikenneympäristöjen muutos jne.

Jokainen kuolema on liikaa. Valtiovalta tavoitteli nolla liikennekuolemaa visiota, mikä on täysin utopistinen, mutta jokainen meistä voi olla omalla pienellä panoksellaan mukana luomassa turvallisempaa tieliikennettä.

Siihen jokunen ajatus:

1) Turha kiire pois

2) Omien oikeuksien kiinnipitäminen viimeiseen saakka pois

3) Aggressiivisuus pois

4) Jokainen meistä; minä, sinä, me teemme liikenteessä päivittän virheitä. Se on inhimillistä, onneksi seuraukset ovat usein harmittomia

5) Tilannenopeus pitäisi olla jokaisella ajoneuvon kuljettajalla selkärangassa

6) Muiden, erityisesti lasten ja liikuntarajoitteisten sekä seniori-ikäisten liikennekäyttäytymistä kannattaa tarkkailla. Varsinkin lapset tekevät suhteellisen paljon virhearviointeja

Ja Liikenneturvan kampanjaa siteeraten: "SINÄ TEET SUOJATIEN"

Pentti Tuominen kommentoi_ 28. elokuu 2015 07:49
Avaajakin sanoo, "me kaikki teemme virheitä". siinähän se on asian ydin, pitäisi ymmärtää niitä toisten virheitä ja hyväksyä ne. Toisten virheet pitäisi mahdollisuuksien mukaan väistää, eikä pitää jääräpäisesti kiinni omista oikeuksistaan. Monta vahinkoa pystytään estämään sillä tavalla. Liikenne vaan on eräänlainen peli, jossa periksi antaja on monesti voittaja, kun estää vahingon.

Pitäisi ottaa ne sarvet pois päästä ja muistaa, milloin itse teki virheen ja joku toinen luopui oikeudestaan. Niitäkin ihmisiä on jotka estävät vahingon, toisen virheestä johtuvan. Hektä on mukava morjestaa kiitokseksi.

Ikävä vaan kirjoittaa tällaiselle ennakkomoderoitavalle sivustolle. Yleensä Aamulehti pitää aika hyvän huolen siitä. No, kukin tyylillään.
LexLutor kommentoi_ 28. elokuu 2015 11:58

Cyclox mielestäni vertaus työturvallisuuteen on ihan hyvä. Turrumme ikäviin liikenneuutisiin nopeasti. Epäkohtiin tulisi tarttua nopeammin ja napakammin, aivan kuten työpaikoilla.

Nyt koulujen alettua ja syyshämärien laskeutuessa tarkkaavaisuus on tavallistakin enemmän tarpeen.

Suosittelen tutustumaan myös Liikenneturvan kävelevään koulubussiin. Mainio tapa tehdä liikenneturvallisuuskasvatusta:

http://www.liikenneturva.fi/fi/eri-ikaisena/lapset-0-14/kaveleva-ko...

Orwell kommentoi_ 28. elokuu 2015 12:18

"Viimeksi tänään lähestyin suojatietä autolla ja muutama jalankulkija ylitti edessäni katsomatta autoa kohti."

Valitettavan totta. Samaa näkee fillaristeissa.

Liekö luulevat, ettei autoa tule, jos sinne päin ei katso...

Vielä pahempi tapaus ovat nuo kuulokkeet korvilla koheltavat niin jalankulkijat, fillaristit kuin ikävä kyllä autoilijoitakin, jotka ovat täysin kuuroja ympäristölle ja ilmeisesti aika usein puolisokeitakin.

pekka saarinen kommentoi_ 28. elokuu 2015 13:19

Olen joskus kokeillut pyöräillessä kuunnella kiekkopeliä radiosta. On sitten maailmanlopun systeemi, pitäisi laissa kieltää....

Ei moponkypäränkään sisälle paljon mitään kuulu, mutta siinä on sentään peilit mistä voi seurata takana tulevaa liikennettä.

metsäkeiju kommentoi_ 31. elokuu 2015 21:00

On suojatiet aika turvattomia paikkoja. Mutta pyöräilijät voivat yllättää missä tahansa, kovaa ajavista pyöräilijöistä on syntynyt uusi uhka jalankulkijoille. Pyöräilijöiltäkin pitäisi alkaa vaatimaan jonkinmoista ajokorttia.

Orwell kommentoi_ 31. elokuu 2015 23:16

Olen tässä joutessani seuraillut fillaristien tuoa suojatielle.

Hämmästyttävvä kyllä - kymmenestä fillaristista tasan yksi katsoi autojen tulosuuntaan ennen tielle tulemistaan.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot