alkuruoka:
Epäilen meidän tuudittautuneen itsepetokseen. Olemme ympäröineet elämämme suurilla monumentaalisilla järjestelmillä, joita ohjataan niin kaukaa, ettei kukaan enää ylety ohjaamaan niitä. Nämä järjestelmät ovat pysyneet pystyssä kasvattamalla kokoaan, haalimalla itselleen lisää osin merkityksettömiä ja mielettömiä tehtäviä ja vakuuttamalla että näin pitää olla.
pääruoka:
Sekä Suomessa että suuressa osassa Eurooppaa tämä on johtanut siihen, että näistä järjestelmistä on tulossa raskaampia kuin niitä kannattelevat voimat. Ahkera muurahainen kantaa päällään monta byrokraattia, mutta entäs kun tulee se yhdestoista. Mantramaisesti hoemme, että kunnat hoitavat palvelut, demokratia toimii ja maailmantalous elpyy.
Uskon kyllä siihen, että maailmantalous elpyy, mutta on aivan eri asia onko Eurooppa siinä mukana. Koko maanosamme kurottaa historiaan mietimällä miten voisimme yhä ylihinnoitella innovaatioita ja myydä niitä kehitysnälkäisille maanosille. Samaan aikaan muissa maanosissa valtiokapitalismi nostaa päätään, me eurooppalaiset näytämme omiamme höpöttämään unohtuneelta vanhukselta, joka kerran keski kännykän.
Jos pajatson yläreikään ei laita rahaa, ei sitä ennenpitkää enää tule kaukaloon kilisemään. Tuntuu, että hakkaamme sormet verillä peliä, jossa ei enää näy kuin muutama hassu killinki.
Meillä ei ole varaa ylläpitää ylimitoitettuja suuria järjestelmiä, vielä vähemmän meillä on varaa uskotella, että ne säilyvät. Mutta sama mantra vain jatkuu.
jälkiruoka:
Kuljemme siis kriisien kautta. Rajaamme terveydenhuollon palveluita ilman demokraattista keskustelua ja pakon edessä. Osa kunnista ajautuu konkurssiin eikä valtio voi aina rientää hätiin. Ihmiset alkavat kapinoida. Kuinkas sitten suu pannaan?
jälkiruoka:
Tagit:
Jaa
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon