Hyviä asioita 9: Muuri murtui ja kommunismi kaatui 20 vuotta sitten

[Seppo Roth]

Aivan erinomainen dokumentti! Ylellä nähtävä kaksiosainen dokumentti Berliinin muurista on perusteellista tekoa ihan kuten muurikin aikoinaan.

Ensimmäinen osa nähtiin 4.11. ja uusintana sunnuntaina 8. marraskuuta, mutta sen voi katsoa Ylen Areenasta. Toinen osa nähdään 11. marraskuuta.

Dokumentti kertoo tavallisten ihmisten taistelusta. Siitä, miten moninaisin keinoin kansalaiset yrittivät livahtaa itäsaksalaisesta kurjuudesta länteen. Monet ammuttiin ei-kenenkään-maalle, mutta moni sieltä myös ehjänä karkasi, tunnelia pitkin tai Volkkarin peräkontissa.

Yleisradio ansaitsee muutenkin kiitokset ja kehut siitä, miten kattavasti historiallista tapahtumaa muistellaan. Muuri murtui 9. marraskuuta 1989 ja Yleisradio tarjoaa tapahtuneen kunniaksi kokonaisen Berliini-viikon. Viikon ohjelmasta saa lisätietoa Ylen nettisivuilta.

Näin pitääkin toimia!

* * *

Tapahtumaa on syytäkin muistella. Siitä lähti liikkeelle prosessi, joka johti kommunististen valtioiden häviämiseen Euroopassa.

Itse kävin yhden ja ainoan kerran pikaisesti Itä-Berliinissä. Se tapahtui vain pari kuukautta ennen muirin murtumista. Synkkä kaupunki, kerrassaan, mutta ehdottomasti mistään ei olisi voinut arvata, että tuo muuri tulee murtumaan parin kuukauden päästä.

Kaduilla harjoiteltiin tulevia DDR:n 40-vuotisjuhlia. Panssarit vyöryivät ja sotilaat marssivat. Tuli olo, että täältä on päästävä äkkiä pois...

Kun muuri murtui, kaikki tapahtui lopulta nopeasti. Ceausescuilta lähti valta (ja henki) vielä saman vuoden jouluna.

Prosessi vei pari vuotta, kunnes Neuvostoliittokin hävisi maailmankartalta jouluna 1991. Hellurei, eipä ole tullut ikävä.

Siinä hässäkässä koko kommunismista päästiin, eikä se enää takaisin tule. Sitä kannattaa juhlia.

Huhut kapitalismin kuolemasta kun ovat varsin liioiteltuja. Tästäkin talouskriisistä noustaan, sillä terve kapitalismi on itseään korjaava talousjärjestelmä.

Tulevaisuudessa tosin kapitalistisen maailman painopisteet ovat vääntyneet toiseen asentoon. Ns. kehittyvät markkinat, Kiina ja Intia etunenässä, palaavat maailmantalouden valtiaiksi. Mutta se on jo eri juttu.

[Siponinjo]

Kiitos Pekka, Tiedän, että sydämmessäsi olet uuden aatten kannattaja, mutta se piru siellä olkapäällä pitää vielä otteessaan. ;-)

[pekka saarinen]

Sipo,perskeles!pidän mielessä,kiva kun olet vielä ryhdissäsi,oukkidoukki!"

[Siponinjo]

En muista tarkalleen, missä olin muurin murtuessa. Minulla on kyllä palanen jossain varastossa. Muistelin tuossa juuri ex:n kanssa naamakirjassa kuinka oltiin kesällä -89 Berliinissä ja poikettiin myös Itä-Berliinin puolelle. Tuntui se vähän niinkuin olis mennyt eri maailmaan, kun sillä metrolla meni sen hylätyn aseman ohi ja sit nousi seuraavalla asemalla maanpäälle...en muista enää aseman nimeä. Muistan, että niillähän ei ollut Cokista myydä kun kysyin juotavaa. Sit takas tullessa heitettiin ylimääräiset rahat sinne puistoon kun niitä oli niin paljon. Siellä oli tavaratalo missä oli Koneen liukuportaat, kauppa oli melkein kuollut, mutta seuraavana vuonna siellä olikin jo kova hässäkkä. Niin ne ajat muuttui. Oli todellakin hienoa nähdä se muutos, koska kävin siellä muutaman vuonna sen jälkeenkin

[pekka saarinen]

Kuinkas vanha meidän Sipo oli kun muuri murtui?

[Viurunen]

Ennenaikainen riemu sosialismin lopullisesta häviämisestä saattaa muistua sitten mieliin, kun nykyisen laman jälkeistä maailmaa hahmotellaan. Yhteisön vaatimukset yksityisen voitontavoittelun suhteen saavat monenlaisia nimiä, mutta ovat kuitenkin perimmältään ns. sosialistisia. Joulupukin ja sosialismin pelko on saanut paljon hyvää aikaan eri ikäkausina. Lapsena Joulupukin pelko ylläpiti purkimystä hyvään ja joillakin määräävässä asemassa olevilla henkilöillä sosialismin pelko edesauttoi sodanjälkeisenä aikana mittavaan sosiaalilainsäädännön ja työlainsäädännön uudistamiseen.

Sosialistiseksi itsensä nimennyt ja oppirakennelman ideat itselleen ominut totalitäärinen hallintoliittouma joutikin mennä. Mahdolliseksi sen toiminnan teki paljolti organisation sisällä toimivat henkilöt, joiden kyky ja toimintatarmo ei ollut riippuvainen aatteesta itsestään, vaan ensisijaisesti vallankäytön makeudesta.

[J. A. Nieminen]

Pari ajatusta liittyen Sepon vastaukseen minun kommenttiini, Pekka Puupään kehotukseen tulla pois yksiulotteiselta janalta, ja Minnan kommenttiin ihanneyhteiskunnasta.

Puupään huomio oli hyvä, ei pidä ajatella aatteita ja ideologioita yksiulotteisesti. Jos ei muualla, niin ainakin täällä blogeissa huomaa olevansa jonkun kanssa samaa mieltä yhdestä asiasta, mutta täysin eri mieltä toisesta. Mutta politiikan yksiulotteisuus korostuu sosiaalisesti kovin polarisoituneissa yhteiskunnissa, tasa-arvoisemmissa yhteiskunnissa ihmisten ei ole niin luontevaa samaistua johonkin yhteiskuntaluokkaan.

Ja tästä edeten Seppoon: tuskin on olemassa mitään ideologian evolutiivista huippua. Näyttää siltä, että varsin erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä voidaan perustella rationaalisesti, mutta erottava tekijä on ideologian kannattajan arvopohja ja erilaisten asioiden painotus.

Mikä edelleen johtaa minut myötäilemään Minnaa: Olisi kovin outoa jos olisi olemassa toteutettavissa oleva ihanneyhteiskunta. Ei pelkästään erilaisten arvostusten vuoksi vaan siksi, että "valmis" yhteiskunta todennäköisesti lamaantuisi henkisesti ja taloudellisesti. Vallan käyttäjä tarvitsee aina opposition, jos ei valtaa valvomaan, ainakin estämään yhteiskunnan kivettymistä ... taisi olla Karl Popper, joka osapuilleen sanoi, ettei pitäisi kysyä "kenelle valta kuuluu, vaan kuinka vallanpitäjiä kontrolloidaan."

Muuten olen sitä mieltä, että Bernstein oli varsin viisas.