Paljon on suomalaisia jotka kiroavat näitä maamme karuja oloja, haikailevat etelän lämpöön ja kadehtivat heitä joilla on ainainen kesä. Toisaalta taas väitetään, että tännepäin olisi myös tunkua, mutta jostain syystä emme halua kasvattaa väkilukuamme.
Tämä ristiriita täytyy äkkiä saada ratkaistua. Ehdotankin, että hallitus perustaa työryhmän jossa pikaisesti aletaan etsiä ratkaisua ongelmaan. Annan kuitenkin vapaaseen käyttöön oman ehdotukseni miten saadaan asia nopeasti hoidettua.
Ehdotan, että aletaan vaikka Somalian kanssa käymään bilateraalista ihmiskauppaa. Tuodaan sieltä ensi alkuun tuommoiset 30 000 somalialaista tänne meille ja vastaavasti täältä lähetetään sama määrä sinne. Valtio huolehtisi kustannuksista ja kaikista järjestelyistä.
Voi olla, että tasapainon säilyttämisessä saattaisi ilmetä ongelmia koska minulla on sellainen tuntu, että lähes joka toinen suomalainen haluaisi lähteä viettämään leppoista elämää Afrikan lämpöön. Tuntu perustuu lähinnä siihen miten kiihkeästi me haluamme lähettää esimerkiksi somalialaiset takaisin omaan maahansa.
Mehän tiedämme myös hyvin sen, että siellä ei tarvitse tehdä töitä koska rikkaat länsimaat hyväsydämisyyttään kantavat sinne ylen määrin ruokaa ja juomaa. Mikäpä siellä on suomi-pojan lekotellessa savimajassa, nauttia täysin rinnoin kerrankin vailla huolen häivää ja katsella iloista pommien räiskettä. Poissa on pohjolan ankeat ilmat, leipäjonot, kurjuus, vit…maiset pomot ja iän ikuinen katkeruus ja kauna.
Toisaalta jos on uskominen niiden suomalaisten puheisiin joiden mielestä sieltä on tulijoita tänne pilvin pimein, niin ehkä tuo tasapaino voidaan hyvin säilyttää. On ymmärrettävää, että somalialaiset ovat kovin kiinnostuneita eksoottisesta maastamme – onhan heille kerrottu tästä pohjolan onnelasta. Heille on varmaan antaumuksellinen kokemus asua maahanmuuttokeskuksissa jossa kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä sullottuina pieniin huoneisiin. Ihanaa on myös tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisiin toimeentuloluukuilla. Siinä he sulassa sovussa jonottelevat armopaloja muiden köyhien kanssa joita suomalainen eliitti yltäkylläisesti jakelee. Suomalaiset ovat myös erittäin ystävällisiä ja käyttävät muualta tulleista sellaisia hellittelynimiä kuten mutakuono, mutiainen, rättipää, kumihuuli, loiseläjä jne. Ja ovatko suomalaiset muka juroa kansaa, asiahan on ihan päinvastoin, hyvin usein kadulla tuntematon suomalainen tervehtii keskisormea näyttäen. Kaiken kaikkiaan on onni päästä tänne loskaiseen ja kateellisten ihmisten maahan, on niin ihanaa kun joku aidosti kadehtii vaikkapa ainoaa alusvaatekertaa. Sitä ikään kuin tuntee olevansa tavallaan vähän parempi ihminen.
Kummankin maan hallitukset saavat valita sopivaksi katsomansa tavan valita lähtijät. Täällä meillä täytyisi ainakin huolehtia siitä, että etusijalla ovat ne hyväntekijät jotka pyyteettömästi ja innolla ovat lähettämässä muita takaisin vaikka itsellä olisi kuinka kova halu päästä viettämään sinne onnellista elämää. Myös ylipainoisille tulisi olla muita parempi mahdollisuus päästä matkalle, nimittäin kerrotaanhan, että Afrikan maissa pääsee tosi helpolla liikakiloistaan. Totta tosiaan, harvoin sitä tulee nähneeksi ylipainoisen afrikkalaisen. Loput lähtijät voidaan vaikka arpoa lauantaisen loton yhteydessä.
Olen aina sanonut, että kansainvälinen yhteistyö on poikaa, ja nyt sitä voitaisiin toteuttaa YYA, N hengessä, siitähän meillä suomalailla on hyviä kokemuksia.
Tagit: yhteiskunta
Jaa
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon