Onko pieni kyläkoulu automaattisesti onnela?

[Tiina Kaitaniemi]

Saamme lähes päivittäin lukea Aamulehdestä pienten koulujen lakkauttamissuunnitelmista, ja useimmiten lehti välittää mielikuvan siitä kuinka pienten koulujen lakkauttamisella on vain haittoja ja ainoana hyötynä on taloudellinen hyöty – joka sekin arvioidaan jäävän odotettua pienemmäksi. Se tärkein kysymys jää esittämättä: millainen koulu on lapselle paras?

Pienen koulun parhaimpana puolena pidetään pientä oppilasmäärää. Lapset tuntevat toisensa, auttavat toisiaan. Lapsista kasvaa sosiaalisempia, paremmin toisistaan huolta pitäviä yksilöitä. Pieni ryhmä mahdollistaa yksilöllisemmän opetuksen. Mutta tämänhän me olemme jo kuulleet. Onko pieni koulu automaattisesti onnela, vai onko kolikolla toinenkin puoli?

Keskustelussa hämäävää on se, että kun puhutaan pienistä kyläkouluista, voi puhe koskea 10 oppilaan tai 60 oppilaan koulua. Myöskään opettajien lukumäärää ei erotella. Ei kerrota mikä on luokkakoko tai kuinka monta vuosiluokkaa opiskelee yhdessä. Nämä erot kuitenkin vaikuttavat ja paljon.

Esimerkiksi 40 – 60 oppilaan kolmiopettajainen koulu on oppilaalle ihan erilainen paikka kuin 20 oppilaan kaksiopettajainen. 20 oppilaan koulussa ei lapsella ole välttämättä yhtään samalla luokalla olevaa kaveria. Onko tämä lapselle hyväksi? Kenen kanssa lapsi jakaa oppimansa asiat?

Mitä jos opettajalla on yhtä aikaa opetettavanaan neljä eri ikäluokkaa? Toki osa asioista opetetaan samalla kertaa kahdelle luokalle, esim 3 – 4 voivat seurata samaa ympäristötiedon oppikirjaa. Mutta ainakaan matematiikassa ei käsittääkseni voi opetella ensiksi neljännen luokan asioita ja sitten vasta kolmannen.

Miten tämä vaikuttaa lasten oppimiseen? Jos kaikki lapset opettelevat samaa asiaa, voi lapsi hyötyä jo siitä kun hän kuulee kun toista neuvotaan. Puhumattakaan siitä, että toinen lapsi voi auttaa. Jos taas opetellaan eri asioita niin miten keskittyminen onnistuu sellaiselta oppilaalta, jolla on muutenkin hieman vaikeuksia pysyä yhdessä asiassa?

Pienessä ryhmässä myös huonot asiat leviävät nopeasti. Jos porukkaan tulee kaikkien ihailema pikkukovis, voivat huonot tavat levitä kaikkiin. Suuremmassa ryhmässä porukka on sen verran jakaantunut, että lapsen on halutessaan helpompi vältellä huonoja tapoja. Pienessä ryhmässä suojaa ei samalla lailla ole, vaan ryhmäpaine on suurempi.

Ryhmä tekee kaltaisekseen, mutta myös ryhmiin valikoidutaan. Onko pienessä koulussa kaikille sopiva ryhmä tai edes se yksi, hyvälle kehitykselle välttämätön ystävä? Ei sillä, ei niitä välttämättä ole isoissakaan, mutta todennäköisyys samanhenkisen löytämiseen isosta ryhmästä on suurempi.

On myös esitettävä kysymys lasten välisestä tasa-arvosta. Onko oikein, että toisessa koulussa on kymmenen oppilaan ryhmä ja toisessa yhdellä opettajalla on valvottavanaan 30 lasta. Eikö ole tasa-arvoisempaa yhdistää koulut ja muodostaa kaksi 20 oppilaan ryhmää? Tietenkään se, että yhdellä menee huonosti ei ole peruste toisen olojen huonontamiselle, mutta resurssien toisenlaisella jakamisella voitaisiin saada molemmille hyvät olot.

Kyläkoulun mahdollinen lakkauttaminen ei kerro päättäjien negatiivisesta asennoitumisesta lapsiperheitä kohtaan, vaan siitä kylmästä tosiasiasta että koska rahavarat ovat rajalliset, palvelut pitää tuottaa parhaalla mahdollisella tavalla mahdollisimman edullisesti. Aina kyläkoulun lakkauttaminen ei tarkoita lapsen kouluolosuhteiden huonontumista, vaan se voi myös olla parannus.

[Kari Rönkä]

"Pienessä ryhmässä myös huonot asiat leviävät nopeasti. Jos porukkaan tulee kaikkien ihailema pikkukovis, voivat huonot tavat levitä kaikkiin. Suuremmassa ryhmässä porukka on sen verran jakaantunut, että lapsen on halutessaan helpompi vältellä huonoja tapoja. Pienessä ryhmässä suojaa ei samalla lailla ole, vaan ryhmäpaine on suurempi."

Olisiko sinulla tarjota tutkimusperäistä tietoa tuosta ryhmäpaineesta? Äkkiseltään tuntuu, että asia on ihan päinvastoin eli mitä isompi ryhmä sitä suurempi ryhmäpaine...

[Ihmetteleva]

Huomattavan paljon huomioitavaa niille jotka luulevat sen "taivaan" avautuvan pienuuden myötä

[Hannu Tiainen]

"Kyläkoulun mahdollinen lakkauttaminen ei kerro päättäjien negatiivisesta asennoitumisesta lapsiperheitä kohtaan, vaan siitä kylmästä tosiasiasta että koska rahavarat ovat rajalliset, palvelut pitää tuottaa parhaalla mahdollisella tavalla mahdollisimman edullisesti."

Mielestäni tuollainen ajattelu on melko vaarallista. Meillehän on iskostettu, että on muka joku kaikkien etu tai yhteinen etu ja sitä mantraa hoetaan niin kuntien, kaupunkien kuin valtiovallan päättäjien taholta. Tosiasiassa elämme eturistiriitojen yhteiskunnassa. Esimerkkinä vaikka, että näyttää olevan tärkeämpää turvata gryderien asema ja louhia tunneli jotta he pääsevät tekemään tiliä maanpäälle jäävästä tonttimaasta kuin että yhteiskunta turvaisi silläkin rahalla ihmisten sosiaaliturvan ja muun kuten kouluruokailun hyvän ja riittävän tason.

[Vesa-A]

Melkoisilta "tehtailta" ne isot koulut toisinaan vaikuttavat olevan. Luulisi noin ulkopuolisen vinkkelistä, että mitä suurempi keskittymä kasvuiässä olevia hieman vallattomia ja "villejä" nuoria ja lapsia samassa paikassa, sitä hurjemmaksi meno saattaa muodostua ja sitä vaikeampaa on opettajien hallita tilannetta. Toisaalta parempihan se ja edullisempaakin on yhteiskunnan järjestää kuljetus suurempaan kouluun, kuin ylläpitää huonompitasoista resurssista pientä koulua.

[Tiina Kaitaniemi]

Nopeasti kommentoin Karille. Tarkoitan siis sitä, että kun koulu on isompi --> lapsia enemmän --> useampia ryhmiä --> ryhmissä erilaisia paineita.

Enkä tarkoita, että isot koulut ovat hyviä, vaan ne keskikokoiset (esim 100 - 200, järjestelyistä riippuen). 200 on sen kokoinen yhteisö että se on yksilöllä vielä hallittavissa.

[Pohto]

Tiina Kaitaniemi on ottanut kantaa arkaan asiaan mielestäni raikkaalla tavalla. Olen itse kutakuinkin Kaitaniemen kanssa samoilla linjoilla. On harvinaisen totta, että suuret luokkakoot eivät edistä tehokasta oppimista, mutta vastavasti liian pienetkään luokkakoot eivät ole hyväksi.

Olen itse kotoisin suhteellisen pieneltä paikkakunnalta, jossa itse kävin keskustaajamassa sijaitsevaa noin 250 oppilaan ala-astetta. Sen sijaan noin puolet paikkakunnan lapsista kävi siihen aikaan pieniä kyläkouluja, joissa oli oppilaita erittäin vaihtelevasti, ehkä noin 20-60 luokkaa. Tosin eräällä ala-asteella taisi olla vain seitsemän oppilasta siinä vaiheessa, kun se lakkautettiin.

Mitä jos opettajalla on yhtä aikaa opetettavanaan neljä eri ikäluokkaa? Toki osa asioista opetetaan samalla kertaa kahdelle luokalle, esim 3 – 4 voivat seurata samaa ympäristötiedon oppikirjaa. Mutta ainakaan matematiikassa ei käsittääkseni voi opetella ensiksi neljännen luokan asioita ja sitten vasta kolmannen.

Tämänkaltainen tilanne on mielestäni pikkukoulujen suurin ongelma. Oppilaiden vähyyden vuoksi luokkia joudutaan yhdistelemään ja varsinainen opetus saattaa tunneilla jäädä todella vähäiseksi. Oppilaat tekevät tehtäviä ja opettaja neuvoo, mutta opettaminen jää vähemmälle. Tilannehan voi olla paljon pahempi kuin esimerkkitilanne. Eri luokka-asteilla on eri määrä tunteja ja saattaa olla tilanne, jossa samalla tunnilla opetetaan kuudesluokkalaisille englantia, viidennelle luokalle matematiikkaa ja neljännelle biologiaa. Siinäpä onkin soppa.

Ryhmä tekee kaltaisekseen, mutta myös ryhmiin valikoidutaan. Onko pienessä koulussa kaikille sopiva ryhmä tai edes se yksi, hyvälle kehitykselle välttämätön ystävä? Ei sillä, ei niitä välttämättä ole isoissakaan, mutta todennäköisyys samanhenkisen löytämiseen isosta ryhmästä on suurempi.

Tämäkin on aivan totta. Pienessä koulussa kaikki "tulevat toimeen" toistensa kanssa, koska on aivan pakko tulla. Tämä voi käännettynä tarkoittaa sitä, että monet oppilaat todella kärsivät ja joutuvat jopa elämään pelossa, kun samanhenkisiä kavereita ei ole.


On myös esitettävä kysymys lasten välisestä tasa-arvosta. Onko oikein, että toisessa koulussa on kymmenen oppilaan ryhmä ja toisessa yhdellä opettajalla on valvottavanaan 30 lasta. Eikö ole tasa-arvoisempaa yhdistää koulut ja muodostaa kaksi 20 oppilaan ryhmää? Tietenkään se, että yhdellä menee huonosti ei ole peruste toisen olojen huonontamiselle, mutta resurssien toisenlaisella jakamisella voitaisiin saada molemmille hyvät olot.

Tämä on todella hyvä pointti. Miksi ihmeessä jollekin ryhmälle pitäisi taata luksusolot, jos samalla toiset kärsivät? Eikö ole parempi, että molemmat elävät kohtuudessa. Lisäksi jo aiemmin on todettu, että liian pienet opetusryhmät eivät ole oppilaankaan etu. Nykyisin vallitsee jonkinmoinen konsensus siitä, että noin 20 oppilaan ryhmä on optimaalinen opetuksen kannalta. Mielestäni suunnilleen tähän tulisi pyrkiä.

Enkä tarkoita, että isot koulut ovat hyviä, vaan ne keskikokoiset (esim 100 - 200, järjestelyistä riippuen). 200 on sen kokoinen yhteisö että se on yksilöllä vielä hallittavissa.

Tästä olen Tiina Kaitaniemen kanssa samaa mieltä. Nykyisinhän "isot" ala-asteet ovat yleensä juurikin noin 200-300 oppilaan yksiköitä. Näissä oppilasmassa on jo sen verran iso, että jokainen luokka saadaan järjestettyä optimikokoon.

Kari Rönkä
Olisiko sinulla tarjota tutkimusperäistä tietoa tuosta ryhmäpaineesta? Äkkiseltään tuntuu, että asia on ihan päinvastoin eli mitä isompi ryhmä sitä suurempi ryhmäpaine...

Onkohan sinulla jotain tutkimustietoa siitä, että pienissä kouluissa ryhmäpaine olisi jotenkin vähäisempi. Tiina yritti vastauksessaan tuoda esille sitä, että pienessä koulussa se ryhmäpaine on aine tietynlainen, kun suuremmassa yksikössä niitä "ryhmäpaineita" voi olla monenlaisia, eri ihmisille sopivia.

Lopuksi kertoisin vielä omia kokemuksiani pienistä kyläkouluista ja mielestäni vaietusta asiasta, josta ei saisi puhua. Toisin sanoen kyläkoulujen oppimistuloksista. Itse kävin "isoa" ala-astetta, mutta yläasteella mentyäni sain luokkatovereikseni paljon pientä kyläkoulua käyneitä lapsia. Näistä usealla esimerkiksi matematiikan ja englannin kielen arvosanat olivat huippuja (9 tai 10). Valitettavasti lähes kaikilla arvosanat romahtivat ensimmäiseen joulutodistukseen mennessä.

Mistä arvosanojen romahdus johtui? Lähes kaikki kyläkouluissa opiskelleet, olivat olleet luokalla, jossa oli vain muutama oppilas. Tyypillisesti saattoi olla niin, että kun kolmelle kyläkoulun kuudesluokkalaiselle pidettiin matematiikan koe, sai paras oppilas kiitettävä ja kaksi muuta hieman heikompaa tyydyttävän arvosanan. Valitettavan usein kuitenkin oli oikeasti niin, että parhaan oppilaan olisi kuulunut saada vain tyydyttävä arvosana ja kahden heikomman vain välttävä. Niinpä näiden oppilaiden tullessa yläasteelle, heillä oli aivan liian hyvä käsitys osaamisestaan, koska heidät oli ala-asteella päästetty liian helpolla. Kyläkoulu oli siis osittain tuhonnut heidän menestymismahdollisuutensa matematiikassa ja englannissa.

Olisi mukava kuulla Tiina Kaitaniemen kommentti tähän viimeisimpään ajatukseeni. Kyläkoulujen huonot oppimistulokset ovat hieman vaiettu asia, josta puhuminen taitaa olla varsinkin poliitikkojen keskuudessa suuri tabu.

[Tiina Kaitaniemi]

Anteeksi Pohto kommenttini viivästyminen. Ennen arvosanojen annossa käytettiin normaalijakaumaa, mikä tarkoittaa sitä, että kokeet arvosteltiin niin, että paras sai aina sen kiitettävän ja huonoin tyydyttävän (tai hylätyn). Eli riippumatta siitä kuinka paljon oikeasti tiesi, riitti hyvään arvosanaan se, että pärjäsi ryhmään suhteutettuna hyvin. Ei siis ihme, että pienestä koulusta tulevalla oli hyvät arvosanat...
Nykyään tästä normaalijakaumaan perustuvasta arvostelusta on luovuttu, joten periaatteessa arvosanojen pitäisi vastata toisiaan koulun koosta riippumatta.

[Ihmetteleva]

Niin olen itse käynyt koulun jossa 1 ja 2 käytiin pari kolme viikkoa syksyllä ja keväällä, sittan 3-6 istuttiin samassa salissa matematiikkaa 3 jotain kirjoitustehtävää 4-6, sitten taasen vaihdettiin sitä matikkaa jollekin toiselle ja kolmoselle "kaunokirjoitusta" sitten joku mies joka teisi kummasta päästä puukkoa pidetään kiinni opettamaan poikia käsitöissä, niin sehän oli pakko silloin ei ollut keksitty sanaa koulukuljetus, näilläkin eväillä tuota koulumatkaa kerti 6,5 kilsaa ainakin minulle,
jollain tavoin tästä on nyt selvitty jopa oikealle ikäeläkkeelle ja kiertokuolu on opettanut jopa ruotsinkielen