Vihreät on puolueena ollut melko lähellä minua pidemmän aikaa, vaikken jäsen ole koskaan ollutkaan. Heidän avoimuus erilaisille mielipiteille ja kyky jutustella ihmisten tasolla on ollut mieleeni. Aina välillä on tullut ihmeteltyä outoja linjauksia, mutta keskimäärin homma on näyttänyt lopussa molemminpuolista ymmärrystä osoittavalta ystävälliseltä erimielisyydeltä. Ymmärrystä on ollut tarjolla outoihinkin mielipiteisiin, mutta ei nyt. Tällä kertaa minulla ei ole ymmärrystä, ei sympatiaa, ei puolustuspuhetta eikä halua etsiä kompromissia. Vihreiden haluttomuus puhua lasten pahoinpitelyä vastaan on yksiselitteisesti halveksuttavaa ja törkeää. Taustat avatutuvat HS:n artikkelista:
Vihreiltä ei selvää kantaa poikien ympärileikkaukseen.
Mielipiteeni aiheesta
löytyy vanhasta blogista, joten käytänkin tämän kertauksen pienen fiktiivisen näytelmän kertomiseen. Tarinamme tapahtuu oikeussalissa, jossa vanhempia syytetään lapsensa pahoinpitelystä...
Esirippu nousee
Tuomari katsoi syytettyjä, joiden ilme tuntui oudon rauhalliselta ja viattomalta. "Te siis myönnätte, että olette toimineet lapsenne edun vastaisesti. Olette pahoinpidelleet häntä pakottamalla ympärileikkaukseen. Toimenpide on tehty huolimattomasti, ilman lääkärin läsnäoloa, ilman varovaisuutta ja erittäin kivuliaasti. Ettekä kiistä tätä lainkaan?"
Syytettynä olevan pariskunnan vaimo oli peittänyt päänsä jostain syystä paperipussiin, josta näkyivät vain silmän aukot. Vaimo ei sanonut sanaakaan, tärisi vain hiljaisesti, kuin pelkäisi jotain. Tälläkin kertaa hän jätti puhumisen miehensä tehtäväksi. "Emme kiistä. Toimimme juuri näin, herra tuomari."
Hiljaisuus valtasi salin. Tuomari ei ollut uskoa korviaan, syyttäjäkin tunsi olonsa tyhmäksi - mihin häntä tarvitaan, kun kerran syyllisyys on näin selvää? Hiljaisuuden rikkoi kuitenkin aviomiehen omatoimisuus. "Mutta herra tuomari... kenties minun olisi syytä lisätä asiaan jotain."
Tuomaria ei juuri huvittanut pelleily. "Olette syyllistyneet kaameisiin tekoihin. En näe mitään syytä olla tuomitsematta teitä mihinkään ehdotonta vankeusrangaistusta pienempään ja lapsellenne on löydyttävä sijaisperhe, joka välittää hänestä. Harkitkaa sanojanne, syytetty!"
Aviomies nyökkäsi kylmän rauhallisesti. "Mitäköhän herra tuomari olisi mieltä, jos kertoisin että tein työni mielikuvitusystävän käskystä?"
Tuomaria ei tämäkään huvittanut, mutta hän osasi pitää yllä tyynen ulkokuoren. "Minulle on samantekevää se, passitanko teidät mielisairaalaan vai vankilaan. Vapautumassa ette kuitenkaan ole kovin pian."
"Herra tuomari. Mielikuvitusystäväni nimi on Allah Mullah von Voibullah. Hän tuli uniini kuusipäisen porsaan muodossa ja käski minua pahoinpitelemään lastani. Hän antoi myös kokoelman muita käskyjä, joilla voin perustella useita muita törkeitä Suomen lain rikkomuksia. Hän myös antoi unessa verkkokaupan osoitteen, josta voin ostaa kirjan muodossa kokoelman hyviä ehdotuksia sikamaiseen elämäntyyliin. Aion noudattaa itselleni sopivia osia tästä kirjasta, käyttäen sitä tekosyynä aina joutuessani oikeuden eteen."
Tuomari oli mykistynyt. Vuosikymmenten työ lain palvelijana oli opettanut hänelle paljon, viime vuosien liberalismi vielä enemmän. Siinä missä moni nuorempi tuomari olisi saattanut koittaa kepillä jäätä, tämä tuomari tietäisi mitä laki tänä päivänä edellyttää. Tuomari katsoi kaikkia osapuolia nopeasti ja iski nuijalla pöytää. "Syyte hylätty. Olette vapaita poistumaan."
Salin tyhjentyessä Hesarin toimittaja viimeisteli iloisena muistiinpanojaan. "Vihdoinkin hyviä uutisia" hän ajatteli itsekseen ja kaivoi puhelimestaan Raisa Cacciatoren numeron. Tokihan näin hyvät uutiset pitää jakaa kaverien kesken mitä pikimmiten.
Esirippu laskeutuu
Yleisö on hyvä vaan. Minä luulen, että tein pointin uskontojen eriarvoisuudesta ja lastensuojelun romuttumisesta tarpeeksi selväksi. Minä en missään olosuhteissa aio harkitakaan hyväksyväni Vihreiden kantaa lasten pahoinpitelyn sallimisesta. Olkoon vaikka seitsenpäinen porsas unissa!
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon