Juuri taannoin haukuttu ruotsalaistutkijan idea (
HS,
YLE) pohjoismaisesta liittovaltiosta hautautui nopeasti uutistulvan alle. Mielestäni asiassa on sen verran järkeä taustalla, että se sietää ottaa vähintään keskusteluun. Kahta voimakkaammin olen tätä mieltä, kun katsoi minkälaisen tyrmäyksen (
US) ajatus sai.
Järjellisiä perusteita
Pohjoismaisesta yhteistyöstä on etenkin viimeisen vuosisadan ajalta erittäin hyvät kokemukset. Kun keskinäinen sotiminen ja valloitusmieliala teki tilaa itsenäisyydelle, on keskustelu ollut yhä toimivampaa. Pohjoismaiden neuvosto on tehnyt hyvää työtä ja jopa rikkonut vuosisataisia, työtä hidastavia kielimuureja nuorten toiminnassa (
HS). Toki vanhoillisten aatteiden kannattajat ovat sujuvasta työnteosta käärmeissään (
norden.org).
Toinen yhtä järkevä perusta löytyy Per-Olof Meikäläisen nenän edestä. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan välinen matkailu toimii käytännössä ilman minkään asteen teknisiä tai kulttuurellisia kynnyksiä. Suomalainen "hukkuu" Oslon katukuvaan ja viihtyy siellä melko lailla kuin Tamperelainen Rovaniemen reissulla. Tavalla, jota ei ole pakko tieteen keinoin selittää, me ymmärrämme toinen toisiamme. Arvostamme pohjoismaisia tuotteita, elämme monelta osin samanalaisessa moraalisessa arvomaailmassa ja kunnioitamme toisiamme suuresti. Yhteiskunnallinen kehitys kulkee myös suurinpiirtein samalla asteikolla.
Itse lasken varsin uskottavaksi todisteeksi lämpimistä väleistä myös lukemattoman määrän "suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen" -sarjan vitsejä.
Vastustuksen "perusteet"
Kun vilkuili pikaisesti eri kommentteja ja keskusteluja aiheesta, huomasi että kansa on eri maissa varovasti ajatuksen puolesta - päättäjät sen sijaan 100% yksiselitteisesti ja tiukasti vastaan. Perusteita ei juuri annettu, mutta puhuttiin kuinka EU on niin paljon parempi. Tästäkin kansa on perinteisesti ollut ainakin huomattavan kokoiselta osalta eri mieltä - eikä koko EU edes kelpaa kaikille pohjoismaille.
On helppo ymmärtää, että EU:n salliman demokratian alennustilan saaminen tekee ministereistä todella iloisia. Saa rahaa, pikkusen pr-valtaa ja lähes kaikki epämukavat keskustelut voi ohittaa EU-kortilla. Vallan menettämisestä murehtimisen sijaan päättäjät ovat arvostaneet vastuun kaventumista ja delegoinnin autuutta. Pohjoismaisella tasolla tämä ei toimi. Vastuuta on paljon helpompi paeta Brysseliin kuin Tukholmaan.
Kenties taustalla on myös jalompia EU-myönteisiä ajatuksia. Maailma on kuitenkin täynnä surullisia esimerkkejä ihmisten pakkosopeuttamisista ja alistamisesta yhden, etäisen vallan alaisuuteen. EU:lla on aivan liikaa ongelmia ja liian vähän halua korjata niitä, jotta ongelmien pahenemiselta vältyttäisiin. EU ei ole huono idea sinänsä, mutta on epärealistista olettaa ongelmien poistuvan tai edes vähenevän lähimpien vuosikymmenten aikana. Arvomaailmojen väliset sodat ovat myös rajusti pahenemaan päin.
Paluu vaisuuteen
On selvää, että ehdotus pohjoismaisesta liittovaltiosta oli keskustelun avaus, ei absoluuttinen totuus. Idea on kuitenkin niin hyvä ja etenkin äänestäjien keskuudessa toivoa herättävä, ettei sitä saisi pyyhkiä kintaalla näin pikaisesti. Tavoilla, joita ei tarvitse teknisesti perustella, kansa pitää ajatusta mukavana ja realismin puolesta käsin kosketeltavana. Tätä ei pidä unohtaa.
Ehkä EU on tulevaisuutta, ehkä se pystyy kehittymään parempaan päin - mutta mitä haittaa on tutkia vaihtoehtoja? Kenties Skandinavian liitto onkin huono ajatus pidemmän päälle mietittynä, mutta tätäkään emme voi tietää varmaksi.
Varmaa on, että tämä pelinavaus aktivoi kansaa ja se yksin on täysin riittävä peruste keskustelun ylläpitämiseen.
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon