Katastrofiin vievä eläkepolitiikka

[Jaakko Kojo]

Johtajat ja kansanedustajat ovat eriarvoisessa asemassa. Johtajat saavat tehdä ”vapaassa” maassa vapaasti eriarvoistavia sopimuksia. Alhaisempi eläkeikä, suurempi eläke, kultaiset kädenpuristukset ja optiot tuntuvat tavallisesta pallontallaajasta vääryyksiltä. Johtajan työssä ei tule kuin korkeintaan henkinen hiki potkiessa laman uhatessa porukoita kilometritehtaalle.

Kansanedustajat ne vasta eriarvoisessa asemassa ovatkin. He saavat määrätä palkkansa ja palkkionsa itse. Heillä on kaiken maailman kerhot, jotka on kustannettu veronmaksaja hikisistä senteistä. Vaan raha ei haise. He saavat luonnollisesti paikkoja yhtiöiden hallituksissa ja niistä tuntuvat palkkiot. Kun on palvellut ahkerasti, odottaa pakastevirka edustajan raskaan työn päätteeksi. Jos ei jaksa ottaa virkaa vastaan, saa sopeutumiseläkettä, joka on jopa kolme – neljä kertaa suurempi, kuin tavallisen kansalaisen eläke. Millaisenhan indeksin kansanedustajat ovat luoneet vaatimattomalle eläkkeelleen?

Perustuslaissa määritellään, että kaikki kansalaiset ovat tasavertaisia lain edessä. Laki on vain erilainen eri ihmisryhmille ja laki on niin kuin se luetaan. Edustajiemme ei tarvitse olla huolissaan eläkevarojen riittävyydestä. Valtio, eli me olemme takuumiehinä. Työeläkeläisen osa on erilainen. Häneltä peritään palkasta TEL-maksu. Sitten, kun jää eläkkeelle, peritään TEL-maksu toiseen kertaan eläkkeestä ja samansuuruinen vero peritään vielä pidätyksenä eläkkeestä suhteessa palkansaajaan. Tämä on todellista tasa-arvoa ja demokratiaa.

Työeläkelaitokset saavat jatkaa riskisijoituksiaan ja määrätä eläkkeiden ehdot. Hallitus ja eduskunta eivät uskalla puuttua eläkkeiden ehtoihin, vaikka kyseessä olisi suuri vääryys. Kulisseissa väännetään vallasta, kun eläkkeiden valvonta pitäisi siirtää Sosiaali- ja terveysministeriölle Työeläkelaitosten itsevalvonnan sijaan. Työeläkevarat ovat paisuneet niin mittaviksi, että niiden tuotoilla maksettaisiin eläkkeet alkuperäisen ansiotasoindeksin mukaan. 1995 laman jälkimainingeissa keksitty taitettu indeksi, joka pienentää eläkkeitämme joka vuosi useita prosentteja suhteessa palkkoihin.

[Kari Rönkä]

Vastauksena kysymykseesi indekseistä, Eduskunnan sivuilta:

Indeksisidonnaisuus

Eläkkeen määrää laskettaessa eläkkeen perusteena olevan ansio lasketaan 15 viimeiseltä vuodelta. Vuosiansioiden indeksitarkistuksissa käytetään erillistä vuosittain vahvistettavaa palkkakerrointa. Se lasketaan ja vahvistetaan joka vuodelle erillisenä lukuna, joka määräytyy elinkustannusten ja palkkojen nousun perusteella. Palkkakertoimessa ansioiden nousun painoarvo on 80 % ja elinkustannusten nousun painoarvo 20.

Jo myönnetyt maksettavat työeläkkeet Suomessa on sidottu ns eläkeindeksiin. Eläkeindeksissä elinkustannusten nousun painoarvo on 80 % ja ansioiden nousun painoarvo 20 % eli päinvastoin kuin palkkakertoimessa. Myös edustajaeläkkeitä korotetaan samalla indeksillä vuosittain.