Työnantajat hukkaavat ilmaista rahaa !

[Hannu Tiainen]

Tämän aamun HS, n verkkolehti kertoo, että työhyvinvointiin sijoitetaan niukasti rahaa sen tuottamaan hyötyyn verrattuna.

Uutinen ei ollut ainakaan minulle uutinen sinällään, sillä olen nähnyt työnantajien typeryyttä tuolla saralla niin paljon. Lähes jokaisesta uudistuksesta on saanut tapella kynnet verillä, päätään on saanut lyödä seinään koska työnantaja on ajatellut asioita mieluummin tunteella kuin järjellä.

Otetaan esimerkki, aikanaan käytiin kovaa taistelua siitä kuka korvaa työntekijöiden turvakengät. Vaikka kuinka yritettiin vääntää rautalangasta, että työnantajat säästävät rutosti rahaa kun satsaavat turvakenkiin, niin oli kuin olisi puhunut kuuroille korville. Vastaavia tapauksia voisin luetella useita joissa työnantajien jääräpäisyys on tullut heille kalliiksi ja jotka tänään ovat aivan itsestään selvyyksiä.

Miksi työnantajat sitten toimivat ikään kuin itseään vastaan? Miksi ei haluta satsata työhyvinvointiin vaikka tiedetään yrityksen laariin ropisevan euroja roppakaupalla?

Onko kenties niin, että työnantajat ovat epä- ja ennakkoluuloisia? Eivätkö he luota työntekijöihinsä, pelkäävätkö he, että jos jossain asiassa antaa periksi niin siitä seuraa lumipalloilmiö ja uusien vaatimusten vyöry on loputon. Tiedän, että tuollaista ajattelua on ja se on tosi lyhytnäköistä ja osoittaa äärimmäistä typeryyttä.

Olisiko kuitenkin lopulta kyse siitä klassisesta ajattelusta, että työpaikalle tullaan töihin eikä viihtymään. Eihän se nyt sovi mitenkään, että työntekijä kertoo viihtyvänsä työssään ja jopa nauttivansa työnteosta. Täytyyhän tietty hajurako olla, jotenkin voi vielä ymmärtää, että työnjohto jotakuinkin viihtyy työssään, mutta eihän lattiatason duunarin kuulu viihtyä.

Kolmas kynnys on usein se, että parannusehdotus tulee sieltä duunarin suusta. Tähän olen myös törmännyt hyvin usein. Ei voida käsittää tai ei haluta käsittää, että työtapojen tai työolojen parannusehdotukset tulevat ihan tavallisen ihmisen ajatuksista. Onhan heillä insinöörit ja teknikot konttorissa näitä asioita työkseen tehneet ja nyt joku duunarinplanttu tulee opettamaan isälle kuinka naidaan, eihän sellainen tule kuuloonkaan.

Oli miten oli niin eikö olisi aika päästä noista poteroista ja alkaa panostaa työhyvinvointiin, silloin voisi jaksaa eläkkeelle asti, vammat vähenisivät ja sekä työnantajat ja työntekijät olisivat tyytyväisiä.

[Ihmetteleva]

pentti, kuka sen dazsan sai? ei varmastikaan duunari, taisi olla se politrukki joka paistetteli päivää

[Pohto]

Pentti Kosonen: Miksiköhän Neuvostoliitto sitten oikein kaatui, kun työläisilläkin on noin hyvin asiat, että oikein kesämökki valtion kustantamana?

Onko Kososelle tullut mieleen, että häntä on kusetettu ihan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin. Neuvostoliitto tietenkin valitsi jonkun "esimerkki työläisen", jolle oli tätä tarkoitusta varten annettu mökki, jotta pääsi länsimaalaiselle elvistelemään elintasollaan.

[Hannu Tiainen]

Palauttaisin keskustelun alkuperäiseen aiheeseen eli miksi työnantajat heittävät hukkaan ilmaista rahaa. Onko liian kärkevästi ajateltu, että on se sen heitetyn rahan väärtti kun saa pitää työntekijää alistetussa asemassa.

[Ihmetteleva]

Hannu, Ystäväsi Pentti sinne dazsaan lähti, ja kyllä katsoisin aiheelliseksi epäillä sitä jotta siellä "ihannevaltiossa" duunarilla niitä dazsoja oli kyllä ne olivat politrukin palkkaa

[Jouni Muhonen]

Jep, palataanpa tosiaan pois sieltä rajan takaa: viisumi vanhenee. Yhden huomion mielestäni voisi esille nostettuun asiaan myös lisätä. Yhtiöt ja työllistäjät ovat samanlaisten ihmisten johdettavia ”puljuja ” kuin mekin olemme. Hyvin usein käy, että sellaiset uudistukset jotka voivat aiheuttaa rakenteisiin muutoksia – vaikka pienetkin uudistukset – törmäävät vastustukseen. Usein katsotaan, että ne saattavat esimerkiksi lisätä työtä niin sanotussa yläkerrassa, vaikka todellisuudessa voi olla kysymys pelkästä uudistusten vastustamisesta; varsinkin kun tuloskaan ei näy heti. Työ hyvinvoinnin siis pitäisi romahtaa kunnolla, vielä alemmalle tasolle kuin se on nykyään ennen kuin mitään tapahtuu. Lamankin aikana toimintoja tehostetaan kunnes nousu koittaa ja taas hiljalleen livetään. Ilmiö on hieman sama meillä tavallisilla kaduntallaajilla: kun muutoksia pitäisi tehdä oman elämän alueella, niin hyvin usein vastustamme tai väistämme tilanteen.

[Ahti Pontinen]

Voi tuota työnantaja vihaa. Työnantajat sitä ja tä ja ovat ahneita ja ovat porvareita...

Voi voi voi voi

Eihän tässä ole kyse mistään sen kummemmasta,kuin siitä, että kaikki ihmiset ovat ihmisiä tittelistä, asemasta ja palkasta yms riippumatta. Useimmat ihmiset ovat kapean tai hyvin kapean alan osaajia, jossain todella hyviä, jossain hyviä ja jossain vähemmän hyviä ja useimmat myös erittäin huonoja jossain.
Yrityksissä moniin tällaisiin asioihin vaikuttaa esimerkiksi talousasioista vastaava, jonka erityisalaan ei kuulukaan osata henkilöstöasioita tai sitten yrittäjä itse vastaa pienemmissä yrityksessä kaikesta, jopa laskujen teosta ja niiden maksusta operatiivisesti.
Ihmiset ovat usein siitä erikoisia, että eivät ymmärrä, että jos ovat hyviä jossain, itsekritikkiä ei ole myöntää, että tuota toista asiaa en hallitsekaan.
Mutta kun pitää päteä ja sotkea itsensä asioihin. Ihan kärjistettynä esimerkkinä, lääkärikeskuksessa johtavat lääkärit, ovat hallinnossa ja kuvittelevat lääkäri koulutuksensa kautta osaavansa taloushallinnon, markkinoinnin, asiakaspalvelun ja ihan kaiken. Tyypillistä, eikä lainkaan harvinaista, vaikka vähän kärjistän.Älköön lääkärit loukkaatuko, tämä on vain yksi esimerkki. Samantyyppisiä esimerkkejä löytyy kaikista ammattikunnista.

Tuo työhyvinvointi ei ole aivan ensimmäinen asioista kun katsotaan akutteja tehtäviä. Ensin täytyy olla/ saada kassaa, jotta yritys ylipäätään voi oplla olemassa jne... hyvin kärjessä tuo tuo työhyvinvoinnin järjestäminen silti tietysti on.
Normaalilla pienyrittäjällä ei monesti ole taitoa ymmärtää miten ihmisten kanssa menetellään, jotta se suurin osa olisi tyytyväisiä. Ihan kaikkia ei oikein koskaan saa 100% tyytyväiseksi, ei sitten millään.
Myös johtajilla vuorovaikutustaidot tai taito järjestää tätä asiaa on monesti oppimisen ja erehtymisen kautta. Ei tätä opeteta missään. Tai tietysti opetaan kallilla kurssilla, jossa kerrotaan, että kannatta laittaa tähän asiaan x euroa, niin homma hoituu. Hienoa, tottakai rahalla saa.
Monesti pitäisi kuitenkin ensin saada sitä rahaa ja palkita siitä yhteistä onnistumista.
Käyttökatteestahan kaikki työhyvinvointiin liittyvä sellainen, joka maksaa, maksetaan!

Aina ei kuitenkaan tarvita paljon rahaa. Kuten sanoin, taidot puuttuvat.
Mutta niin ne puutuvat muiltakin, myös työntekijöiltä. Itsekitikkiä omasta osaamisesta puuttuu , mutta niin yleensäkin ihmisltä.

Vai mitä Hannu?


Ja ilmaista rahaa ei ole olemassakaan.

Miksi Hannu haluat ruokkia ajatusta, että työnantajat ovat pahoja,,epäöluuloisia, tyhmiä, ahneita jne... ihan samanlaisia ominaisuuksia ja epäonistumisia löytyy työntekijöiltä ja vaikka työttömistä.

Joku tekee vääriä päätöksiä, toinen juo rahansa, kolmas tuhlaa muuten vaan, neljäs suuntaa koko elämänsä väärin... viides tekee kostoksi väärän päätöksen kun asia on esitetty hänelle loukkaavasti....

Meitä ihmisiä on moneen junaan niin työnantajia, kuin päälikköjä ja johtajia yrityksessä kuin yrittäjiä kuin työntekijöitä kuin työttömiäkin...

Lieneeko niin, että kommunisteja on vain yhdenlaisia? Nihilistejä, työnantaja vihaajia ja syyttäjiä.
Todista väitteeni vääräksi.

[Hannu Tiainen]

En mielestäni missään kohtaa esiittänyt väitteitä, esitin kysymyksiä pohdittavaksi miksi on niin vaikea hyväksyä uudistuksia. Jouni tuossa kirjoittikin samasta mistä sinäkin Ahti, eli meitä on moneen junaan.

Mielestäni kommenttisi oli hyvä lukuunottamatta kohtaa jossa väitit minun vihaavan työnantajia, siinä menit metsään railakkaasti. Nostit tärkeitä kohtia esille kirjoituksessasi, sulattelen niitä jonkin aikaa ja palaan aiheeseen kunhan olen tullut palannut asioiltani.

[Jukka Tapani]

Olin kahdeksan vuotta Tampellassa töissä 60-70luvulla, josta ajasta n. 3 vuotta osaston luottamusmiehenä. Tuolloin oli "muotia" pitää kerran viikossa ns. toimintapäivä, jolloin ruokatunnilla pidettiin kokous ja iltapäivä oltiin kotona. Kommunisteilla oli hauskaa, kun ei tarvinnut olla porvarin riistettävänä. Omaan kaaliini en saanut mahtumaan tällaista toimintaa. Mielestäni, ellei työn antajalla mene hyvin, ei mene työntekijälläkään.
Viihtymisestä työssä puhuttaessa voin sanoa, että viihdyin hyvin ja Tampella oli erittäin hyvä työnantaja!
Ahti tietää, mitä puhuu. Ensin täytyy olla valuuttaa, että voi pitää työntekijöistään huolta ja sitä rahaa tulee, jos työntekijät tekevät yhdessä työnantajan kanssatöitä. Pelkällä kommunistien valituksella ei kukaan elä.

[Mika]

En ymmärrä mistä työnantajista tässä nyt on kysymys, mutta itse, työnantaja, eli yrittäjä perheessä syntyneenä, sekä viime vuodet itseni työllistäen, ja ajoittain monta muutakin, olen hieman hämilläni tällaisesta kirjoittelusta, jossa ensinnäkin lytätään työnantajat, ja haukutaan ne suorastaan itsekeskeisiksi paskoiksi.

Puhuttaessa pk-yrityksistä, niin jokainen älyllinen yrittäjä tietää, että arvokkaampaa pääomaa ei ole kuin ammattitaitoinen henkilöstö, ja henkilöstön pitäminen yrityksessä on jatkuvuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Henkilöstöä tulee palkita sen sopiessa yrityksen taloustilanteeseen, ja totta kai työturvallisuus, ja kaikki siihen liittyvä on oltava itsestään selvyyksiä, eikä ne ole kalliita investointeja, ja saahan niistä verotuksen kautta myös takaisin.

Itse olen kuitenkin huomannut myös sellaista, että ylimääräinen palkitseminen jää usein huomaamatta, tai sitä pidetään niin itsestään selvyytenä, että sillä ei ole merkitystä. Ajatellaan vaikka pikkujoulua, jossa olen tarjonnut sekä ruoat, juomat, teatterikäynnin,ja vielä järjestänyt kuljetuksen kotiin jokaiselle niin haluavalle, eihän tämä olisi mitenkään pakollista, mutta katson, että henkilöt, jotka ovat työtä tehneet minun hyväkseni ovat sen ansainneet, kertaakaan en ole kiitosta asiasta kuullut, mutta kissa kiitoksella elää, minä yrittämällä.

Mene, ja anna joulun alla palkkaan "joulurahan", no verottaja vie siitä omansa, mutta katson että se ei liene työnantajan vika, niin kommentit, joita kuulee "vahingossa" ovat tyyliä olipa vähän, mutta kun ei olisi tarvinnut olla edes sitä.

Pitäisikö minun itseni, ja ajoittain muitakin työllistävänä tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että kaiken hankkimani omaisuuden kiinnitettyäni lainoihin joilla olen saanut aikaan yrityksen, ja annettua töitä muillekin, saan toisinaan paremman tilin, en tee koskaan kahdeksan tunnin työpäivää, vaan paljon enemmän, en ole pitänyt neljän viikon lomia, ei ole ollut varaa, mutta silti minäkö olen se paha kapitalistinen sortaja?

Nyt on ollut hiljaista, enkä ole saanut töitä kuin itselleni, mutta heti kun saan niin niitä myös annan, itse asiassa juuri tällä hetkellä ei ole itselläkään. Ihmisiä on kahdenlaisia, on heitä joille tarjoat kupin kahvia, ja he kiittävät, sitten on heitä joille tarjoat kupin kahvia, niin he pyytävät toisen kupillisen.

[Jouni Muhonen]

Työhyvinvointi ei välttämättä ole rahakysymys. Jos työnantajan ja työntekijän suhde on pahasti alisteinen ja työntekijä ei saa ääntänsä kuuluville omaa työtä koskevissa asioissa voi seurauksena olla huono työilmapiiri: siitä huono työhyvinvointi. 1990-luvulla työpaikan ilmapiiriä yritettiin parantaa asenteella "olemme yhtä suurta perhettä". Kuitenkin tiukan paikan tullen vanhempi hylkäsi lapsensa.

Työntekijän vastuuta työpaikan hyvinvoinnista ei sovi myöskään unohtaa. Monesti työnantajien antamia etuja käytetään väärin jolloin etuisuuksista on pakko luopua. Näissä tilanteissa usein työpaikan suhteet kärsivät. Työpaikan ilmapiirin heikennykset voivat siis olla kaksi suuntaisia.Tässä väitän, että kirjo työnantajissa kuin työntekijöissä on laaja.