Kapitalistinen maailma horjuu ja huojuu. Myöskään Suomi ei ole jäänyt osattomaksi tuossa myllerryksessä. Talouslamat seuraavat toinen toistaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Niiden myötä eriarvoisuus lisääntyy, ihmiset voivat pahoin, todellinen köyhyys ja kurjuus kasvaa ja saavuttaa yhä suurempia mittasuhteita, luonnonkatastrofi kolkuttelee nurkan takana jne. jne. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että kapitalismi ui syvällä ja on vain ajan kysymys milloin se uppoaa kokonaan.
Tuosta kaikesta voisi olettaa, että ihmiset olisivat huolissaan ja miettisivät kuumeisesti, että eletäänkö nyt lopun alkua? Onko todella nykyisen järjestelmän hyvästijätön aika ja miten tästä eteenpäin?
Kapitalismin hautajaisten jälkeen aletaan luonnollisesti etsiä jotain uutta tilalle, vai onko vaarana että maa ajautuu kaaokseen. Tässä vaiheessa luulisi olevan luonnollista, että katse suunnataan kohti sosialismia – vai suunnataanko sittenkään?
Olen jo pitemmän aikaa ihmetellyt miksi sosialistinen vaihtoehto ei nosta päätään tai synnytä pohdintoja laajemmin sosialistisesta tiestä.
Onko kyseessä tietämättömyys?
Kummitteleeko Itä- Euroopan sosialististen maiden romahdus takaraivossa, eikö se ollutkaan sitä auvoista riemukulkua jota kommunistien taholta oli vakuuteltu?
Pelottaako ihmisiä ylipäätään uuden kohtaaminen?
Onko passivoiduttu ja jämähdetty tiukasti nykyisiin asemiin ja seurataan sivusta tapahtumien kulkua niin pitkään kuin se vain on mahdollista?
Eikö haluta luopua vanhasta ja tutusta? Tarraudutaan tiukemmin entisen rippeisiin vetoamalla tekosyihin kuten Pohjois – Korea tai joku muu jonka varjolla yritetään pyristellä vanhassa järjestelmässä kynsin hampain kiinni.
Entäpä jos tartutaankin rohkeasti uuteen.Nähdään uuden rakentaminen mahdollisuutena, keinona repäistä itsensä irti toimettomuuden tilasta ja aletaan tehdä yhdessä muiden kanssa uutta ja parempaa huomista.
Ryhdytään joukolla lukemaan parta-Kallen teoksia ja etsimään vastauksia sieltä, eihän se ota jos ei annakaan.
Mennään itse kukin peilin eteen ja tunnustetaan, että on tullut elettyä kuin siat vatukossa. Ei olla välitetty muista, luontoa on tullut raiskattua surutta, on painettu tukka putkella miettimättä mitä siitä kaikesta on seurannut.
Tämän jälkeen voidaankin ottaa uusi askel – askel sosialismin suuntaan. Tehdä siitä juuri sellainen kuin me suomalaiset haluamme. Humaanin, solidaarisen, tasapuolisen ja oikeudenmukaisen järjestelmän Marxin ja Leninin viitoittamalla tiellä.
Tagit:
Jaa
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon