Ihmisen arvo?

[Soili Uotila-Välimäki]

Minusta on hieno asia että eläimiä arvostetaan tänä päivänä Suomessa ja EU:ssa. Eläimillä on oikeuksia ja niitä jotka eläinten oikeuksia jaksavat ajaa ja puolustaa. Eiväthän eläimet sitä itse kykenisi tekemään, koska niiltä puuttuu yhteinen kieli ihmisen kanssa. Eräästä ihmisen näkökulmasta eläimet voi karkeasti jakaa kolmeen: hyötyeläimiin, lemmikeihin ja niihin jotka vapaina ja villeinä luonnossa. Jokaisella on oma merkityksensä ekosysteemissä.

Tästä pääsenkin sujuvasti nyt mieltäni askarruttavaan asiaan eli vanhustemme hoitoon ja heistä huolehtimiseen. Huolestuneena olen seurannut kirjoittelua ja televiso-ohjelmia joissa tuodaan esille toinen toistaan ikävämpiä arkipäivän tosiasioita vanhustemme tilanteesta. Hyvänä esimerkkinä se, että vanhus joka asuu kotona ei välttämättä pääse ulos esimerkiksi vuoteen tai jopa pitempäänkin aikaan. Eikö tähän ole säädetty mitään EU -direktiiviä kuten esimerkiksi tuotantoeläintemme lehmien kohdalla? Ne pääsevät lain suojelemina ulos 2 kokonaiseksi kuukaudeksi vuodessa! Tiedän että kuulostaa kammottavalta verrata lehmiä ja vanhuksia keskenään, mutta moni varmasti tajuaa tarkoitukseni. Meillä kohdellaan eläimiä paremmin kuin vanhuksia! Tällaiseen tilanteeseen ei voi osoitella sormin syyllisiä yksitellen. Vastuu ei ole vain yhteiskunnalla vaan myös meillä jokaisella jonka lähipiirissä on kotona asuvia huonokuntoisia, yksinäisiä vanhuksia tai vanhuspariskuntia, laitoshoidossa olevia vanhuksia tai muitakin apua tarvitsevia ihmisiä. Maailma on kylmä, mutta eläimillä on paremmat oikeudet ja olot kuin vanhuksillamme. Eläimille riittää myös hellyyttä ja puolestapuhujia - entä vanhuksille?

Kirjoitukseni on provosoiva, vaikka sitä taitoa en hyvin osaakaan, mutta ehkä se herättää keskustelua jälleen kerran tästä kipeästä asiasta.

[Eemeli]

Mikseivät ota ylimääräistä "vanhusveroa" kaikilta tulojen mukaan ja sillä rahalla laita vanhusten asioita kuntoon? Tai lainaa varat. Eipä tietenkään. Vanhusten asiat eivät ole tärkeitä päättäjille. Mutta jos pitää pelastaa pankit , johan löytyy rahaa. Sekin on kovasti tärkeetä, että on annettu verohelpotuksia metsänomistajille "puukauupan vauhdittamiseksi" (lieneekö vauhdittunut?) tai kelamaksun poisto työnantajilta.

[Vesa-A]

Periaatteessa lasten täytyisi osallistua vanhemmistaan huolehtimiseen, kun nämä itse ovat siihen rajoittuneita. Ei taida olla aina niin helppoa, jos on työ eri paikkakunnalla ja itsellä on myös jälkeläisiä hoidettavanaan.

[Soili Uotila-Välimäki]

Näinpä. Tosin olen vahvasti sitä mieltä, että rahalla ei saa kaikkea mitä vanhukset tarvitsisivat. Tarvittaisiin puolestapuhujia ja tahdonvoimaa ja sitä kunnioitusta vanhuutta kohtaa mitä monessa muussa kulttuurissa on. Ei meillä.

[Vesa-A]

Monissa ns. primitiivisiksi kulttuureiksi usein määritellyissä ei taida olla "koukkuniemiä." Vanhukset asuvat useimmiten lastensa luona. Näinhän Suomessakin joskus ennen. Ei nyt sentään liene mahdollista siirtyä takaisin sellaiseen. "Sekajärjestelmää" jossa omaisten ja yhteiskunnan apu tarvittaessa yhdistetään lienee mahdollista kehittää.

Lehdessä luki kerran, että jonkun vanhuksen luona kävi pikaisesti kotiapu kerran viikossa. Riittääkö se, jos tällä on rajoituksia kodin hoitamisen ja kaupassa käynnin suhteen ja ei mahdollisesti ole omaisia saatavilla avuksi? Tosin en itse ole selvillä näistä kotiavustajasysteemeistä ja näiden käyntikerroista, joten mitään väittämiä en asiasta esitä puoleen tai toiseen.

[Soili Uotila-Välimäki]

Kyllä tuo pitää paikkansa. Joissain tapauksissa kotiapu käy kerran viikossa, mutta silloin vanhus on kuitenkin suhteellisen hyväkuntoinen. Kotona olevien, huonokuntoisempien vanhusten luona apu voi käydä useammin - toisinaan useamman kerran päivässäkin. Pelkkä avun saaminen perustarpeiden hoitamiseksi ei vain aina riitä, sillä aikataulutus on tiukka ja juuri esimerkiksi ulkoilut eivät ole mahdollisia.

Mitä tulee viitteeseeni monien muiden kulttuurien kunnioituksesta vanhuutta kohtaan niin en tarkoittanut sen primitiivisempää kulttuuria kuin Italia tai Espanja... Tulkoon nyt täsmennetyksi :)

[Juha U. Aaltonen]

Kyllä minä osaltani kääntäisin katseeni omaisten suuntaan. Ei voi olla niin, että kaikkien tamperelaisvanhuksien lapset ja lähiomaiset asuvat kaukana toisilla paikkakunnilla.
Ei muka päästä auttamaan omia vanhuksia kun asutaan niin kaukana.
Kyllä minä kehtaan syyllistää niitä tamperelaisia, joiden huonokuntoiset vanhemmat eivät pääse riittävästi ulkoilemaan.
Kyse on arvovalinnoista, niin yhteiskunnan kuin kunkin yksilönkin kohdalla.
Omien vanhempien auttaminen pitäisi nähdä oikeutena, ei velvollisuutena.

[Kamu]

Lapset - katsokaa peiliin! Oletteko tehneet kaikkenne vanhustenne hyväksi?
Teoistanne voitte vain te päättää.

[Soili Uotila-Välimäki]

Kuten jo aiemmin sanoin on vaikea suoraan syytellä ketään. Luonnollisesti huolehtiminen kuuluisi omalle jälkikasvulle, mutta on erilaisia syitä jälkikasvun elämäntilanteesta johtuen, että omista vanhemmista huolehtiminen ei vain onnistu. Sanoisin, että nyky-yhteiskunnan suuntaus on piittaamattomuus kanssaihmisistä ihan yleisestikin. Ja kuten sanoin EU-direktiivit kyllä huolehtivat siitä, että lehmät pääsevät laitumelle 2 kuukaudeksi vuodessa ja eläinlääkärikin järjestyy hyvin nopeasti. Eläinrääkkäys on rikos, entä vanhustenrääkkäys? Millainen direktiivi olisi luotava, jotta huolehtisimme yhteisvastuullisesti omista vanhemmistamme?

Jokin aika sitten oli esillä hoitovapaan tai osittaisen hoitovapaan saaminen vanhustenhoidon tueksi. Näkisin tämän varasin hyväksi vaihtoehdoksi, kun on kyse omien vanhempien hoidosta. Tietenkään hoitovapaata ei voisi ikuisesti jatkaa, mutta joksikin aikaa edes. Tosin tähänkin yhteiskunta sanoo että se menettää työvuosia ja veroja... Joilla niitä vanhustenpalveluita pitäisi järjestää...

[Juha U. Aaltonen]

Ehkä syyllistää oli liian vahva sana.
Mutta, onko tosiaan niin, että elämäntilanne suurella joukolla on semmoinen, ettei lastenlasten kanssa voi lähteä mummua tai pappaa ulkoiluttamaan. Edes kerran viikossa.

[Kamu]

Olemme Juhan kanssa samoilla aatoksilla. Ajatelkaa mikä ilo vanhukselle on tavata lapsiaan ja lastelapsiaan. Ajatelkaa!
Vanhenpia tarvitaan lastenhoitoon, mutta sitten kun vanhus ei siihen enään kykene, niin yhteydet vähenevät ja jopa päättyvät. Liian usein!!