VANHUUS – HÄPEÄRANGAISTUS?

[Tommi Sirviö]

Vielä muutama vuosikymmen sitten suomi oli yhteisöllinen agraarikulttuuri, jossa perheet ja suvut
elivät samojen kattojen alla. Ajan tapoihin kuului, että lapset ja vanhukset hoidettiin perheen ja suvun toimesta kotona.

Teollisuuden ja liike-elämän etuja ajavat poliittiset ryhmittymät päättivät 15 vuotta sitten systemaattisesta
agraarisuomen alasajosta Euroopan Unioniin liittymisen yhteydessä. On selvää, että alasajon seurauksena syntyvät sosiaalipoliittiset ongelmat olivat jo tuolloin päättäjien, sekä lobbareiden tiedossa.

Ongelmista huolimatta rakennemuutoksen läpivienti agraarisuomesta moderniksi, urbaania elintapaa ja yksilöllisyyttä korostavaksi asiantuntija- ja palveluyhteiskunnaksi aloitettiin nopealla aikataululla. Tuolloin kenties ajateltiin, että rakennemuutoksesta saatavilla hyödyillä kyetään kompensoimaan myös mahdolliset lieveilmiöt.

On totta, että suomi on kokenut EU:iin liittymisen jälkeen historiansa voimakkaimman talouskasvun.
EK:n tilastojen mukaan kasvu on ollut jopa Yhdysvaltoja ja muuta Euroaluetta voimakkaampaa. Näin ollen
on luontevaa ajatella, että valtion ja kuntien taseiden pitäisi kestää mahdollinen talouskriisi. Kuitenkin nyt, noin vuoden kestäneen taantuman jälkeen valtio ja kunnat antavat ymmärtää, etteivät ne pysty enää hoitamaan edes tärkeimpiä perustehtäviään, kuten järjestämään vanhustenhoitoa ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla.

Kaari Utrion taannoinen lausunto pysäytti suuren osan suomalaisista. Nyt on hetki, jolloin myös vallanpitäjien on pakko pysähtyä. Sivistysvaltio ei voi orjuuttaa yksilöä vallan tai pääoman edessä, vaan sen on taattava kaikille vapaat hyvän elämän mahdollisuudet lähtökohdista riippumatta perustuslain mukaisesti.

Vastuu vanhustenhoidon nykytilanteesta kuuluu kaikille niille tahoille, joiden etujen mukaista ihmisarvon halveksuntaan johtaneen kovan oikeistopolitiikan toteuttaminen suomessa on. Nämä tahot on saatava aikanaan edesvastuuseen, mutta ongelmat on ratkaistava ensin nopeasti.

Koska poliitikoista ja voimasanoista ei ole apua, haastan kaikki suomalaiset yritykset perustamaan riippumattoman säätiön, jonka tuotto kohdennetaan täysimääräisenä vanhusten hoitotyöhön. Näin toimittuna yritysten ei tarvitse pelätä varojen päätyvän verojen tavoin tahoille, joiden maailmankatsomus on lähtökohtaisestikin yrittäjyyden vastainen. Rahojen päätymisestä poliittisille päättäjille puhumattakaan.

[Matti Meikä]

Riitta Koskinen hoitakoon vanhempansa ja häntä hoitakoon hänen lapsensa, mutta jos hänellä ei ole lapsia, niin häntä ei hoitako kukaan. Ai, niin hänellähän onkin rahaa maksaa oma hoitonsa!

Hienoa Riitta! Kiitos kommentistasi, joka kertoo korutonta kieltä porvarillisesta henkevyydestäsi.

[al1947]

Teollisuuden ja liike-elämän etuja ajavat poliittiset ryhmittymät päättivät 15 vuotta sitten systemaattisesta agraarisuomen alasajosta Euroopan Unioniin liittymisen yhteydessä

Agraalisuomi kaatui omaan mahdottomuuteensa. Vennamon sotien jälkeen polkaisema pika-asutus ja pienviljelytilojen perustaminen oli hyvä ratkaisu silloin, mutta ei voinut olla pysyvä ratkaisu. Se ei elättänyt väkeä pitkään. Tarvittiin teollistumista. Teollisuus keskittyi kaupunkeihin ja maaseutu tyhjeni.

Teollisuuden hävitessä ja jo pitkälti hävittyä tarvitaan uutta tekemistä ihmisille. Mitä se on?

Nyt kun agraarisuomen systemaattinen alasajo on saatu päätökseen, niin vanhusten asema ei ainakaan ole parantunut. Ennen saivat jatkaa elämäänsä syytinkivaareina ja -muoreina tutussa pihapiirissä. Nyt ovat ennen loppusijoituspaikkaa pelkkää "ongelmajätettä" vailla välivarastoa.

[Eagles fly singly]

Omavaraistaloudessa, siis siinä ajassa jota määrätyssä mielessä kuvaat, maamme pystyy elättämään näkemäni arvion perusteelle noin 3 - 3,5 miljoonaa ihmistä. Kuulun siihen ikäluokkaan, joka osallistui väkilukumme nostamiseen 5,3 miljoonaan. Mihin ne loput olisi pitänyt panna? Maahanmuuttajiksi muihin maihin? Vai nälkäänkö olisi pitänyt näännyttää?

Olipa ratkaisu ollut kumpi tahansa se olisi samalla tarkoittanut loppuväestön pääosan pitämistä pienillä, elinkelvottomilla tiloillaan. Tekemässä mitä? Näin pohjoisessa ei mikään muu maa edes pyri maataloustuotteiden omavaraisuuteen. Ei ole varaa. Eikä maassa ollut muuttokieltoa sen paremmin kaupunkeihin kuin ulkomaillekaan.

Eikä varaa olisi ollut, eikä ole enääkään, vaikka kepu edelleen ulosmittaa vuosittain yli 3 miljardia euroa suomalaisesta yhteiskunnasta vain ylläpitääkseen äänestäjäkuntansa. Ne rahat heitetään hukkaan. Joka vuosi.

1960-luvun lopulla sotien jälkeinen tilanne sitten räjähti käsiin. Maaseutu tyhjeni, kaupungit "ylitäyttyivät" ja maamme merkittäväksi vientituotteeksi tulivat ihmiset. Eikä maalta muuttava nuori, ei myöskään kaupungissa perheestään itsenäistyvä nuori voinut viedä vanhempiaan mukanaan uuteen kotiinsa. Silloin siteet ja vähitellen myös mahdollisuudet vastata vanhempien hoitamisessa siirtyi yhteiskunnalle, leimallisesti kunnille.

Rahaa yhteiskuntaan on virrannut käytännössä koko sen ajan jonka olemme EUn jäsenenä olleet. Ja sitä on tullut paljon. Minne se raha on hävinnyt? Vanhojen rakenteitten ylläpitämiseen ja poliittisen nomerklatuuran luomiseen. Käsitykseni mukaan suurimmat törsääjät löytyvät Kepusta, Demareista ja kokoonsa nähden RKPstä. Sitten tulee jo jonkinmoinen rako Kokiksiin. Vihreät, Persut ja Kristilliset eivät käsittääkseni vielä ole ehtineet.

Tuossa alla muutama lisänäkökohta.

Ensimmäinen naula turkoosihallituksen arkkuun
Huonon talouden syy on huonosti toimiva demokratia
Meidän 15 miljardin puoluetuki
Heistä laman maksumies
Hallitus hirttäytyi harmaaseen talouteen
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/08/21/katse-eteen-pain-oikeusministeri-brax/

PS. Eiköhän maassa ole jo riittävästi vanhusten hoitoon keskittyviä säätiöitä? Joka puolueella omansa.

[Tommi Sirviö]

Toki agraarisuomen alasajo alkoi jo sotien jälkeen, mutta kehitys oli tuolloin pääasiassa itseohjautuva ja lähtöisin kansallisesta tarpeesta. EU:iin liittyminen oli sen sijaan globaalin suurpääoman etujen mukainen päätös, jonka tarkoituksena oli tehostaa kasvua.

Maatalouden alasajossa ei otettu huomioon sitä, että suomalainen maatalous on voinut aina erinonomaisesti suhteutettuna muuhun kansalliseen tuotantoon. Tilakohtaiset liikevaihdot ja voitot eivät aina ole olleet huikeita, mutta jatkuvan kassavirran ja ajoittaisten investointien takia ko. elinkeino on lähes yksistään ylläpitänyt eräiden seutu- ja paikkakuntien elinkelpoisuutta. Pitää muistaa myös se, että jatkuvan maataloustuotteiden kysynnän ja vaikeinakin aikoina säilyvän omavaraisuuden takia se ei ole myöskään kuormittanut valtakunnan taloutta. Vrt. esim. rahoitus- ja pankkitoiminta, sekä vientiteollisuus, joiden tilanne on hieman toinen.

Tilanne kuitenkin muuttui, koska EU:n myötä ruoastakin haluttiin tehdä KAUPAN näkökulmasta kannattavaa bisnestä. Ja sehän tarkoittaa käytännössä, että alkutuotanto on toteutettava suurella volyymillä, joka kannattaa vasta kun tilakoot ovat talonpoikaisnäkökulmasta järkyttävän suuria. Suureen massaan perustuvasta alkutuotannosta on kuluttajaystävällisyys, maalaisromantiikka, hyvinvointiajattelu ja eläinystävällisyys hyvin kaukana.

Maatalouden alasajo on huolestuttavaa myös siksi, että se syö pohjan kansalliselta huoltovarmuudelta. Eikö kannattaisi ajaa alas saman tien maanpuolustukselliset orgaanitkin, koska ne ovat aikojen alusta marssineet vatsallaan? Edelleenhän pätee se, että tarkka rynnäkkökivääri tarvitsee toimiakseen ruudin lisäksi puuroa. (Katsokaa mitä tapahtuu venäjällä. Kymmenen vuoden päästä EU on polvillaan venäjän edessä, koska on täysin riippuvainen sen energiasta. Jos emme halua tehdä suomesta oligarkkien protektoraattia, puuron ja ruudin kulutusta on syytä nykyisestäänkin kasvattaa).

Rouva Koskiselle sanoisin, että raha valitettavasti ratkaisee, kun kyse on tavallisesta palkansaajasta. On usein niin, että lapset ja vanhemmat sattuvat asumaan muutaman sadan kilometrin päässä toisistaan. Kuinka järkevää muutto vanhempien luo maaseudulle olisi, koska kiitos EU:n, maaseudulla ei ole työtä? Kuinkas humaania se olisi, että vanhemmat olisivat vanhoilla päivillään pakotettuja muuttamaan kotiseudultaan tyystin vieraaseen ympäristöön?

Uskon, että rouva Koskinen ymmärtää hyvin, että kaikki eivät voi olla hammaslääkäri-yrittäjiä hammaslääkäri-yrittäjän ansiolla ja edelleen sen, että kaikilla vanhuksilla on silti yhtäläinen oikeus arvokkaaseen vanhenemiseen.