Vielä muutama vuosikymmen sitten suomi oli yhteisöllinen agraarikulttuuri, jossa perheet ja suvut
elivät samojen kattojen alla. Ajan tapoihin kuului, että lapset ja vanhukset hoidettiin perheen ja suvun toimesta kotona.
Teollisuuden ja liike-elämän etuja ajavat poliittiset ryhmittymät päättivät 15 vuotta sitten systemaattisesta
agraarisuomen alasajosta Euroopan Unioniin liittymisen yhteydessä. On selvää, että alasajon seurauksena syntyvät sosiaalipoliittiset ongelmat olivat jo tuolloin päättäjien, sekä lobbareiden tiedossa.
Ongelmista huolimatta rakennemuutoksen läpivienti agraarisuomesta moderniksi, urbaania elintapaa ja yksilöllisyyttä korostavaksi asiantuntija- ja palveluyhteiskunnaksi aloitettiin nopealla aikataululla. Tuolloin kenties ajateltiin, että rakennemuutoksesta saatavilla hyödyillä kyetään kompensoimaan myös mahdolliset lieveilmiöt.
On totta, että suomi on kokenut EU:iin liittymisen jälkeen historiansa voimakkaimman talouskasvun.
EK:n tilastojen mukaan kasvu on ollut jopa Yhdysvaltoja ja muuta Euroaluetta voimakkaampaa. Näin ollen
on luontevaa ajatella, että valtion ja kuntien taseiden pitäisi kestää mahdollinen talouskriisi. Kuitenkin nyt, noin vuoden kestäneen taantuman jälkeen valtio ja kunnat antavat ymmärtää, etteivät ne pysty enää hoitamaan edes tärkeimpiä perustehtäviään, kuten järjestämään vanhustenhoitoa ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla.
Kaari Utrion taannoinen lausunto pysäytti suuren osan suomalaisista. Nyt on hetki, jolloin myös vallanpitäjien on pakko pysähtyä. Sivistysvaltio ei voi orjuuttaa yksilöä vallan tai pääoman edessä, vaan sen on taattava kaikille vapaat hyvän elämän mahdollisuudet lähtökohdista riippumatta perustuslain mukaisesti.
Vastuu vanhustenhoidon nykytilanteesta kuuluu kaikille niille tahoille, joiden etujen mukaista ihmisarvon halveksuntaan johtaneen kovan oikeistopolitiikan toteuttaminen suomessa on. Nämä tahot on saatava aikanaan edesvastuuseen, mutta ongelmat on ratkaistava ensin nopeasti.
Koska poliitikoista ja voimasanoista ei ole apua, haastan kaikki suomalaiset yritykset perustamaan riippumattoman säätiön, jonka tuotto kohdennetaan täysimääräisenä vanhusten hoitotyöhön. Näin toimittuna yritysten ei tarvitse pelätä varojen päätyvän verojen tavoin tahoille, joiden maailmankatsomus on lähtökohtaisestikin yrittäjyyden vastainen. Rahojen päätymisestä poliittisille päättäjille puhumattakaan.
Tagit: rakennemuutos, vanhustenhoito, vastuu, yhteiskunnan
Jaa
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon