Valikoivasta historianopetuksesta

[Anna Timmerbacka]

Vasta viime kesänä, lukiessani kirjaa Paholaisen Sota tajusin, että isoviha todellakin tapahtui muuallakin kuin Topeliuksen kootuissa tarinoissa. (viime kesänä aloin myos ihailemaan Topeliusta, mutta se onkin jo toinen tarina) Omassa koulussani Suomen historia alkoi Venäjän vallasta, eikä isostavihasta sanottu mitään.

Ala opiskelija paatuu väkisinkin, mutta tuon kirjan lukeminen kosketti oikeasti, koska siinä kuvatut kauheudet tapahtuivat paikkakunnilla, jotka olivat tuttuja. On erikoinen kokemus lukea, miten sotilaat ovat tulleet itselle tuttuun kylään, koonneet kaikki sen asukkaat yhteen, kiduttaneet mitä kauheimmilla keinoilla saadakseen tietää hopea-ja viljakätkot, raiskanneet naiset, murhanneet miehet ja kaapanneet nuoret ja lapset, jotka myohemmin on myyty orjamarkkinoilla. Kun pitää mielessä Suomen vähäisen väkiluvun 1700-luvulla, useiden sotien ja ruton jälkeen, on kyse yhdestä maan historian suurimmista katastrofeista. Koko maa miehitettiin, puolustajia ei ollut, koska Ruotsi soti parasta aikaa Puolassa (?), kymmenet tuhannet kaapattiin ja myytin orjiksi ja kokonaiset kylät autioituivat.

Ainoa kerta, kun 1700-luvun tapahtumat on mainittu minun opiskeluni aikana, on ollut tyylihistorian kurssilla taidekoulussa. Meille kerrottiin, että Suomessa ei ole juurikaan aitoja rokokoo-huonekaluja, koska aatelisto pakeni Ruotsiin ja vei kaiken arvokkaan mukanaan.

Isoviha ei tietenkään ole mieltä ylentävä osa minkään maan historiaa. Sitä on käytetty myohemmin propagandassa sekä Ruotsia, että Venäjää vastaan. Tuohon aikaan osa ammattisotilaan palkkaa oli ryostosaalis, ja sodankäynti keskittyi usein enemmän tavallisen kansan terrorisointiin kuin varsinaiseen taisteluun vihollisarmeijaa vastaan. Nykyisten kolmannen maailman konfliktien tapaan venäjän armeija kaappasi mukaansa teini-ikäisiä poikia, jotka koulutuksen jälkeen toimivat armeijan tulkkeina ja apureina kidutuksissa ja murhissa - oman ryostosaaliin toivossa.

Miksi isoviha on nykyään unohdettu osa Suomen historiaa? Oikeastaan koko Ruotsin vallan aikainen historia on laiminlyoty surkeasti, mikä on sääli, sillä harva asia historiassa on yhtä mielenkiintoista kuin ruotsalaiset hovijuonittelut! Samalla tavalla täällä Englannissa opiskelijat eivät tiedä paljoakaan sisällissodasta, kuninkaan mestauksesta ja lyhytaikaisesta tasavallasta puritaanihallintoineen. Kansainvälinen esimerkki on tuo orjuus, jonka mainitsin jo isovihan yhteydessä. Nykyään vain transatlanttinen orjuus on tunnettua, mutta sitä ennen, ja sen aikanakin, miljoonia eurooppalaisia kaapattiin merirosvojen toimesta ja myytiin Pohjois-Afrikkaan sekä Turkkiin. Nykypäivänä tuohon osaan historiaa tormää enää vain sivulauseena Robinson Crusoessa.

Oma tulkintani on se, että historialliset tapahtumat unohtuvat silloin, kun niitä ei voi enää käyttää hyväksi poliittisiin tarkoituksiin. Isollavihalla ei enää yritetä lietsoa herra-ja ryssävihaa. Vain transatlanttisella orjuudella on merkitystä, koska orjuuden muistoa käytettiin Pohjois-Amerikan mustien taisteluun kansalaisoikeuksien puolesta ja koska sitä voi vieläkin käyttää kaikenlaisiin tarkoituksiin. Eurooppalaisella orjuudella ei voi oikein perustella mitään, kaikkien siirtomaaseikkailujen jälkeen. Propagandan ja historian ero onkin siinä, että propagandaan kuuluvat viralliset, ja ikuiset, pahikset sekä viattomat uhrit, mutta historia paljastaa sen, miten sorto ja kärsimys ovat aina olleet samanlaisia, kaikkialla.

[Hannu Tiainen]

Näinhän se on kuten kirjoitat Anna. Olen huomannut, että nyky-Venäjää ja sen toimia arvostellaan aina menneisyyden kautta ja otetaan historia avuksi tukemaan omia mielipiteitä.

[Eagles fly singly]

Historia haipuu kun sitä, syystä tai toisesta, ei enää haluta käyttää vallan välineenä. Kun historia unohtuu yhteiskunta ei pysty enää oppimaan menneestä, ettei ainakaan tekisi jälleen samanlaisia tuhoiseksi osoittautuneita ratkaisuja kuin silloin.

[Tomppa]

Professori Tove Skuttnab-Kangas, (Vähemmistö, kieli ja rasismi, Gaudeamus 1988):

"Kun kuljeskelin Kuninkaallisen Linnan saleissa Tukholmassa tai muissa suurissa julkisissa rakennuksissa, saatoin toisinaan miettiä, miksi meillä ei ollut sellaisia mahtavia rakennuksia Suomessa (tässä vaiheessa tiesin jo ettei niitä ollut). Suomen luonnonvarathan eivät juuri jää jälkeen Ruotsista, ja ahkeria kai olemme aina olleet, ja kauneuttakin rakastamme. Ja sen tapaisista seikoista kai se riippuu? Ensimmäinen selitykseni oli että suomalainen yhteiskuntamme ei ehkä ollut ollut niin tyypillinen luokkayhteiskunta kuin Ruotsi. Kunnes minulle yht'äkkiä rupesi selviämään jossain vaiheessa, että nämä linnat tietysti oli osittain rakennettu minun kansani hiellä, työllä, rahoilla ja osittain myös minun maani raaka aineista. Välähdys tuli lukiessani jotain kaikesta siitä tervasta jota Suomesta oli viety Ruotsiin."

[metsäkeiju]

Suomen historian oppikirjat pitäisi kirjoittaa kokonaan uudestaan. Nykyiset kirjat on kirjoitettu siirtomaaisäntä Ruotsia ihannoivien ihmisten toimesta.

Suomella on oma pitkä historiansa jo paljon ennen kuin Ruotsi tuli sotajoukkoineen Suomen alueelle ja alisti Suomen siirtomaakseen. Suomi oli kolonialistisen Ruotsin riistämä ja syrjimä merentakainen alue, puskurivyöhyke Venäjää vastaan. Ruotsin vaikutus on ollut monessa suhteessa Suomen kehitystä hidastava tekijä.

Suomen alue lähti taloudellisesti ja kulttuurisesti jyrkkään nousuun, kun Suomi sai autonomisen suuriruhtinaskunnan aseman Venäjän alaisuudessa 1809. Suomen kieli pääsi kehittymään vapaasti, Venäjä jopa tuki suomen kielen kehittämistä, jonka Ruotsi oli yrittänyt kokonaan tuhota ja hävittää.

Tämä vuosi 2009 on juhlavuosi, Ruotsin vallasta vapautumisen juhlavuosi. Tätä vuotta kannattaa juhlia.

[Eagles fly singly]

En ole koskaan pitänyt ruotsalaisia vihollisina. Suomen ruotsinkielistä vähemmistöä vielä vähemmän. Samanlaisia suomalaisia kuin me muutkin.

Ja siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, olen valmis hyväksymään juhlavuodeksi 2009. Sillä ilman vuotta 1809 en suoraan sanoen usko Suomen ja meidän suomalaisten koskaan pystyneen itsenäistymään. Mutta kaikki muuttuu?

[Tomppa]

"En ole koskaan pitänyt ruotsalaisia vihollisina. Suomen ruotsinkielistä vähemmistöä vielä vähemmän. Samanlaisia suomalaisia kuin me muutkin."

Kukas näitä on viholliseksi määritellyt? Suomen ruotsalaiset eivät määrittele itseään suomalaiseksi vaan "suomenruotsalaiseksi", siinä onkin miettimistä mistä heille tuo ruotsi siihen mukaan tulee kun useimmat heistä (n.60%) ovat kielensä vaihtaneista suomalaissuvuista lähtöisin.

[Ihmetteleva]

Laittaisinko hieman selitystä, olen itse ruotsinsuomalainen, siis olen jopa syntynyt Suomessa, nämä suomenruotsalaiset tullessan ruotsiin eivät ole "finnejä" vaan finländare he eivät halua tulla samaistetuioksi metsäläisten kanssa, ovathan he sitä "bätre folk" eivät tosin kaikki, mutta ainakin tuntuu tuo johtava joukko ja heidän hännystelijänsä sitä olevan

[Lasse Kallo]

Sanonta, jos ei tunne historiaa, ei ymmärrä nykyisyyttä, on erittäin osuva.

Jostain syystä olen ollut kiinnostonut historiasta nuoresta pitäen. Tätä perua löysin englantilaisen Edward Daniel Clargen muutama vuosi sitten. Englesmanni teki retken kohti pohjoiskalottia samana vuonna kuin Acerbi 1799. Clarge hävisi kilpajuoksun, sairastui jokimatkalla Torniojoella, ja pohjoisin paikka, jossa hän kävi, oli Enontekiön Markkina.

Clargen kirjat valaisivat tavattoman paljon sekä Lapin historiaa, että koko Ruotsi-Suomen historiaa. Ylimielisen Acerbin kirjasta en ole juurikaan kostunut, siis Lapin historian osalta. Clargen kirjat taas olivat minulle löytö.
Jk. Jos oikein muistan, Clargen kirjat on suomennettu vasta 1990-luvulla.

[Anna Timmerbacka]

Minussa on jonkin verran rantaruotsalaista (kuten sukunimestä voi ovelasti päätellä) ja sukupuusta päätellen vähän oikeaa ruotsalaistakin. Käsittääkseni iso osa suomenruotsalaisista on näistä ihan oikeasti ruotsinkielisistä pitäjistä, joissa ei todellakaan ole vaihdettu kieltä tai sukunimeä vain siksi, että vaikuttaisi jotenkin fiinimmältä. Suomenruotsalaiset nyt ovat vain kielellinen ja kulttuurinen (geeneistä en uskalla sanoa mitään) vähemmisto Suomen alueella, samalla tavalla kuin lähes kaikissa maailman maissa on aina asunut eri kieliä puhuvia ihmisiä. Pohjanmaan ruotsinkieliset pitäjät ja pikkukaupungit eivät ole mitään herrakansan palatsialuetta.
En osaa ruotsia ollenkaan, mutta ei minusta saa suomenruotsalaisten vihollista, koska olen ylpeä suvustani.

Olen muuten siitä outo historian opiskelija, että minusta siirtomaaseikkailuissa, teki niitä sitten kuka tahansa, ei ole mitään erityisen moraalitonta. Ne ovat osa sivilisaatioiden ja valtioiden kehitystä, samalla tavalla kuin valloitettujen alueitten menettäminenkin. Olisi epärehellistä paheksua sitä, että Ruotsi liitti nykyisen Suomen (ja Norjan?) itseensä, mutta samaan aikaan ihailla Antiikin Roomaa.

[Eagles fly singly]

Anna Timmerbacka

Ei tainnut Ruotsin tarvita edes Suomea vallottaa. Muutamat paikallinen heimo ei jo valtioksi järjestyneen yhteiskunnan hallintoa kestä. Ne väistyivät aina vain syvemmälle metsiin.