Ei kai sen noin pitänyt mennä?

[Kari Rönkä]

Miksi tässä maassa ei kyetä avaamaan asiallista keskustelua kehitysapurahoista? Ja sama taitaa koskea koko EU:ta.

Ihan ensimmäiseksi, tässä ei ole kysymys hätäavusta eikä hyväntekeväisyydestä vaan budjetoidusta jatkuvasta kehitysavusta, asiasta josta on aiemminkin täällä blogeissa keskusteltu.

Valtion budjetista näkee, että kehitysapuun menee rahaa paljon, tämän vuoden budjetissa kansainvälisen kehitysyhteistyön loppusumma on pitkälti yli 700 miljoonaa euroa, josta vain noin 9 % on varattu humanitaariseen apuun. Jatkuvasti näkee kommentteja siitä, että kehitysapua pitäisi lisätä. Tuoreimpana meillä Vasemmistoliiton Minna Sirnön esitys 10 miljoonan euron lisämäärärahasta kuluvan vuoden toiseen lisäbudjettiin. Missään vaiheessa ei aidosti ja rehellisesti kysytä, mihin rahat menevät ja mitä niillä saadaan aikaan, toistellaan vain vanhoja mantroja ja ylläpidetään automaattia. Maailmalta kuuluvat kriittiset kommentit vaietaan kuoliaaksi. Ei kai sen noin pitänyt mennä?

Kehitysavun pitäisi nimensä mukaisesti olla tarkoitettu kohdemaiden kehittymisen tueksi. Mitä niillä miljardeilla, mitä esimerkiksi Afrikan maihin on syydetty, on saatu aikaan? Kohdemaiden kansantalous on romahtanut. Kansalaiset elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Vähälukuinen johtoeliitti porskuttaa rikkaudessa. Ei kai sen noin pitänyt mennä?

Dambisa Moyo on afrikkalaislähtöinen, Harvardista tohtoriksi valmistunut arvostettu taloustieteilijä, jonka Time Magazine listasi keväällä maailman 100 vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon. Moyo kyseenalaistaa erityisesti Afrikkaan kohdistetun kehitysavun ja esittää runsaasti perusteltuja argumentteja siitä, että vuosien mittaan Afrikkaan pumpanut miljardit ovat vaikuttaneet täsmälleen päinvastoin kuin oli tarkoitus, ajaneet kohdemaiden kansantalouden tuhoon. Moyo esittää, että useimmissa Afrikan maissa mittava kehitysapu on itse asiassa ollut keskeisenä syynä dramaattiseen köyhyyteen. Ei kai sen noin pitänyt mennä?

Moyon mukaan ”Ulkomailta tullut kehitysapu pönkittää korruptoituneita hallituksia tehden kaupallisista investoinneista vähemmän houkuttelevia. Investointien vähäisyys heikentää talouskasvua, mikä puolestaan johtaa työttömyyteen ja köyhyyden lisääntymiseen. Köyhyyden määrän kasvaessa avunantajat antavat lisää kehitysapua, joka vain kiihdyttää köyhyyden kierrettä”. Oma lukunsa on maatalouden tuki- ja tullipolitiikka, jolla kohdemailta viedään mahdollisuudet tuottaa kannattavasti mitään vientiin. Ei kai sen noin pitänyt mennä?

Suomen valtion tämän vuoden budjetin perusteluissa sanotaan kansainvälisen kehitysyhteistyön kohdalla mm. näin: "Suomen kehityspolitiikan tavoitteiden saavuttaminen näkyy muutoksina ja kehityksenä yhteistyömaissa ja maailmanlaajuisesti. Suomen tuki on osa kansainvälisen yhteisön ja kumppanimaan yhteistä panosta, ja sillä myötävaikutetaan kehitykseen. Suomen avun vaikuttavuuden mittaaminen erikseen ei ole tarkoituksenmukaista. Köyhyyden vähentäminen ja kestävän kehityksen edistäminen ovat moniulotteisia haasteita eikä kehityksen eri ulottuvuuksiin vaikuttamiselle ole olemassa luotettavia, yksiselitteisiä ja täydellisiä mittareita".

Miksiköhän kehitysavun vaikuttavuuden mittaaminen ei ole tarkoituksenmukaista? Vai tarkoitetaanko itse asiassa, että se ei ole toivottavaa? Mitä muuta kehitystä on tapahtunut kuin että monessa Afrikan maassa olot ovat vain huonontuneet kehitysapuna syydetyistä miljardeista huolimatta. Moyon mukaan vielä 30 vuotta sitten esimerkiksi Afrikan maat Malawi, Burundi ja Burkina Faso olivat rikkaampia kuin Kiina, nyt vuosien ja vuosien kehitysavun jälkeen ne ovat rutiköyhiä. Ei kai sen noin pitänyt mennä?

Moyon laskelmien mukaan kehitysavun ympärillä työskentelee erilaisissa järjestöissä puolisen miljoonaa henkilöä. Pelkän byrokratian pyörittämiseen menee tolkuttomasti rahaa. Kohdemaihin päätyvästä rahasta valtaosa menee hallitsevalle eliitille. Ei kai sen noin pitänyt mennä?

Eikö olisi jo aika avata rehellinen keskustelu kehitysapupolitiikasta, sen tavoitteista, keinoista ja tulevaisuudesta?

[Anna-Emilia Piirainen]

Ei, ei sen näin pitänyt mennä. Aika todellakin olisi rehelliselle keskustelulle, perusteluineen ja selvitykseniin.

Jälleen kerran vain kysyn, että kuka olisi se kansanedustaja (tai edustajat), joka moisen aloitteen uskaltaa tehdä? Tämä lienee sarjassaan taas "poliittinen itsemurha"...

[Juha U. Aaltonen]

Moyo ei ole suinkaan ainut kehitysapu-kriitikko. Myös monet muut Afrikanmaiden taloustieteilijöistä ovat arvostelleet kehitysapua, juuri sen taannuttavan vaikutuksen vuoksi.
Koska rahat valuvat korruption kautta maiden eliitin taskuun, mitään ei tehdä asian korjaamiseksi.
Kansasta viis.
Parempi olisi elvyttää kehitysmaiden taloutta tulleja ja muita rajoitteita poistamalla. Mahdollistamalla paikallisten tuotteiden pääsyä länsimarkkinoille, sen sijaan, että sallitaan vain raaka-aineiden halpatuonti.
Tästä taas hyötyvät yksinomaan länsimaiset suuryritykset. Ei edes rippeitä jää hyvinvoinnista raaka-aineen tuottaja valtioon.