Tarkoitus vesittää keinot
Innokkaasti pinnalla pysyvä maahanmuuttokeskustelu herättää itsessäni yhä toistuvasti sen saman peruslaatuisen kysymyksen - miksi maahanmuutolle ei saa olla syytä? Miksi nopeasti kasvava maahanmuutto on tuettavaa ja hienoa vain niin kauan, kun siihen ei liity mitään tarkoitusta tai päämäärää. Miksi työnteko on maahanmuutossa tabu? Ovatko ihmiset, joilla on elämässään selkeitä tavoitteita, jotenkin erityisen huonoja, kun juuri heitä valtiovalta vihaa?
Työ tekijäänsä kiittää
Töiden perässä muuttaminen ei ole mitenkään uusi ilmiö. Se on kuitenkin ilmiö, joka on saanut maahanmuutosta vastaavat tahot suuttumaan. En tiedä, onko tämä Astrid Thorsin henkilökohtaista, vai hänen alaistensa vihaa, mutta jäljet joka tapauksessa johtavat sylttytehtaalle. Kaikki henkilökohtaisen talouden motiivit moiseen vääristelyyn Astrid-tädiltä ainakin löytyvät.
Työperäinen maahanmuutto on ollut rajattua ja yhä rajatumpaa koko ajan. Yritysten on yhä vaikeampaa, usein käytännössä mahdotonta saada järjestettyä työlupaa ulkomaalaiselle. Pikainen oma selvittelyni johtaa siihen, että työlupaan tuntuvat vaikuttavan ennen muuta kaksi asiaa.
1. Missä päin Suomea ollaan. Ei tunnu korreloivan alueen työttömyyttä tai asukasmääriä, vaan melko satunnaisen oloista.
2. Kuinka hyviä tuttuja virastoissa ollaan. Joillain firmoilla on ilmeisen hyvät kontaktit näihin laitoksiin, samalla kun muille myydään eioota.
Henkilökohtaisesti ainakin kakkoskohdan pohjalta epäilen korruptiota. Tokikaan sitä en voi todistaa, ainoastaan epäillä. Se kuitenkin tuli aika selväksi, että työtehtävän laadulla ei ole paljoa väliä. Samaiseen tehtävään voi saada eioota yhdestä paikkaa ja myöntävää toisesta. Perusteena tämä on toki yleinen, eli "tähän tehtävään on jo tarpeeksi työnhakijoita" jne. Perusteet ovat melkoisen heiveröisiä, sillä harva firma rekryää ulkomailta, kovalla kustannuksella ja vaivalla, pelkäistään kettuillakseen suomalaisille työnhakijoille. Se on huonoa bisnestä ja olen huomannut, että voittoa tekevät firmat osaavat juosta joka pennin perään. On vain yksinkertaisesti tilanteita, joissa yritys tarvitsee ulkomaisia apuja, yleensä liittyen kansainväliseen toimintaan.
Ristiriitainen minä
Minä, itse ja henkilökohtaisesti...
- Pidän siitä, että työpaikalla voi törmätä monesta maasta kotoisin oleviin työntekijöihin.
- Uskon siihen, että kansainvälisyys työympäristössä on hyödyksi yritykselle.
- Nautin keskusteluista ulkomaalaisten kanssa, niin kasvotusten kuin netin ylikin.
- Haluan työperäisen maahanmuuton rajojen löyhäämistä.
- Järjestelmän suojaamiseksi koen hyväksi ideaksi asettaa viranomaisille uusia tapoja varmistua, että työluvan saanut henkilö on oikeasti töissä.
- Katson, että englannin kieltä voitaisiin tukea virastoissa virallisemminkin, ruotsin kielen sijasta. Täten voisimme edistää kansainvälistä kanssakäyntiä.
...mutta myös...
- Haluan humanitaarisen maahanmuuton (ei siis pakolaistoiminnan) rajua rajoittamista tai mieluiten täydellistä alasajoa.
- Pidän halveksittavana järjestelmää, jossa valhein ja huijauksin pääsee maahan helposti - mutta rehdisti työtä tekemään vaikeasti tai ei ollenkaan.
- Lähden siitä, että Suomeen vapaaehtoisesti muuttava ymmärtää tarpeen maan tapoihin sopeutumiseen.
- Haluan törkeästi tai toistuvasti lakia rikkoville maahanmuuttajille nopeat palautukset, riippumatta siitä onko heidän kotimaassaan turvallista. Se ei ole minkään arvon vastaista, sillä kukaan ei pakota rikoksen tielle - peilistä löytää syyt kohtalolleen.
Minut on kasvatettu, ja olen itseni myös kasvattanut oppimaan, että työtä tekemällä pärjää. Jokainen laki, asetus tai toimintatapa, joka rohkaisee työstä kieltäytyjää enemmän kuin työn tekijää, on lukuisin eri tavoin tuhoisa.
Minulle annetaan joka maailman gallupissa ja keskustelussa optiot, että joko rakastan maahanmuuttoa tai olen rasisti. Ounastelen kuitenkin, että maassamme on useampia kaltaisiani, jotka katsovat ihmisestä mieluummin sitä mitä hän tekee, eikä sitä mistä hän on kotoisin. Poliitikkojen mukaan ei ole teoriassa mahdollista samanaikaisesti kunnioittaa suuresti ulkomaalaista työntekijää ja paheksua rajusti ulkomaalaista sosiaalipummia. Näin kuitenkin ajattelen.
Elämme nyt tilanteessa, jossa hyvä tarkoitus - työnteko - vesittää mahdollisuudet maahanmuuttoon. Eihän sen näin pitänyt mennä?
Työ tekijäänsä kiittää
Töiden perässä muuttaminen ei ole mitenkään uusi ilmiö. Se on kuitenkin ilmiö, joka on saanut maahanmuutosta vastaavat tahot suuttumaan. En tiedä, onko tämä Astrid Thorsin henkilökohtaista, vai hänen alaistensa vihaa, mutta jäljet joka tapauksessa johtavat sylttytehtaalle. Kaikki henkilökohtaisen talouden motiivit moiseen vääristelyyn Astrid-tädiltä ainakin löytyvät.
Työperäinen maahanmuutto on ollut rajattua ja yhä rajatumpaa koko ajan. Yritysten on yhä vaikeampaa, usein käytännössä mahdotonta saada järjestettyä työlupaa ulkomaalaiselle. Pikainen oma selvittelyni johtaa siihen, että työlupaan tuntuvat vaikuttavan ennen muuta kaksi asiaa.
1. Missä päin Suomea ollaan. Ei tunnu korreloivan alueen työttömyyttä tai asukasmääriä, vaan melko satunnaisen oloista.
2. Kuinka hyviä tuttuja virastoissa ollaan. Joillain firmoilla on ilmeisen hyvät kontaktit näihin laitoksiin, samalla kun muille myydään eioota.
Henkilökohtaisesti ainakin kakkoskohdan pohjalta epäilen korruptiota. Tokikaan sitä en voi todistaa, ainoastaan epäillä. Se kuitenkin tuli aika selväksi, että työtehtävän laadulla ei ole paljoa väliä. Samaiseen tehtävään voi saada eioota yhdestä paikkaa ja myöntävää toisesta. Perusteena tämä on toki yleinen, eli "tähän tehtävään on jo tarpeeksi työnhakijoita" jne. Perusteet ovat melkoisen heiveröisiä, sillä harva firma rekryää ulkomailta, kovalla kustannuksella ja vaivalla, pelkäistään kettuillakseen suomalaisille työnhakijoille. Se on huonoa bisnestä ja olen huomannut, että voittoa tekevät firmat osaavat juosta joka pennin perään. On vain yksinkertaisesti tilanteita, joissa yritys tarvitsee ulkomaisia apuja, yleensä liittyen kansainväliseen toimintaan.
Ristiriitainen minä
Minä, itse ja henkilökohtaisesti...
- Pidän siitä, että työpaikalla voi törmätä monesta maasta kotoisin oleviin työntekijöihin.
- Uskon siihen, että kansainvälisyys työympäristössä on hyödyksi yritykselle.
- Nautin keskusteluista ulkomaalaisten kanssa, niin kasvotusten kuin netin ylikin.
- Haluan työperäisen maahanmuuton rajojen löyhäämistä.
- Järjestelmän suojaamiseksi koen hyväksi ideaksi asettaa viranomaisille uusia tapoja varmistua, että työluvan saanut henkilö on oikeasti töissä.
- Katson, että englannin kieltä voitaisiin tukea virastoissa virallisemminkin, ruotsin kielen sijasta. Täten voisimme edistää kansainvälistä kanssakäyntiä.
...mutta myös...
- Haluan humanitaarisen maahanmuuton (ei siis pakolaistoiminnan) rajua rajoittamista tai mieluiten täydellistä alasajoa.
- Pidän halveksittavana järjestelmää, jossa valhein ja huijauksin pääsee maahan helposti - mutta rehdisti työtä tekemään vaikeasti tai ei ollenkaan.
- Lähden siitä, että Suomeen vapaaehtoisesti muuttava ymmärtää tarpeen maan tapoihin sopeutumiseen.
- Haluan törkeästi tai toistuvasti lakia rikkoville maahanmuuttajille nopeat palautukset, riippumatta siitä onko heidän kotimaassaan turvallista. Se ei ole minkään arvon vastaista, sillä kukaan ei pakota rikoksen tielle - peilistä löytää syyt kohtalolleen.
Minut on kasvatettu, ja olen itseni myös kasvattanut oppimaan, että työtä tekemällä pärjää. Jokainen laki, asetus tai toimintatapa, joka rohkaisee työstä kieltäytyjää enemmän kuin työn tekijää, on lukuisin eri tavoin tuhoisa.
Minulle annetaan joka maailman gallupissa ja keskustelussa optiot, että joko rakastan maahanmuuttoa tai olen rasisti. Ounastelen kuitenkin, että maassamme on useampia kaltaisiani, jotka katsovat ihmisestä mieluummin sitä mitä hän tekee, eikä sitä mistä hän on kotoisin. Poliitikkojen mukaan ei ole teoriassa mahdollista samanaikaisesti kunnioittaa suuresti ulkomaalaista työntekijää ja paheksua rajusti ulkomaalaista sosiaalipummia. Näin kuitenkin ajattelen.
Elämme nyt tilanteessa, jossa hyvä tarkoitus - työnteko - vesittää mahdollisuudet maahanmuuttoon. Eihän sen näin pitänyt mennä?
Tagit: maahanmuutto, työ
-
Eagles fly singly kommentoi_ 4. syyskuu 2009 06:10 - Samanaikaisesti voi kunnioittaa suuresti ketä tahansa työntekijää ja paheksua rajusti ketä tahansa sosiaalipummia.
-
Vesa-A kommentoi_ 4. syyskuu 2009 10:12 -
Taitanee siihen työperäisen maahanmuuton lupien myöntämiseen vaikuttaa myöskin se, kuinka suuri tarve kyseisen alan tekijöistä on. Eli siis onko kyseisiä paljonkin jo ennestään työttöminä. Takavuosinahan esim. IT-alalle tuli työperäisiä maahanmuuttajia esim. Intiasta. Taisi olla silloin pulaa näistä.
Pakolaistenstatuksen saaneiden vastaanottamiseen soveltuu hieman eri periaatteet. Tietysti periaatteessa siihenkin, niiden määriinkinkin, jossain vaiheessa pitäisi yleisen tilanteen vaikuttaa, jos resurssit osoittautuvat siihen rajallisiksi.
-
Pertti Veltto Virtanen kommentoi_ 4. syyskuu 2009 11:26 - Otan osaa Kuyy - nää samat pelkuri-nimimerkit ovat täälläkin - osaltaan mielistellen, mutta kuitenkin berrerwissereinä kepittäen! Sinä olet oikeassa - mutta lakkaa sinäkin kommentoimasta "puskiin"! Puskiin päin ei muuta kuin ....!
-
Juha U. Aaltonen kommentoi_ 4. syyskuu 2009 12:33 -
Rasistin ja juopon leimaahan täällä lyödään otsaan, jos uskaltaa arvostella humanitaarista maahanmuuttoa. Jos vielä kehtaa epäillä, että tietystä suunnasta tulleet "pakolaiset" ovat selkeästi työtävieroksuvia, niin jo ollaan viemässä saunan taakse.
Omassa talossani on porrassivoojana kaksvitonen pakistanilainen kaveri Työnjälki on loistavaa verattuna aikaisempiin kotimaisiin "siivoojiin".
Mies on kohtelias ja ystävällinen. Olen monet kerrat jutellut hänen kanssaan ja hän vaikuttaa melko tyytyväiseltä oloonsa täällä Suomessa.
Mutta eihän tuollaisia pidä Suomeen päästää, vaan mieluummin näitä kahviloissa istuvia herrasmiehiä, jotka somasti värittävät katukuvaamme. Ja latte maistuu.
-
Kyuu Eturautti kommentoi_ 4. syyskuu 2009 13:19
-
Samanaikaisesti voi kunnioittaa suuresti ketä tahansa työntekijää ja paheksua rajusti ketä tahansa sosiaalipummia.
Amen. Tuosta ei voi paljoa parantaa.
-
Jaana Parviainen kommentoi_ 7. syyskuu 2009 12:05 -
Sehän nyt on suomalaiselle kulttuurishokin ohella aivan järjetön kunnianloukkaus, kun ulkomaalainen köyhä hipinketale tulee hänelle näyttämään esimerkkiä hyvästä ja tunnollisesta työntekijästä. Aijai.
Valitan, että olen sosiaalipummi. Kuitenkin haluan tehdä töitä, huomattavasti enemmän kuin ottaa ansaitsematonta rahaa vastaan ja maata toimettomana kotona. I'm a legal alien...
(Onneksi "ketä tahansa" ei tarkoita "jokaista".)
Kommentoi
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2010 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon