Virtuaalipeenis, aktuaalipolitiikka
Viime viikkojen ja kuukausien uutisista löytyy yhä enemmän tuttua tarjontaa. Säästöjä, säästöjä ja säästöjä. Ei vaadi kovin hyvää näköä huomatakseen mistä säästöjä on mukavinta repiä. Nuorten harrasteet, nuorten mielenterveyshoito, terveydenhuolto laajemminkin, koulut ja perusopetus sekä eläkeläiset. Puinpa hetken aikaa teoriaa säästöjen kohdistuksista ja testosteronin vaikutuksista valtiontalouden hoitoon.
Helppo, moraaliton selitys
Tiivistetysti voidaan sanoa säästöjen kohdistuvan ensisijaisesti sinne, missä ne aiheuttavat eniten välillisiä kuluja, eniten työttömyyttä sekä eniten välittömiä tai lyhyen tähtäimen haittoja. Säästökohteita yhdistää myös se, että ne ovat perinteisesti toimineet tiukoilla budjeteilla ja haastavilla työoloilla. On korostettava, että lähes poikkeuksetta nykyisissä säästötoimissa on kyse valtiontaloudenkin näkökulmasta äärimmäisen huonoista päätöksistä. Kuluja tulee viimeistään pitkällä jänteellä monin verroin säästöjä enemmän.
Perusteet säästökohteiden valintaan löytynevät kuitenkin muualta, sillä ym. säästökohteita yhdistää vielä yksi asia. Kaikissa näissä säästöt nimittäin kohdistuvat heikompiosaisiin. Heikompiosaisia kuvaa usein valitettavasti myös toinen sana, hiljaisuus. Ei liene sattumaa, että valtiovallan huipulla on älytty jättää moraalit lisävarustelistalle. On helpointa säästää sieltä mistä ei tarvitse kuulla valituksia. Kun kohteena on tahoja, jotka ovat jo ennestään liian heikkoja valittamaan, hiljaisuus on taattua. Kannatus pysyy vankkana, kun kukaan ei kykene kunnolla sanomaan vastaan.
Kun lyöt heikkoa, on aika epätodennäköistä että hän pystyy ylös nousemaan ja vastalausetta ilmaisemaan. Tästä nykyisissä säästömalleissa on ennen kaikkea kyse.
Housuissas on valtiontalous
Playboy-wannabe-pääministerimme aikana on näkynyt aika paljon mielenkiintoista valtiovallan sekoilua - vai kenties sittenkin hienovariasesti mietittyä uudelleensuunnittelua? On sangen mielenkiintoista yhdistää näihin päivän uutinen, joka kertoo valtionyhtiöiden olleen kaikkein sikamaisimpia työnantajia (yle). Näin ei ole aina ollut. Lienee toki teoriassa mahdollista, ettei käsky uudesta hallintomallista ole tullut ylhäältä vaan jokainen valtionyhtiö on vain päättänyt yhtäkkiä ruveta sikailemaan. Vaikka näin olisi, vastuu alkaa ylhäältä. Toisin sanoen - jos ei Matin käskystä, niin Matin luvalla.
Tänään hän on myös väläyttänyt arvonlisäveron nostamista (hs). Idea ei sinänsä ole edes huonoin mahdollinen yleisesti ajatellen, mutta väkisinkin tekee mieli ihmetellä mitkä tiet tähän johtivat. Esimerkiksi ruoan ALV-alessa on kysymys varainsiirrosta valtiolta muutamille toveriyrityksille. Marginaalit nousevat, ruoan hinta nousee. Kansan sumutus tosin epäonnistui, kun Pellervon Taloudellinen tutkimuskeskus älysi kaivaa pintaa syvemmältä (ts). Muitakin kapeakatseisia veroaleja on tehty paljon, joiden kaikkien hyöty on joko kyseenalainen tai suoraan olematon. Kuoppa on itse kaivettu. Olisin mieluusti kannattamassa verojen nostoa, jos varoja käytettäisiin ihmisten hyväksi, eikä poliitikkojen henkilökohtaisen ahneuden aiheuttaman puutetilan kuittaukseen. On kaikki syyt olettaa, että lisäverojen jälkeenkin lapset ja vanhukset jäävät heitteille.
Moraalitonta ja ahnetta politiikkaa, päivänvaloa kestämätöntä ja rajusti epäonnistunutta naisten perässä juoksentelua, kyvyttömyyttä vastata median kysymyksiin, vaatimuksia poliittisen keskustelun lopettamisesta, kassakaappisopimuksia ja uhittelua. Kenties yksi näistä selittää kaikki muut. Kenties kyse onkin vain miehekkäistä peruskysymyksistä. Kenties naisten pitkään jatkuneet naurahtelut Vanhasen kyvyttömyydestä ovat johtaneet samalle tielle, joka saa jotkut hankkimaan moottoripyörän.
Ehkäpä Matin aktuaalipolitiikassa onkin kyse vain virtuaalipeeniksen kasvattamisesta? Ehkäpä naiset todella rakastuvat renttuihin? Jos näin on, kyllä luulisi piirakkaa irtoavan moisella julmuudella kansakunnan heikoimpia ja puolustuskyvyttömimpiä vastaan.
Toivottavasti saa edes hyvät petiolympialaiset aikaan. Olisi sääli jos sekin epäonnistuisi, silloin olisimme nimittäin kaikki kärsineet turhaan.
Helppo, moraaliton selitys
Tiivistetysti voidaan sanoa säästöjen kohdistuvan ensisijaisesti sinne, missä ne aiheuttavat eniten välillisiä kuluja, eniten työttömyyttä sekä eniten välittömiä tai lyhyen tähtäimen haittoja. Säästökohteita yhdistää myös se, että ne ovat perinteisesti toimineet tiukoilla budjeteilla ja haastavilla työoloilla. On korostettava, että lähes poikkeuksetta nykyisissä säästötoimissa on kyse valtiontaloudenkin näkökulmasta äärimmäisen huonoista päätöksistä. Kuluja tulee viimeistään pitkällä jänteellä monin verroin säästöjä enemmän.
Perusteet säästökohteiden valintaan löytynevät kuitenkin muualta, sillä ym. säästökohteita yhdistää vielä yksi asia. Kaikissa näissä säästöt nimittäin kohdistuvat heikompiosaisiin. Heikompiosaisia kuvaa usein valitettavasti myös toinen sana, hiljaisuus. Ei liene sattumaa, että valtiovallan huipulla on älytty jättää moraalit lisävarustelistalle. On helpointa säästää sieltä mistä ei tarvitse kuulla valituksia. Kun kohteena on tahoja, jotka ovat jo ennestään liian heikkoja valittamaan, hiljaisuus on taattua. Kannatus pysyy vankkana, kun kukaan ei kykene kunnolla sanomaan vastaan.
Kun lyöt heikkoa, on aika epätodennäköistä että hän pystyy ylös nousemaan ja vastalausetta ilmaisemaan. Tästä nykyisissä säästömalleissa on ennen kaikkea kyse.
Housuissas on valtiontalous
Playboy-wannabe-pääministerimme aikana on näkynyt aika paljon mielenkiintoista valtiovallan sekoilua - vai kenties sittenkin hienovariasesti mietittyä uudelleensuunnittelua? On sangen mielenkiintoista yhdistää näihin päivän uutinen, joka kertoo valtionyhtiöiden olleen kaikkein sikamaisimpia työnantajia (yle). Näin ei ole aina ollut. Lienee toki teoriassa mahdollista, ettei käsky uudesta hallintomallista ole tullut ylhäältä vaan jokainen valtionyhtiö on vain päättänyt yhtäkkiä ruveta sikailemaan. Vaikka näin olisi, vastuu alkaa ylhäältä. Toisin sanoen - jos ei Matin käskystä, niin Matin luvalla.
Tänään hän on myös väläyttänyt arvonlisäveron nostamista (hs). Idea ei sinänsä ole edes huonoin mahdollinen yleisesti ajatellen, mutta väkisinkin tekee mieli ihmetellä mitkä tiet tähän johtivat. Esimerkiksi ruoan ALV-alessa on kysymys varainsiirrosta valtiolta muutamille toveriyrityksille. Marginaalit nousevat, ruoan hinta nousee. Kansan sumutus tosin epäonnistui, kun Pellervon Taloudellinen tutkimuskeskus älysi kaivaa pintaa syvemmältä (ts). Muitakin kapeakatseisia veroaleja on tehty paljon, joiden kaikkien hyöty on joko kyseenalainen tai suoraan olematon. Kuoppa on itse kaivettu. Olisin mieluusti kannattamassa verojen nostoa, jos varoja käytettäisiin ihmisten hyväksi, eikä poliitikkojen henkilökohtaisen ahneuden aiheuttaman puutetilan kuittaukseen. On kaikki syyt olettaa, että lisäverojen jälkeenkin lapset ja vanhukset jäävät heitteille.
Moraalitonta ja ahnetta politiikkaa, päivänvaloa kestämätöntä ja rajusti epäonnistunutta naisten perässä juoksentelua, kyvyttömyyttä vastata median kysymyksiin, vaatimuksia poliittisen keskustelun lopettamisesta, kassakaappisopimuksia ja uhittelua. Kenties yksi näistä selittää kaikki muut. Kenties kyse onkin vain miehekkäistä peruskysymyksistä. Kenties naisten pitkään jatkuneet naurahtelut Vanhasen kyvyttömyydestä ovat johtaneet samalle tielle, joka saa jotkut hankkimaan moottoripyörän.
Ehkäpä Matin aktuaalipolitiikassa onkin kyse vain virtuaalipeeniksen kasvattamisesta? Ehkäpä naiset todella rakastuvat renttuihin? Jos näin on, kyllä luulisi piirakkaa irtoavan moisella julmuudella kansakunnan heikoimpia ja puolustuskyvyttömimpiä vastaan.
Toivottavasti saa edes hyvät petiolympialaiset aikaan. Olisi sääli jos sekin epäonnistuisi, silloin olisimme nimittäin kaikki kärsineet turhaan.
Tagit: matti vanhanen, politiikka, talous, tilitys
-
Hannu Tiainen kommentoi_ 24. elokuu 2009 17:32 - Tosi upea kirjoitus Kyuu.Raaka totuus on se,että kaikki tehdään ja on jo tehty palvelemaan vapaita markkinoita.Kysymys on ideologisesta valinnasta eikä mistään muusta.
-
Tsaimai kommentoi_ 24. elokuu 2009 18:22 -
Hannu.
Toisaalta on muistettava, että vapaat markkinat ovat se kenttä, jossa meidän pitää pärjätä.
Nykyään on oltava kustannustehokas, jos aikoo saada tavaroita tai palveluja kaupaksi ja tuonnista rahaa Suomeen.
Kuyy, siinä ollaan väärässä, että vähävaraisilta säästäminen ei nostaisi vastustusta.
Joka helvetin blogissa ja keskustelupastalla asiaa tuupataan esiin ja kauhistellaan.
Se on kyllä totta, että vaikutuksia noilla purkauksilla ei juurikaan ole.
Vastustuksesta puuttuu voimaa ja siksi nuo sektorit ovat aina ensimmäisinä leikkauslisttoilla.
On kai siinä sekin syy, että sosiaalimenot, terveyden- ja sairaudenhoidot ja koulutuskulut taitavat olla suurin osa-alue menoista?
-
Jaana Parviainen kommentoi_ 24. elokuu 2009 20:08 -
Jess! Mainio kirjoitus.
Moni ministeri ei ole koskaan - tai on hyvin harvoin - tehnyt ns. oikeita töitä eli alentunut perustyöläisen tasolle, tai on unohtanut entisen elämänsä. Nämä ihmiset eivät tiedä, miltä tuntuu menettää sekin vähä, se työ, jota he ovat tehneet saadakseen ainoastaan riittävästi rahaa asumiseen ja pärjäämiseen. Eivät he voi ymmärtää, miltä tuntuu kun ei ole mitään ja vielä yritetään raastaa lisää irti. Kun ei ole mitään, ei ole myöskään mitään menetettävää - vai?
En nyt sanoisi, että Matin kuuluisi potea syyllisyyttä siitä, että hänen vuositulonsa ovat enemmän kuin lisäkseni moni muu on koskaan omistanut rahaa eläessään yhteensä. Matin 'väläyttelyt' ja vilauttelut ja viehittelyt lienevät hänelle kuitenkin melko haastavaa ja rankkaa työtä, olen varma.
"Kun minulta viedään kaikki
autan kantamaan,
ja kun lopulta kaadun,
teen sen näyttävästi."
(Scandinavian Music Group)
Haluaako Matti hallituksineen tuomita meidät joukkokuolemaan? Kuka masennuksissaan itsemurhaan, kuka nälkään, kuka burnoutiin, kuka hoitojonossa odottaessaan, tai kenet tappaa joku edellä mainituista kun päässä on pimahtanut tarpeeksi. Olisihan siinä toki itse kullekin vähemmän duunia, kun on heikot saatu pois alta. Alkaa mennä muiden muassa natsien suuntaan kehitys, mikäli tämä on asian laita.
Hiljaisuus ei ole myöntymisen merkki. Ja me huudamme kyllä. Meidän huutomme eivät vain kuulu, eivät kiinnosta ketään tai niitä ei kuunnella. Sokeita ovat ne, jotka luulevat, että köyhä ja sairas ei välitä, miten hänelle ja kaltaisilleen käy.
Yhteiskunta-ahdistus on yksi nykyään vain kasvavista oireyhtymistä. Sitä ei paranneta tekemällä lisää typeriä päätöksiä "meidän omaksi parhaaksemme".
-
Muu an kommentoi_ 24. elokuu 2009 22:06 -
Hiljaisuus ei ole myöntymisen merkki. Ja me huudamme kyllä. Meidän huutomme eivät vain kuulu, eivät kiinnosta ketään tai niitä ei kuunnella. Sokeita ovat ne, jotka luulevat, että köyhä ja sairas ei välitä, miten hänelle ja kaltaisilleen käy.
Yhteiskunta-ahdistus on yksi nykyään vain kasvavista oireyhtymistä. Sitä ei paranneta tekemällä lisää typeriä päätöksiä "meidän omaksi parhaaksemme".
Pitää vaan viellä jaksaa huutaa.......mieluummin kuitenkin moniäänisesti.....yhteenääneen !
Pitäisikö joskus harjoitella ?
-
Oula Lintula kommentoi_ 24. elokuu 2009 22:42 -
Onhan niitä mielekkäitäkin säästökohteita, mutta niistä saisi kyllä tehdä oman blogikirjoituksenkin. Enpä nyt jaksa mutta jätän idean tyrkylle. Jos joku haluaa pitkän listan vääntää, saa allamainitsemani vapaasti siihen kopioida.
Siis, mistä te haluaisitte valtion säästävän?
* valtion rahoilla voisi lakata kertomasta pedofiileille, mistäpäin internettiä kannattaa lapsipornoa etsiä.
* valtion rahoilla voisi lakata vainoamasta toisinajattelijoita.
* valtion rahoilla voisi lakata tukemasta ulkomaalaisia diktatuureja ja ihmisoikeusrikollisia.
* valtion rahoilla voisi lakata ylläpitämästä syrjivää kielipolitiikkaa.
-
Kyuu Eturautti kommentoi_ 24. elokuu 2009 23:06
-
Kommentoin muutaman ylläolevan hiljaisuuskommentteihin.
Todellakin, eivät Vanhasen uhrit hiljaisia ole. Sanoja kyllä on. Heitä ei vain kuulla, ei välitetä, ei reagoida. Kenties emme maksa tarpeeksi veroja? Kenties olemme ikäviä valittajia? Kenties uhrit eivät ole uskottavia? Kenties eivät kiinnostavia? Kenties emme ole kärsineet tarpeeksi? En tiedä mikä on, mutta kaava on sama "länsimaisissa sivistysvaltioissa" kauttaaltaan.
Lopuksi, Oulan listaa jatkan omalla suosikkiehdokkaallani.
* valtion rahoilla voisi olla hankkimatta tarpeettomia tietotekniikkatuotteita ja -palveluja
-
Vesa-A kommentoi_ 24. elokuu 2009 23:23
- Politiikka on lähinnä sitä, miltä asiat saadaan näyttämään. Onko joku eri mieltä?, jos on niin mielellään perusteet.
-
Aulis Aarnio kommentoi_ 24. elokuu 2009 23:56 -
Kuyyn kirjoitukseen ei ole paljon lisättävää. Se sisälsi sekä poliittisen sekoilun kuvauksen että analyysin. Sääli, jos se jää tähän blogikenttään. e an saitsisi julkisuuden paljon näyttävämmällä forumilla. Mutta hyvä, että edes näin.
Kiitos Kuyy.
-
Vesa-A kommentoi_ 25. elokuu 2009 00:00
- Oli melkeinpä kuin V. Vennamon puheet aikoinaan. Yhtä yleisluonteista ja epämääräistä.
-
Kari Rönkä kommentoi_ 25. elokuu 2009 08:25 -
Jatkan omalta osaltani Oulan listaa. Melkoisia säästöjä olisi saatavilla järkevämmällä korkeakoulupolitiikalla. Tosin sen korjaaminen nyt kun sen annettiin räjähtää käsistä, on työläämpää ja poliitikkojen "saavutettuja etuja" on vaikea ottaa pois. Mistä on kysymys?
Vaikka yritettäisiin unohtaa keinotekoisesti ylläpidettävät, kaikkien rimojen alta ryömivät, paljon rahaa syövät ruotsinkieliset korkeakoulut, korkeakoulujen määrä Suomessa on rankasti ylimitoitettu.
Kaikkein järjettömin teko oli ammattikorkeakoulujen levittäminen ympäri maata. Mitä siinä itse asiassa tapahtui? Olin itse mukana suunnittelemassa ensimmäistä ammattikorkeakoulukokeilua. Silloin kokeilussa oli mukana vain puolen tusinaa oppilaitosta, kaikki oman alansa huippuja. Sitten heräsivät poliitikot.
RKP huomasi, että täytyy saada myös ruotsinkielisiä ammattikorkeakouluja. Keskusta huomasi, että ammattikorkeakouluja täytyy saada myös heidän voima-alueilleen. Joka helskatin isokenkäinen poliitikko huomasi, että hänen kannatusalueelleen pitää saada ammattikorkeakoulu.
Poliitikkojen heräämisen seurauksena monissa opistotason oppilaitoksissa vaihdettiin kyltti oven päällä, syntyi oikea tulva ammattikorkeakouluja. Järjen kanssa touhulla ei ole mitään tekemistä, korkeakoulujen määrä tämän kokoisessa maassa on lähinnä itkettävän surkuhupaisan suuri. Ja rahaa palaa hallintoon.
Toisesta lyhyemmän tähtäimen säästökohteesta olen kirjoittanut omassa blogissani aiemmin.
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2010 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon