Aamulehti Blogit

Richard Järnefelt avasi äskettäin tärkeän aiheen kirkon (evlut) sanomasta. Aihe on kiinnostava, ajankohtainen ja laaja-alainen jonka vuoksi katson aiheelliseksi työntää lusikkani soppaan. Itse katson asiaa hieman kyynisemmältä, poliittiselta näkökulmalta. Pohdin myös, miksi KD puolueena käyttää niin paljon aikaa siltojen polttamiseen, vaikka tarvetta muulle olisi.

Sanoma.

Olen Richardin kanssa paljolti samaa mieltä siitä, minkä tulisi olla kirkon ja kristinuskon sanoman. Itse tiivistän sen yhteen sanaan: rakasta. Rakasta itseäsi ja toista ihmistä sellaisena kun jokainen on. Ihmisen tehtävä ei ole toimia ylemmän voiman puolesta moraalivahtina. Jos lähdemme siitä, että luoja on meidät luonut sellaiseksi kuin olemme, on hyväksyttävä se että jokainen meistä on täydellinen, Jumalan luoma.

Kultainen käsky on myös hyvä tapa toteuttaa kristinuskon sanomaa, vaikka sanoma itsessään ei olekaan kristinuskolle spesifinen.

Kirkon ristiriidat

Ensimmäinen kirkon virhe on tukea kastijärjestelmiä ja epämääräisiä moraalilajitteluja. Naiset, miehet, hetero- ja homoseksuaalit, vaalea- ja tummaihoiset, perisuomalaiset ja maahanmuuttajat, vanhat ja nuoret, hyvä- ja vähäosaiset - kaikkien kirkon läsnäoloa haluavien pitäisi olla kirkon edessä samalla viivalla. Väitteet siitä, että Jumalan sana käskee tuomitsemaan Hänen puolestaan ihmisiä tällaisten tekijöiden perusteella on mielestäni räikeästi pyhää sanomaa vastaan.

Kirkon toiminnan ristiriitana on se, että he toimivat liikelaitoksena yritysmaailman ehdoilla. Pr-kelpoinen toiminta saa rahaa, mutta kipeimmin tarvittava avustustyö, kuten vaikkapa erityisnuorisotyö, saa pärjätä murusilla. Kirkon omistamiin tiloihin kelpaa vain siisti toiminta, kaikki vähänkin hyödyllinen ruohonjuuritason työ piilotetaan kylän huonolaatuisimpiin vuokralla oleviin kellareihin. Kirkko istuu hirveän rahakasan päällä ja pyrkii vain kasvattamaan pottiaan. Kirkon liiketoiminnassa on kaikki kvartaalitalouden likaiset puolet. Yhdellä ihmisellä ei kirkon silmissä ole enää mitään osaa tai arpaa. Mieluummin puhutaan asiakkaista, kuluttajista ja markkinatilastoista.

Ideologinen virhe on liiallinen myötäily toisten uskontojen tapoja kohtaan. On varsin suotavaa hyväksyä muut uskonnot ja heidän harjoittajat, mutta on väärin tuoda kristilliseen kirkkoon liiaksi vaikkapa islamilaisia tapoja. He, jotka evankelisluterilaisen uskonnon valitsevat, tekevät sen tietoisena kristillisistä arvoista. Kirkko ei saa nyökkäillä vastoin pyhää sanomaa toimivia laitoksia kohtaan vain kivojen lehtiotsikoiden tai hyvän bisneksen toivossa. Kirkko ei saisi nykyisen lailla ottaa osaa vieraiden uskontojen sisäisiin taisteluihin.

KD:n ongelma

Kristillisdemokraatit ovat Suomessa jääneet kovasti vähemmistöön, vaikka EU-vaaleissa he hieman normaalia paremmin näkyivätkin. Mielestäni ongelma on siinä, että he koittavat nykyisellään olla lähinnä Kepu Jr, ilman vastaavaa kannattajapohjaa. On näkökulmasta katsoen ironista tai humoristista, että Perussuomalaiset toteuttaa tänä päivänä jo monelta osin paremmin kristillistä sanomaa, vaikka ehdottomasi persuillakin on PAHOJA ongelmia sanomassaan.

Kritiikin aiheet ovat pitkälti samoja kuin kirkolla. Ensinnäkin KD:ssä eriarvoistetaan ihmisiä täysin tarpeettomasti. Kepun vanhoillislestadiolaiset, puhtaan valkoiset arjalaisjoukot pitävät kyllä huolen äärimielipiteiden tarjonnasta. KD:n on täysin turha karkottaa potentiaalisia nuoria äänestäjiä saarnaamalla homoseksuaalisuutta tai ihmisarvoja vastaan. Pelkästään Päivi Räsäsen tarjoamat ihmisrodun puhdistusvinkit ovat merkki isosta ongelmasta. Osa KD:n ja Päivin lausunnoista voisi ihan hyvin olla Adolf Hitlerin kynästä kotoisin. Päivi-tädillä ei muutenkaan ole mitään varaa saarnata moraalista - toisaalta hän käskee ajattelemaan lapsia, mutta toisella suulla hän kauppaa omista lapsistaan salaa otettuja kuvia iltapäivälehdille. Pisteitä ei irtoa myöskään KD:n tukemalla ajatuksella edistää lapsipornon levitystä Internetissä valtion rahoilla.

Ikävää on myös KD:n yltyvä islamin ihannointi, joka tuntui Räsäsen lisäksi olevan erityisen vahvaa Sari Essayahilla varsinkin vaalien alla. Miten kristillisiä arvoja politiikassa edistetään tukemalla toista uskontoa, joka käskee tappamaan vääräuskoiset, siis muunmuassa kristityt? Kuten tiedämme, islaminuskoisissa maissa näin myös tehdään. Kuitenkin KD haluaa lisää islamilaista maahanmuuttoa ja yhä lisääntyvää tukea islamin opeille, rajoitteille ja väkivallalle tarjotaan. Miten psykopaattisen pedofiilin ihannointi voi edistää KD:n ajamaa kristillistä sanomaa, minä vaan kysyn.

Pienessä mittakaavassa näen ongelmana sen, että KD esiintyy vain negatiivisin sanomin. Koskaan heiltä ei tule kannatusta millekään, ei tukea, ei nyökkäilyä. Aina pitää olla kaikkea vastaan, mahdollisimman röyhkeästi. Ei kristinusko opeta vihaamaan, joten en hyväksy tällaista toimintaa.

KD:n ja kirkon mahdollisuus

KD voisi olla moderni, positiivisen sanoman omaava puolue, jonka ytimessä olisivat ajattomat, yksinkertaiset kristilliset arvot joiden puolesta he ovat valmiita toimimaan. Taistelusta on turha puhua, sillä kristillisiä arvoja voi toteuttaa ilman kiihkoiluakin. Vain määrätietoisuutta ja suoraselkäisyyttä tarvitaan.

Evlut kirkkomme voisi toimia vastaavasti. He voisivat sanoa, lausua selvään ääneen, että he ovat kristillinen kirkko, ihmistä rakastavin kristillisin arvoin. He voisivat tarjota vihdoinkin ihmisille syyn liittyä takaisin, eikä vain lisää syitä eroamiseen. He voisivat toimia kotina heille, jotka haluavat väkivallattomasti, pehmein keinoin puolustaa suomalaisuutta ja suomalaisia kristillisiä arvoja. Heidän ei tarvitse nyökkäillä kristillisiltä poluilta harhautuneita ääriliikkeitä tai vieraan vallan väkivaltaisia aatteita hautovia vääräuskoisia kohtaan. Itse asiassa näihin ei pitäisi ottaa kantaa ollenkaan.

Uskon, että kirkon ja kristillisen yhteisön suurin voimavara on yhtenäisyys. Rivien rakoileminen tuhoaa vain hitaasti kaiken sisältäpäin. Uskon vilpittömästi siihen, että islam on suurin uhka ihmisarvoille ja sivistykselle ja siihen, että asialle on jotain tehtävissä. Toivon, että maamme kristillinen perinne voisi olla osa ratkaisua.

Tagit: islam, kristillisdemokraatit, kristinusko, politiikka, uskonto

Jaa 

Kyuu Eturautti Kyuu Eturautti kommentoi_ 23. kesäkuu 2009 14:54
Voisin Paaviin luottaakin, jos hän ei olisi Hitleriin verrattuna monin verroin tehokkaampi kansanmurhaaja. Mutta kieltämättä hänellä olisi potentiaalia.

Tällä hetkellä hänen tehokkaimmat saavutukset ovat:
- naisten henkinen pahoinpitely kautta maailman
- lasten järjestelmällinen tappaminen kehitysmaissa
- islamin nuoleskelu molempiin suuntiin
- perhesuunnittelun estäminen kautta maailman
Siponinjo Siponinjo kommentoi_ 23. kesäkuu 2009 17:06
- En kannata perhesuunnittelua, Elämä on lahja eikä ihmisellä oikeutta sitä hallita. Kondomi käyttö pitää olla ainoa keino. E-pillerit ja abortit luovat naisille luonnonvastaisen ylivallan ja heikentävät länsimaita.
- Naisten henkinen pahoinpitely länsimaisen feminismi katsomuksen mukaan, mutta oletko koskaan ihmetellyt miksi niin monet suomalaiset ja länsimaiset naiset kääntyy islamin uskoisiksi ja jopa feministit eivät ole Islamin laajentumista vastaan? Nainen ei ole luotu stressaavaan urakilpailuun ja hylkäämään perhettänsä ja lapsiansa. Nämä Islamin uskoon kääntyneet naiset ovat palanneet juurillensa turvalliseen kodinympäristöön lasten ja vanhusten ympäröimiksi. Feministit myös todellisuudessa haluavat voimakkaan miehen eivätkä munatonta nössöä.
- Lapsia ja Aikuisia ei kuolisi AIDS:iin, jos ihmiset omaksuisivat länsimaiset kristilliset periaatteet ja hylkäisivät alkukantaiset pakana uskomuksensa
- Paavi ostaa aikaa terrorismia vastaan, koska länsimaat ovat nyt niin rappiolla ja miehet sekä naiset eripuraisia, joten Islamin on hyvä levitä hameen kautta. Länsimaat pitää ensin saada samaan ruotuun ja vasta senjälkeen alkaa todellisen hyökkäys Islamin hyökyaaltoa vastaan länsimaissa.
Markku Huhtala Markku Huhtala kommentoi_ 24. kesäkuu 2009 00:38
Usko ja uskonto eivät ole sama asia.
Mutta liittyvät toisiinsa.
Kaiketi puhutaan kristinuskosta?
Vai...sittenkin jostain muusta?
Kyuu Eturautti Kyuu Eturautti kommentoi_ 24. kesäkuu 2009 11:49
Sipo, juuri kondomien käyttöähän paavi suosittelee ja sitä pidetään perhesuunnittelun välineenä. Tämä on ristiriita mitä näen.

Ja feminismistä olen useastikin kritisoinut. Vaikkakaan en juuri hyväksy rajoituksia sukupuoliroolien perusteella, hyväksyn että eri sukupuolet sopivat eri hommiin eri lailla ja tämä pitäisi hyväksyä. On täysin surkeaa väittää että keskimäärin miehet ja naiset ovat ihan samanlaisia ja sopivat ihan joka hommaan.

Pakanauskomusten pointin voi myöntää, mutta on myös myönnettävä että paavin vahvasti ajama "sano ei seksille" tapa on mennyt aivan vituiksi. Tuossa paavi taistelee geenejä vastaan ja kun samalla kielletään kortonkit, aiheutetaan kaaosta.

Tällä hetkellä paavi on henkilönä ja instituutiona munaton pedofiili ja murhaaja.
Siponinjo Siponinjo kommentoi_ 24. kesäkuu 2009 17:28
En seuraa Katolisenkirkon opeista dogmaa Jeesuksesta Jumalan poikana, tai pappien sääntöihin Katolisenkirkon jäsenille. Uskon ainoastaan, että Katolinenkirkko ja kristinuskon opetukset symbolosoi, edustaa ja puolustaa länsimaista sivilisaatiota.
Kyuu Eturautti Kyuu Eturautti kommentoi_ 24. kesäkuu 2009 20:12
Ei Sipon ajatusmallissa ole mitään viaka. Olen vain sen verran pikkumainen että en pidä hyvänä optiona vaihtaa pedofiilia toiseen.

Kristillisellä kirkolla on mahdollisuus olla yhdistävä hyvän voima. Nyt se on lähinnä rahaa ja rikollisia vihan keinoin yhdistävä poliittinen voima.

Liekö se ironista, että voi uskoa uskonnon joskus olevan jotain muutakin.
Vesa-A Vesa-A kommentoi_ 25. kesäkuu 2009 16:08
Usko ja järjestäytynyt uskonto ovat kaksi eri asiaa.

K.Eturautti kirjoittaa alussa, että hänen mukaansa kristinuskon perussanoma olisi se, että rakastaa itseään ja toisia sellaisena kuin he ovat. Tai että Jumala on luonut meidät sellaisena kuin olemme.

Vähän tarkempi perehtyminen kristinuskon perusajatuksiin osoittaa, ettei asia taida nyt olla aivan niin.

Lähimmäisen rakastaminen on tietysti sen perusvaatimus = haluta vain hyvää tälle, ei millään tavoin aiheuta vahinkoa tälle jne.

Se kuitenkin erotetaan tämän uskon väärinteoiksi kuvaamien asioiden harjoittamisesta tai edes niiden hyväksymisestä. Sen mukaan siis sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi, mutta et saa osoittaa hyväksymästä tämän tekemille väärille teoille.

Kristityksi tulemisen yhteydessä puhutaan myöskin "uuden elämän aloittamisesta", uusien elämäntapojen, periaatteiden omaksumisesta, jopa oman persoonallisuutensa muokkaamisesta siihen suuntaan, jonka sanotaan olevan sopusoinnussa Jumalan periaatteiden kanssa.
Kyuu Eturautti Kyuu Eturautti kommentoi_ 25. kesäkuu 2009 16:29
Vesa-A, kysymys on mielestäni siitä että tulkinnanvaraisuutta on. Itse koitan eri tarinoiden sijaan lukea kokonaisuutta, saada sitä ns. yhtenäistä henkeä irti raamatusta sen sijaan että lukisin sitä, ironia sallittakoon, kuin piru raamattua. Fiksumpi ihminen voi toki lukea tarinoita ja etsiä niistä myös yhteneväisyyksiä, tulkita niistä oleellisuudet sivujuonista. Ilmeisesti näin Vesa-A on tehnyt ja se on toki varsin hyvä tapa katsoa asiaa.

Mutta korostan, alleviivaan ja nyökkäilen siihen suuntaan, että uskon raamatun tulkinnan olevan henkilökohtainen asia enkä missään nimessä ole tuomitsemassa henkilöä siitä, että hän tulkitsee sitä eri lailla kun minä. Tämänkin pitäisi olla kristinuskossa hyväksyttyä. Jos raamatusta saa voimaa, se on hyvä asia. Mistä kohti ja millä tavoin sitä voimaa saa olkoon jokaisen käsissä.
Vesa-A Vesa-A kommentoi_ 25. kesäkuu 2009 17:46
Ei siinä mitään tulkinnanvaraisuutta ole, jos jostain asioista ja teoista sanotaan, että ne tai niiden harjoittajat eivät voi saada Jumalan hyväksymystä, tai että Jumalan tarkoitukset ja päätökset viittaavat joihinkin tiettyyn suuntaan ja toimenpiteisiin.

Voihan sitä "kokonaisuutta" tietysti lukea siihenkin tyyliin, että poimii sieltä vain ne asiat ja kohdat jotka sattuvat miellyttämään "minä itseäni" ja ovat minun makuuni, ja sitten sulkea pois kaikki itselleen epämiellyttävät asiat.

Sitä voi kyllä tehdä myöskin joku vähemmän "fiksukin ihminen." Ei sellainen vaadi nyt mitään erityistä "fiksuutta", jota K. Eturautti vähän itseään muiden yläpuolelle korottaen omasta mielestään omaa.

Alkuperäisen kristinuskon ja Raamatun itsensä ilmasujenkin mukaan, ei sen tulkinta ole lainkaan mikään henkilökohtainen asia. Aivan samoin kuin sitä eivät ole myöskään esim. ns. maallisetkaan, valtioiden lait.

Kristinuskon uskoa ja opetuksia kuvataan kirjassa aivan selvästi yhtenäiseksi ja yksimieliseksi näkemykseksi asioista. Alkukristillinen seurakuntakaan ei ollut mikään filosofinen keskustelukerho. Sillä oli aivan selvä tavoite ja tarkoitus toiminnassaan ja tehtävässään.

Tietysti voi tehdä kristinuskosta, jos niin haluaa, muunnoksia. Niitähän kylläkin on runsaanlaisesti. Vähän epäreilua ja jopa älyllistä epärehellisyyttä on kuitenkin kutsua sitä edelleenkin kristillisyydeksi. Vähän niinkuin "ratsastelua" vanhoilla, vakiintuneilla ja suosituilla asioilla.

Ei se sen monimutkaisempaa ole, vaikka K. Eturautti sinänsä nokkelalla pikkufilosofoinnilla yrittääkin muuta tuoda esiin. Kristinuskon perusasiat ovat varsin yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä. Nämä "filosofiset" lisäykset ovat jo pitkään tosin hämärtäneet tätä perusasiaa ja sanomaa.
Jaana Parviainen Jaana Parviainen kommentoi_ 26. kesäkuu 2009 13:08
Onpa pappisvirassa niitäkin ihmisiä, jotka eivät usko Jumalaan. Kirkko on ilmeisesti erottanut uskon ja uskonnon toisistaan ennen kuin oli puhettakaan siitä, pitäisikö se erottaa valtiosta.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity tähän sosiaaliseen verkostoon

© 2010   on luonut Aamulehti

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Yksityisyys  |  Palveluehdot