Aamulehti Blogit

Jäsenen blogi (224)

MAKAIVERI

Aivan vallaton tuo veikko villi on

kaiken tekee itsekseen

lyöden vettä kiukaaseen

Ihmemies tuo vallaton

sitkee sissi vielä on

Paljon saanut korvilleen

pudotettu moneen otteeseen

aina putoo jaloilleen

niin kuin kissa kintuilleen

Syytetty on lahjomasta

teksiviestin kuningasta

naiset saanut polvilleen

taikka kanteen hömppälehteen

Ihmemies tuo vallaton

aika epeli se on

neuvottelee, kukaan ei nyt…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (23. heinäkuu 2014 at 15:03) — 1 kommentti

Ensimmäinen ilmestynyt

Nyt jos jotain kiinnostaa niin ensimmäinen runokooste on ilmestynyt Elisa kirjassa e-kirjana. Klikkaa uutuudet ja sieltähän se löytyy Runoja elämästä; Vanha mestari

Kirjoittaja: vanha mestari (23. heinäkuu 2014 at 13:23) — 3 kommenttia

Elämän vajavaisuus, onko sitä ?

”Elämä on kovin vajavaista. Sen katastrofit tapahtuvat väärin ja väärille ihmisille” sanoi aikanaan Oscar Wilde

Saduissa roistot saavat palkkansa ja sankarit menestyvät. Oikeassa elämässä ei aina mene ihan niin. Toisaalta ei ole myöskään helppoa sanoa kuka on roisto ja kuka sankari, koska lähes kaikki ihmiset saattavat käyttäytyä sankarillisesti tai sitten roistomaisesti. Ehkäpä elämä onkin sekoitus riemuvoittoja ja jotenkuten selviytymistä ? Epäoikeudenmukaisuuksia kun tapahtuu koko…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (21. heinäkuu 2014 at 16:22) — Ei kommentteja

” Kuka välittäisi kysellä anteeksiannon tai myötätunnon , saati oikeudenmukaisuuden perään ?”

Meidän on yleisesti ottaen vaikea hyväksyä kaikkea mitä meille tapahtuu. Palaammeko menneisyyteen yhä uudelleen, mietimmekö miten oli ennen ja mitä erehdyksiä olemme tehneet matkallamme. Pyrimme useinkin tehtyjä erehdyksiä luettelemalla osoittamaan että olemme oikeassa ja toiset väärässä. Toisinaan taas piehtaroimme omassa typeryydessämme.

Minäkin palaan menneisyyteen hyvin usein. Silloin mietin itsekseni kuinka paljon paremmin asiat todella olivatkaan vaikka aineellinen menestys oli…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (13. toukokuu 2014 at 18:41) — 2 kommenttia

lyhty punainen

Raha on tunnetta tärkeämpää

elähtäneen vanhuuden merkki tää

siitä polttomerkki maailmaan jää

kun raha määrää elämää

sitä ajattelen useinkin

performanssia punaisen lyhdyn sen

joka tornissa hohtaa valoaan

kun tyytymättömät nousevat koloistaan

ne nousevat mittaansa täyteen näin

käyvät pelotta oikeudettomuutta päin

torille huutamaan oikeuttaan

turtana tummista tunteistaan

Miksi maailma on jaettu luokkiin näin

ja arvot on…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (4. toukokuu 2014 at 21:13) — 1 kommentti

suunnitelmat vastaan totuus

Katselen tv2:lta ohjelmaa Kreikasta ja siellä tapahtuvasta ihmisten kohtelusta....ihmisarvon maahanpolkemisesta. Suomi Kreikan tiellä, hyvässä mallissa menossa kohti kaaosta. Kansa vaikenee ja politiikot kumartelee ideologioitaan näkemättä totuutta. Herra isä kun se tälle omassa paremmuudessaan paistattelevalle kansalle selviää; kovimman kautta. Ehkä nekin työtätekevät jotka ovat pankkien talutusnuorassa, asuen niissä hienoissa taloissaan arvotontilla pari uutta autoa, mopoauto ja vene…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (23. huhtikuu 2014 at 22:30) — 1 kommentti

pienet takit tuulessa tässä

Maailmassa kovasti markkinatuulet ne tuulee

jo kuurokin kuulee, vaan hyväksi luulee

omassa maassakin pirusti tuulee

mut kuuromme yhäkin paremmaks luulee

näkeekö silmänne kapeat posket

suuret hampaat ja komeat kellot ?

Vain hiukset nuo suitut tuulessa heiluu

kun kantaja kohta jo muualle leijuu

Hukkukaa rotat sen laivamme myötä

kyllä se teettikin kovasti töitä

porata reiät ja irrottaa naulat

jotta jo tippuisi…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (7. huhtikuu 2014 at 21:00) — 5 kommenttia

elämän suutelot

Jo runon tässä rustasin

kun elämääni suutelin

huulin karhein rohtunein

silmin sieluhuni avatuin

ei rauhaa elon suotu oo

kun juoksen kuin tuo pässi kivikkoon

puskein pahki pääni pienen

läpi harmaan kiven vienen ?

äiti neuvoi lapsi kulta

eväät hyvät saat sä multa

niitä oikein sovella

kokeile ja oivalla

mistä elo rakentuu

niin hymyyn silloin sulaa suu

vaan suudellut oon ahkeraan

hymyhuulet halkeaa

sielu silti…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (20. tammikuu 2014 at 18:49) — 4 kommenttia

Tuo huumorinkukka kultainen

Huumorintaju; se se on ihmismielen terveyden ja virkeyden paras puntari. Hyvää tarkoittava huumori kultaa hetket ja muistot sekä virkistää arjen keskellä. Ilkeämielinen huumori ja huonot vitsit taas ovat puolestaan ja mitä toden näköisemmin meidän jokaisen kauhistus. Hyvä huumorintaju merkinnee sitä, että sen omaava heti oivaltaa mille hymyillä tai jopa nauraa ja mille ei. Oikea huumori on hyväntahtoista, ystävällistä, aurinkoista, lempeää saattaen olla hieman ironistakin sisältämättä huonoa…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (31. joulukuu 2013 at 16:47) — 5 kommenttia

satu maa(n)

Valhetta, valhetta, valhetta vaan

poliittinen maailma on tulvillaan

lauluja laulaa vain varakkaat maan

ne laulut ne unessa, valveilla kuulla saan

jyrkkiä saatteita, paksuja vatsoja

silmien alla poskia paksuja

väsymykseksi väitetään

vaan mistä tuo turvotus syntyykään ?

silmissäin siintää kuin sumussa

vuori korkea lasinen, unessa

laella kaksi hahmoa

ja lakeija armeija jaloissa

katsoisit minua hetkisen

sinä , laella vuoren…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (4. joulukuu 2013 at 22:00) — 2 kommenttia

Erkki Erityinen

Oli maailmassa poika pahainen

hidas ja hiukan kummainen

töitä hän tahtoi , omilla siivillä lentää

ei käy; sanoi kansa tää; - herranen sentään !

mutta unelma koversi rintaa tuota

päässänsä takoi : usko ja luota:

”paljoonhan pystyn minäkin,

voi kun sen uskoisit sinäkin ! ”

Hiukan on kapea taitoni kaari

mutta jotain jo opetti aikanaan vaari:

”pojanpoikani, pystyt sä itsesi kantaan

kunhan et kaadu laiskan lankaan.

Hitaasti etene;…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (28. marraskuu 2013 at 19:00) — 3 kommenttia

eurooppalainen, minäkin(kö)

Minä tiedän; vuodet katoaa

käsistä luhistuu ,nippuun patoaa

kuu nousee kaikesta huolimatta

aurinko aamut sulattaa

mutta elon villiviini kuihtuu

ja rypäleet nuo nahistuu

muuttumisen ja virtaamisen kulttuuri

muuttumisen ja pysymättömyyden kulttuuri

kenet se kannattaa

kuka kysyä uskaltaa ?

eurooppalainen minäkin

miksi tunne ikävin ?

ajan vaateet kovenee

ihmishinta halpenee

tehtaan piiput sammuneet

virrat varmat…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (26. marraskuu 2013 at 22:30) — 1 kommentti

talven tullen

Jos maalari pensselit santaan lyö

ei konjakki virtaa, ei lapsekaan syö

jo olisi hemmetinmoinen paikka se

sitä toivo ei maalari saatikka te

Vaan hommat on vähissä pakkas-säällä

ei luista modlari tumput jäässä

ja alkkyydi valuu kuin viimeistä päivää

ei siinä lienekään järjen häivää

Jos kesällä napsisi urakkapalkkaa

jemmaisi visusti varmaan paikkaan

ei tarvisi sivellä pakkassäällä

vaan uitella varpaita bikinit päällä

lämmössä…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (25. marraskuu 2013 at 19:05) — 2 kommenttia

kerro kerro kuvastin

Kuvastimesta minua katsoo

silmät tyhjät, kylmät kuin jää

sen mä ymmärrän ainoastaan

se minä ole en, ei sydän tää

On silmät sydämen peili

niin ammoin jo kerrottiin

mutta kuka jäädytti sielun

katseen huurrutti kiteisiin ?

Mikä kumma nyt katsoo tänne

noilla silmillä minunkin

onko sieluuni pesinyt piru

tuotos elintasohelvetin ?

Sekö katselee silmillä minun

ja hymyää suullani

ei; ei peilistä katso minä

näen liekkisi…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (24. marraskuu 2013 at 15:28) — 2 kommenttia

Onko järkee vai ei

Onko porvaria varten

luotu tämä maa

heitäkö vain luulet

- maailma rakastaa ?

himossa ei vietä

kansa aikaansa

kuljemme vain hiljaa

tietä kivistä

julmasti ja lujaa

tulos parhain on

kitsaat, tunnon tarkat

-taskussa vain markat

tunnot menneen maailman on

taru uskomaton vain sun

siveätä ootte ja hurskas sielu on

siksi riettaan rattaatko matkassasi on

miten kaiken kukistamme

maailman täytän…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (23. marraskuu 2013 at 21:31) — 8 kommenttia

virta tuo, virta vie

Olipa kerran ihminen jos toinen

valtajuoppo, persona monenmoinen

jonka aivoissa ajatus heräsi

ja turhat voitot itselleen keräsi

sillä elellä leveesti aikoi hän

toisten taskut helposti tyhjentäin

vieden sielun, toivon ja isänmaan

sillä vastuun voitot vain harvoille jaetaan

Vieri aika, kertyi edut suuret

niin tunsi olonsa ihanaks, kuin kesän tuulet

Varkain viety, virta loppumaton

myötä virtasi, uskomaton

Ja hän kuin jumala…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (21. marraskuu 2013 at 18:52) — 3 kommenttia

matkalla tulevaan

Onhan blondi neitonen kyseessä

niin tyylivarma tässä tietyssä iässä

ja kotinsa hieno ja kaunoinen

mutta monenko elämän arvoinen

sen kaiken nähdä mä sain,

tuota lehteä tiukasti tihruttain

Puolustuspuheensa kainot ja vienot

sanankäänteet julmat ja kierot

jakaa kansamme niin kuin täällä on tapa

rikkaat ja köyhät, keskiluokka jo luuranko hapan

on ihmisen tarkoitus olla ja elää

niin väittää neitonen, virheensä tenää.

usko tai älä; mitä…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (16. marraskuu 2013 at 18:25) — 5 kommenttia

onneako on ?

Kun kaikki loitsut esiin tuotu

ja herätetty hengetkin

myös tuli innon pilven päältä

voimat oudot piiloistaan

meren aallot vanki, tuuli raataa työssä

silti rattaat hyvinvoinnin hiljenee kuin linnunlaulu yössä

missä onni luvattu

sukupolvein työllä ansaittu ?

Maa meidän verokuormaa lisää

ei toivo kuulu lapin kesään

jo laaksoin viljat lakoaa

ja merten suolat sakoaa

ei nouse pian noron marjat

ei vartu onnen varsakarjat

missä…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (6. marraskuu 2013 at 21:57) — 1 kommentti

viimeinen valssi

Huh hah hei ja rommia pullo

laitettu tyhjänä lattian alle

seinässä revitty uutinen loistaa

silloin kun uloimmat kerrokset poistaa

mistä se kertoo sulle tai mulle

- oliko hommissa ammattijulle ?

Taakse on jääneet piilopullot

villaa sen tilalle innolla sullot

hukattu revityt uutislehdet

efektiä tilalle tyyliin tehden

hukkunut lienee muutakin

- ammattiylpeys duunarin

Tänään ei tiedä mitä huomenna löytää

tulleet on jakamaan…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (4. marraskuu 2013 at 19:11) — 1 kommentti

karhun kaatamat vai kaatajat

Tietä helppoa matkaa

veroton velaton hahmo

Valtion ilmainen kyyti

matkaansa perille vie

Outoja hälle kai lienee

isänmaa, koti; jo raha mielensä vienee

verot, velka ja elämän ies

oudoista oudointa kaikki sen ties.

Kuntaansa kuuluu ja veroja syö

lisää löylyä heikomman kiukaalle lyö

kenen laulua laulaa, vai kenenkään

onko tuntonsa puhdas nyt ensinkään ?

Kuulee vain taskunsa kilinää.

kulkee kevein askelin, luullen että kukkivi…

Jatkuu...

Kirjoittaja: vanha mestari (2. marraskuu 2013 at 19:05) — 4 kommenttia

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot