Jäsenen blogi (239)

Kesä on parhaimmillaan, vaikka välillä vettä sattaakin; joskus jopa roimasti. Maailma - onko se mallillaan ? Minusta ei siltä tunnu, mutta minä olenkin vanha pieru, joka on tottunut vakaampaan eloon kuin nykyään on tarjolla. Onneksi itselläni on töitä; ainakin seuraavat 5 vuotta ,ehkä jopa eläkkeeseen saakka. Se on ajankohtainen 7 vuoden kuluttua. Ei parane rikkoa peiliä niin elo voi jatkua suhtkoht onnellisena. Suurin huoleni on nuorison tilanne tänä päivänä. Saavatko he koskaan työtä vai…

Ikoni vallan se oksallansa

on  niin viisas, viisas,

vaikka puhui, ei todella puhunut mitään:

Suomessa sekin jo piisas!



Ikoni vallan  se oksallansa

saksan hanhia kuulee,

joku mestari oiva olevansa

tässä laulun maassa hän luulee.



Ystävät ympäri ikonin tuon

mietteensä somasti sorvaa:

"Koska sulle ei ääntä suotu,

sulla varmaan on valitsevaa korvaa!"

Niin vakavan varmana istuvi hän

torin pielessä istuimella tän

ja kirkkoa,…

Marja-aikaan metsikössä

kaikenlaista nähdä voi

mäen takaa puiden suojaan

saapuu pieni valon koi

metsikössä kiven juures

möykky musta ,  kovin suures

ähkeen kera kuuluvaiseks

pelästyin se Otso metsän kai on

Siellä katsoo tihruttelin

petäjään kun…

vieläkö jaksat sa karskisti naurahtaa

kun maailma karille karahtaa

otsa hiessä leipääsi kartuttaa

kun päättäjät rahoja lahjoittaa

Missä lienee sun syömmesi;  kulta sen

etkö olla vois ritari uljain huomisen

jotta kaikilla meilläkin maailma ois

eikä häipyisi saarille meiltä…

Kaikki me  lapsia olemme,   tänne pohjolaan  syntyneitä.

karavaani-heimoa retkellä elämän  rikkauteen.

Ilman tuskaa  ei tule  lohtua  matkaamme,

vaellamme ahneuden  aatteen alla.



Yli itsekkyyden  vuoren me matkaamme

monenkaltaiset  on päivät, iloin ja murhehin;

me nauramme, juomme ja tanssimme — vaan

sudet lampaina  saartavat meitä laumoin nälkäisin.



Vaan eteenpäin, ohi päivien entisten

karavaania  tätä vie kumma  kaipaus.

Ei, ei tule…

Onko suru niin syvällä etteivät sanat sitä kosketa ja onko suvaitsevaisuus ihmismielen suurin lahja ?

Sanoilla yleisesti on suunnaton merkitys meille jokaiselle, kuten myös kulttuureissa yleensä. Sanoilla on valta loukata mutta myös parantaa. Elämässä tulee toki haavoja ,joita eivät mitkään sanat voi parantaa, ainoastaan aika. Joillakin sanojen sijaan kaikki aika ja energia menee hengissä pysymiseen. Silloin hiljaisuudessa voi olla jopa enemmän…

Hei ystävät, maailma on täynnä vääryyksiä, riitoja ja kaikkea muuta sontaa, mutta kesä on tullut. Sen huomaa siitä että allekirjoittaneen vireystaso nousee sataan ja piha saa kyytiä sen mukaisesti. Onko kauniinpaa ja ihanampaa olemassakaan kuin pohjolan kesä ? Ainakin se koskettaa kaikkia , ikään , sukupuoleen ja asemaan katsomatta. nauttikaamme siis kesästä; koskaan ei tiedä mikä niistä on viimeinen.

Kuin järven tyyni pinta

luonnon…

”ihminen on sitä rikkaampi mitä useammista asioista hänellä on varaa pysytellä erossa ”

Sanotaan että ne tilanteet ja tapahtumat joille haluaa osoittaa huomiotaan, voi valita. Tämän kerrotaan olevan kyky joka ainoana erottaa keskittymiskykyiset ja tyynet ihmiset hermoheikoista ja ahdistuneista (lue myös stressaantuneista ). Todellisuudessa kuitenkin kaikkia patistetaan koko ajan suomaan huomiota sinne ja tänne. Myös houkutus kiinnostua asioista toisensa jälkeen…

31. Uuden ajan airueille

[Hilja Liinamaa. Sävel: Kas Suomen lahdella hyrskyt.]

He monta kertaa ennen

on kansaa pettäneet

ja palkaks' aikain mennen

sai kansa kyyneleet.

He lupas' paljon aina,

vaan kahleet kansa sai,

nuo raskaat eikö paina,

jo kansa herää kai? –

Niin luulis', mutta jälleen

he tuhlaa valheitaan,

kansalle riistämälleen

taas laatii…

Harakan nauru kaikuu  korvissani

itserakkauden  päällä paistaa täysikuu

hetken vain ol onni omanamme

sekin mennyt rahaan verhouu



En ma iloitse, vaan suren hiljaa huokailen

tuo mennyt usko, toivo,  mulle tuokaa

ei lailla pilven  päivään hukkuvan

vaan lailla vaaran auterees mi nukkuu

tunne ikuinen tuo hyvän elontaipaleen

niistä sydämeeni laulun silloin teen.



Silloin  laulain työtä tehdä voisin

sydämessä onni autuus…

Minä rakastin metsää ja lapsuuden maailmaa,

nyt rakastan menneiden tuulia salaa

niissä  on voimani ,  metsäni, maailmain,

usko menneeseen  on minun aatoksissain.



Minä rakastin yötä ja päivää nuoruuden kuuman

nyt rakastan muistoja,  tuntien huuman

tuo  hämärän kehtoni  ihmeellinen,

niin vienosti toivoa henkivä, kyytini tuulinen



Minä rakastin muita, se voimia antoi

nyt rakastan mennyttä joka tänne mun kantoi

mennyt on  minä, tuleva…

Me valvomme yksin mielin haikeain

keväistä iltaa  itseksemme vain

menneet lie unelmat vahvat nuo

postikin lisää karhuja  tuo

Jo näemme näyt niin lähellä ; tulevain

ne pilkistää harteista kurjain kulkijain

ja hymyistä konklaavin,

-           todesta niin kaukana ain

vaieten hiljaa ja kiltisti vaan

kansa tää jatkaa vaellustaan

kulkevat varjot nuo vuosien pois

kumpa joskus tuo aurinko säteensä…

Laella keon korkean

ihmisistä paremmat

tietoansa tuputtaa

tulevaako  rakentaa

vai pelkät kahveet tarjoaa

kun komiteat selostaa

oli sitten kunta-sote

taikka koulutuksen ote

sama ratas raksuttaa

byrokraatti saostaa

selitystä, komiteaa

tekniikalla kaikki pelaa

Mihin jääneet taidot vanhat

tilalla vain lastentarhat

jossa kiukutellen sen saa

missä ei voi narrata ja…

Niin aina unelmat pettää

niin  myös usko unelmiin

se vie nuo  voimat hengen

ja uskon voimihin

taas jälleen puute  kutsuu

jää kaipuu unelmiin

ne tuomittu on tuhoon

kuin myös toive tuleviin

jo  täyttyy tuskan mitta

ei reunat riitä sen

Nuo sanat jotka lausuitte

ei yhtä kanssa tekojen

Mut itke en ma siksi

vaan puolest raakuuden

kun näen kera virneen

sielus  syvän…

Sielunkin sheivaamme

paljaaksi, tyhjäksi ajamme

luonne entinen hukattu

botoxiin pumpattu

-          ja miksi ?

näyttääksemme sielukkailta

maailman globaalin  kansalta

uusituin  garderobein

valloitamme maailmaa mitä ei ole

                - on vain sheivatut sielumme

yksin omassa ahneudessamme

sisartemme ja veljiemme…

Jo nuorena tunsin taian sen

joka sisällä myllersi pienen ihmisen

minä tahdoin kauneutta ympärillein

sateenkaaren värit nuo sydämellein

päätin maalata porttini autuuteen

iloon, onneen ja suureen rakkauteen

Niin vanhenin, karttui kokemuksein

ja mä  maalasin kaunista ympärillein

tunsin iloa, onnea, -  suuresti rakastuinkin

niin täysillä silloin kaiken…

Joko tullut elon tuska

liiasta jo  nautinnosta ?

itkun , pieni  tirskahdus kait

karkeloista itsekkyyden , sait

Kultaa kumartelit

mammonaa vain palvelit

unelmasi  parhaimmat

jo uhrasitko vain ?

Onko tullut kaiken turma

mennyt vanhan hyvän hurma

irralleen jo päässeet intohimot

raakuus, julmuus, aikain pidot ?

hirviöt maan, jätit pallon kannen

pelottavat vanhempamme

kahlerautain…

Niin nuo melkein kauniit ja rohkeat

tiiviisti vallan tuoleilla istuvat

istuin vallan tuon niin makean

tekee olon hyvän ja  rapean

Minä mitätön  kulkija

kolikon pienen pyörittäjä

minä istun rennosti rallilla

tuossa kylmässä valtaistuinsalissa

Ilossa nuo korskeat elävät

varat joillekin muille he keräävät

minulta vaativat…

” Fantastista, fantastista uskomaton juttu,

kuulla saimme suunnitelmaa laatinut ei tuttu

kuka kumma ehdot moiset, porsaanreiät suurenmoiset

paperille piirusteli, kun juuri niiltä ylistelin ”

Fantastista, fantastista, aivan suurenmoista.

keskustassa, sisimmässä markkinoiden sykkeen

into on niin kova että erottaa voi jytkeen

joko tuoneet fantasian myös sun ovellesi ovat

euromaisen elintyylin arvot kalliit,…

Olin minäkin ihminen

 kun ihminen oli nimensä kaltainen

nyt kiskon kynsin hampain tuohta

ja olen  kaukainen kuva sen

Mielessäin mun kuvastelee

kuva kaunis utuinen

jospa joskus huomenna

olla voisin  taas ihminen

Aivoissani polttaa aatos

mihin mennyt ihminen

luolaan, koloon pimentohon

vuoksi kylmän tuulen…