Kesä on parhaimmillaan, vaikka välillä vettä sattaakin; joskus jopa roimasti. Maailma - onko se mallillaan ? Minusta ei siltä tunnu, mutta minä olenkin vanha pieru, joka on tottunut vakaampaan eloon kuin nykyään on tarjolla. Onneksi itselläni on töitä; ainakin seuraavat 5 vuotta ,ehkä jopa eläkkeeseen saakka. Se on ajankohtainen 7 vuoden kuluttua. Ei parane rikkoa peiliä niin elo voi jatkua suhtkoht onnellisena. Suurin huoleni on nuorison tilanne tänä päivänä. Saavatko he koskaan työtä vai…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (16. kesäkuu 2013 at 21:30) — 1 kommentti
Ikoni vallan se oksallansa
on niin viisas, viisas,
vaikka puhui, ei todella puhunut mitään:
Suomessa sekin jo piisas!
Ikoni vallan se oksallansa
saksan hanhia kuulee,
joku mestari oiva olevansa
tässä laulun maassa hän luulee.
Ystävät ympäri ikonin tuon
mietteensä somasti sorvaa:
"Koska sulle ei ääntä suotu,
sulla varmaan on valitsevaa korvaa!"
Niin vakavan varmana istuvi hän
torin pielessä istuimella tän
ja kirkkoa,…
Kirjoittaja: vanha mestari (13. kesäkuu 2013 at 12:33) — Ei kommentteja
Marja-aikaan metsikössä
kaikenlaista nähdä voi
mäen takaa puiden suojaan
saapuu pieni valon koi
metsikössä kiven juures
möykky musta , kovin suures
ähkeen kera kuuluvaiseks
pelästyin se Otso metsän kai on
Siellä katsoo tihruttelin
petäjään kun…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (10. kesäkuu 2013 at 13:54) — Ei kommentteja
vieläkö jaksat sa karskisti naurahtaa
kun maailma karille karahtaa
otsa hiessä leipääsi kartuttaa
kun päättäjät rahoja lahjoittaa
Missä lienee sun syömmesi; kulta sen
etkö olla vois ritari uljain huomisen
jotta kaikilla meilläkin maailma ois
eikä häipyisi saarille meiltä…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (7. kesäkuu 2013 at 21:59) — Ei kommentteja
Kaikki me lapsia olemme, tänne pohjolaan syntyneitä.
karavaani-heimoa retkellä elämän rikkauteen.
Ilman tuskaa ei tule lohtua matkaamme,
vaellamme ahneuden aatteen alla.
Yli itsekkyyden vuoren me matkaamme
monenkaltaiset on päivät, iloin ja murhehin;
me nauramme, juomme ja tanssimme — vaan
sudet lampaina saartavat meitä laumoin nälkäisin.
Vaan eteenpäin, ohi päivien entisten
karavaania tätä vie kumma kaipaus.
Ei, ei tule…
Kirjoittaja: vanha mestari (2. kesäkuu 2013 at 22:27) — 1 kommentti
Onko suru niin syvällä etteivät sanat sitä kosketa ja onko suvaitsevaisuus ihmismielen suurin lahja ?
Sanoilla yleisesti on suunnaton merkitys meille jokaiselle, kuten myös kulttuureissa yleensä. Sanoilla on valta loukata mutta myös parantaa. Elämässä tulee toki haavoja ,joita eivät mitkään sanat voi parantaa, ainoastaan aika. Joillakin sanojen sijaan kaikki aika ja energia menee hengissä pysymiseen. Silloin hiljaisuudessa voi olla jopa enemmän…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (26. toukokuu 2013 at 18:18) — 6 kommenttia
Hei ystävät, maailma on täynnä vääryyksiä, riitoja ja kaikkea muuta sontaa, mutta kesä on tullut. Sen huomaa siitä että allekirjoittaneen vireystaso nousee sataan ja piha saa kyytiä sen mukaisesti. Onko kauniinpaa ja ihanampaa olemassakaan kuin pohjolan kesä ? Ainakin se koskettaa kaikkia , ikään , sukupuoleen ja asemaan katsomatta. nauttikaamme siis kesästä; koskaan ei tiedä mikä niistä on viimeinen.
Kuin järven tyyni pinta
luonnon…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (25. toukokuu 2013 at 20:15) — Ei kommentteja
”ihminen on sitä rikkaampi mitä useammista asioista hänellä on varaa pysytellä erossa ”
Sanotaan että ne tilanteet ja tapahtumat joille haluaa osoittaa huomiotaan, voi valita. Tämän kerrotaan olevan kyky joka ainoana erottaa keskittymiskykyiset ja tyynet ihmiset hermoheikoista ja ahdistuneista (lue myös stressaantuneista ). Todellisuudessa kuitenkin kaikkia patistetaan koko ajan suomaan huomiota sinne ja tänne. Myös houkutus kiinnostua asioista toisensa jälkeen…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (15. toukokuu 2013 at 21:40) — Ei kommentteja
31. Uuden ajan airueille
[Hilja Liinamaa. Sävel: Kas Suomen lahdella hyrskyt.]
He monta kertaa ennen
on kansaa pettäneet
ja palkaks' aikain mennen
sai kansa kyyneleet.
He lupas' paljon aina,
vaan kahleet kansa sai,
nuo raskaat eikö paina,
jo kansa herää kai? –
Niin luulis', mutta jälleen
he tuhlaa valheitaan,
kansalle riistämälleen
taas laatii…
Kirjoittaja: vanha mestari (13. toukokuu 2013 at 23:05) — Ei kommentteja
Harakan nauru kaikuu korvissani
itserakkauden päällä paistaa täysikuu
hetken vain ol onni omanamme
sekin mennyt rahaan verhouu
En ma iloitse, vaan suren hiljaa huokailen
tuo mennyt usko, toivo, mulle tuokaa
ei lailla pilven päivään hukkuvan
vaan lailla vaaran auterees mi nukkuu
tunne ikuinen tuo hyvän elontaipaleen
niistä sydämeeni laulun silloin teen.
Silloin laulain työtä tehdä voisin
sydämessä onni autuus…
Kirjoittaja: vanha mestari (9. toukokuu 2013 at 14:34) — Ei kommentteja
Minä rakastin metsää ja lapsuuden maailmaa,
nyt rakastan menneiden tuulia salaa
niissä on voimani , metsäni, maailmain,
usko menneeseen on minun aatoksissain.
Minä rakastin yötä ja päivää nuoruuden kuuman
nyt rakastan muistoja, tuntien huuman
tuo hämärän kehtoni ihmeellinen,
niin vienosti toivoa henkivä, kyytini tuulinen
Minä rakastin muita, se voimia antoi
nyt rakastan mennyttä joka tänne mun kantoi
mennyt on minä, tuleva…
Kirjoittaja: vanha mestari (5. toukokuu 2013 at 19:32) — Ei kommentteja
Me valvomme yksin mielin haikeain
keväistä iltaa itseksemme vain
menneet lie unelmat vahvat nuo
postikin lisää karhuja tuo
Jo näemme näyt niin lähellä ; tulevain
ne pilkistää harteista kurjain kulkijain
ja hymyistä konklaavin,
- todesta niin kaukana ain
vaieten hiljaa ja kiltisti vaan
kansa tää jatkaa vaellustaan
kulkevat varjot nuo vuosien pois
kumpa joskus tuo aurinko säteensä…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (26. huhtikuu 2013 at 21:01) — 1 kommentti
Laella keon korkean
ihmisistä paremmat
tietoansa tuputtaa
tulevaako rakentaa
vai pelkät kahveet tarjoaa
kun komiteat selostaa
oli sitten kunta-sote
taikka koulutuksen ote
sama ratas raksuttaa
byrokraatti saostaa
selitystä, komiteaa
tekniikalla kaikki pelaa
Mihin jääneet taidot vanhat
tilalla vain lastentarhat
jossa kiukutellen sen saa
missä ei voi narrata ja…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (25. huhtikuu 2013 at 20:16) — 2 kommenttia
Niin aina unelmat pettää
niin myös usko unelmiin
se vie nuo voimat hengen
ja uskon voimihin
taas jälleen puute kutsuu
jää kaipuu unelmiin
ne tuomittu on tuhoon
kuin myös toive tuleviin
jo täyttyy tuskan mitta
ei reunat riitä sen
Nuo sanat jotka lausuitte
ei yhtä kanssa tekojen
Mut itke en ma siksi
vaan puolest raakuuden
kun näen kera virneen
sielus syvän…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (24. huhtikuu 2013 at 22:14) — Ei kommentteja
Sielunkin sheivaamme
paljaaksi, tyhjäksi ajamme
luonne entinen hukattu
botoxiin pumpattu
- ja miksi ?
näyttääksemme sielukkailta
maailman globaalin kansalta
uusituin garderobein
valloitamme maailmaa mitä ei ole
- on vain sheivatut sielumme
yksin omassa ahneudessamme
sisartemme ja veljiemme…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (19. huhtikuu 2013 at 22:11) — 2 kommenttia
Jo nuorena tunsin taian sen
joka sisällä myllersi pienen ihmisen
minä tahdoin kauneutta ympärillein
sateenkaaren värit nuo sydämellein
päätin maalata porttini autuuteen
iloon, onneen ja suureen rakkauteen
Niin vanhenin, karttui kokemuksein
ja mä maalasin kaunista ympärillein
tunsin iloa, onnea, - suuresti rakastuinkin
niin täysillä silloin kaiken…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (12. huhtikuu 2013 at 19:00) — 1 kommentti
Joko tullut elon tuska
liiasta jo nautinnosta ?
itkun , pieni tirskahdus kait
karkeloista itsekkyyden , sait
Kultaa kumartelit
mammonaa vain palvelit
unelmasi parhaimmat
jo uhrasitko vain ?
Onko tullut kaiken turma
mennyt vanhan hyvän hurma
irralleen jo päässeet intohimot
raakuus, julmuus, aikain pidot ?
hirviöt maan, jätit pallon kannen
pelottavat vanhempamme
kahlerautain…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (8. huhtikuu 2013 at 18:45) — 3 kommenttia
Niin nuo melkein kauniit ja rohkeat
tiiviisti vallan tuoleilla istuvat
istuin vallan tuon niin makean
tekee olon hyvän ja rapean
Minä mitätön kulkija
kolikon pienen pyörittäjä
minä istun rennosti rallilla
tuossa kylmässä valtaistuinsalissa
Ilossa nuo korskeat elävät
varat joillekin muille he keräävät
minulta vaativat…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (6. huhtikuu 2013 at 19:14) — Ei kommentteja
” Fantastista, fantastista uskomaton juttu,
kuulla saimme suunnitelmaa laatinut ei tuttu
kuka kumma ehdot moiset, porsaanreiät suurenmoiset
paperille piirusteli, kun juuri niiltä ylistelin ”
Fantastista, fantastista, aivan suurenmoista.
keskustassa, sisimmässä markkinoiden sykkeen
into on niin kova että erottaa voi jytkeen
joko tuoneet fantasian myös sun ovellesi ovat
euromaisen elintyylin arvot kalliit,…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (4. huhtikuu 2013 at 19:56) — 2 kommenttia
Olin minäkin ihminen
kun ihminen oli nimensä kaltainen
nyt kiskon kynsin hampain tuohta
ja olen kaukainen kuva sen
Mielessäin mun kuvastelee
kuva kaunis utuinen
jospa joskus huomenna
olla voisin taas ihminen
Aivoissani polttaa aatos
mihin mennyt ihminen
luolaan, koloon pimentohon
vuoksi kylmän tuulen…
Jatkuu...Kirjoittaja: vanha mestari (29. maaliskuu 2013 at 18:45) — 6 kommenttia
© 2013 Perustanut: Aamulehti.