Tänään on jännittänyt aamusta saakka.
Joukkue on tulessa Bulgariassa klo 18 (Challenge Cup / OrPo) ja yksi erä pitäisi voittaa, jotta pääsisi jatkoon valkovenäläistä Minchanka Minskiä vastaan.
Taidan siivota koko talon, koska minkäänlaiseen järkevään toimintaan ei kuitenkaan pysty..............
Että sellainen sunnuntai:)
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (25. lokakuu 2009 at 12:37) —
kommenttia
Käännän käden
näen sen viivat
ne risteilevät ilman määränpäätä
Elämä hakee suuntaa
eikä kukaan tiedä mihin kääntyä
Käsi piirtää viivaa ikkunaan
se ei osaa kirjoittaa
se hakee lauseita
mutta ei löydä sanojakaan
Tyhjyys puristaa
hiljaisuus kiertää kehää
Elämän äänistä hengitys tuo lohtua
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (23. lokakuu 2009 at 21:51) —
kommenttia
Menin lääkäriin, kun en pystynyt puhumaan enkä nielemään. Kuume hyppeli yöaikaan kolmenseiskan ja kolmenkasin väliä; välillä oli järkyttävän kylmä ja heti kohta hiki virtasi puroina lakanoita pitkin lattialle.
Turha nauraa siellä – toisaalta minäkin nauraisin, jos pystyisin.
Kaiken kauheuden lisäksi olen täysin vakuuttunut siitä, että sain tämän ”mikämaailmantautinytsittenikinäonkaan” hammaslääkäristä, jossa jouduin viikolla käymään, kun hapankorppu vei osan hampaastani.
Noh – eilen minua ei…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (2. lokakuu 2009 at 15:02) —
kommenttia
Eilen illalla juhlin edessä olevaa viikon "sinkkulomaa" teellä ja hapankorpulla.
Juhlat loppui kerrasta tajuntaa viiltävään rasahdukseen - alahampaasta lähti paikka ja kun syljeskelin epämääräistä kamaa suustani huomasin, ettei mikään ihan pieni paikka. Siinä meni sitten nekin kauan odotetut pirskeet pilalle.
Voi itku.
Kellon ollessa jo likimain sata ei näiltä sivukyliltä kannata lähteä siihen aikaan mihinkään lääkäriin. Pari buranaa huiviin ja miljoona iltarukousta siitä, että hammas ei huom…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (29. syyskuu 2009 at 15:44) —
kommenttia
Kiedon kyyneleet kultaiseen nauhaan
pujotan varoen lasimaljakkoon
otan sieltä niitä vain yhden kerrallaan
Nostan kyyneleen aurinkoon
hiljaa sulamaan
kuuntelen kuinka suru soi
aurinko pehmentää soinnut
Ilon hetkellä tahdon muistaa
että surua tarvitaan
suru saa meistä jokaisen
aidosti tuntemaan
Ilon ollessa ylimmillään
katso kyynelten maljakkoon
ja mieti paljonko surua
elämään mahtunut on.
Jokainen kyynel kantaa
omaa tarinaa
jokaisen kyyneleen virrassa
kaivaa suru polkuaan
Älä päästä maljakko…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (24. syyskuu 2009 at 18:14) —
kommenttia
Valmentajan ollessa courmet kokki; voitte uskoa että on tosiaan keittiötä remontin yhteydessä laitettu ja kaikilla mausteilla.
Sen maailmanlaajuinen sisällissota meinasi kyllä tulla hellasta. Sellaiseen kivitasosaarekkeeseen on upotettu uuni ja hella. Minä olisin halunnut sellaisen ihan tavallisen perushellan neljällä levyllä ja perusveivamilla; luokkaa päälle ja pois. Ja niin kuin voitte ajatella – niin EI TIETENKÄÄN.
No – meillä on nyt sitten sellainen syvänmusta läpyskä kaikenmaailman hipai…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (18. syyskuu 2009 at 11:03) —
kommenttia
Miettikää kuinka ihmeellistä nykyään on kun saa ihka oikean kirjeen?
Tänään sain sellaisen ja olen ihan onnesta ymmyrkäisenä.
Ennen sitä itsekin kirjoitteli ja oli oikein muodissa, kun oli kirjekavereita ympäri Suomea ja maapalloa. Ja kyllä ne ensimmäiset loveletteritkin meni ihan käsinkirjoitettuna postilaatikkoon. Kuinka ihanan romanttista verrattuna nykypäivän tekstareihin ja facebookkeihin; vai mitä?
Ja kenelläpä meillä ei olisi niitä vanhoja kirjeitä tallella ja ainakin ne sitten taas jo…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (17. syyskuu 2009 at 21:52) —
kommenttia
Puhalla mun niskaa
sukella silmieni sisään
ui kanssani merille tuntemattomille
Tule kanssani ulos kun sataa kaatamalla
vaatteet kastuu kun oomme taivasalla
naura kanssani sadepisaroiden juoksua
nuuhki niskasta Jadoren tuoksua
ei se mitä teemme - vaan se että teemme kahdestaan….
Laita sormet sormien lomaan
pidä vyöstäni kiinni
haluan kurottaa vielä hieman kauemmaksi
Tule kanssani rannalle kun myrskyää
tule kanssani sannalle ei kukaan nää
hengitä kanssani happea sisään
katso minua kun haluan li…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (16. syyskuu 2009 at 21:42) —
kommenttia
Hieno turnauspäivä takana.
Olemme Salossa perjantaista sunnuntaihin kestävässä turnauksessa. Paikalla liigajoukkueiden kärkikaartia (viisi joukkuetta) ja yksi joukkue Norjasta.
OrPon liigajoukkue on uudistunut rajusti viime kaudesta; peräti kahdeksan uutta pelaajaa. Kesän tiiviin harjoittelun ja leireilyn jälkeen on mukava kertoa, että joukkue on nimenomaan THE joukkue.
Ensimmäisen turnauspäivän satoa on kaksi peliä, kaksi voittoa, yksi vääntynyt nilkka ja lukematon määrä kaiken maailman pikk…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (12. syyskuu 2009 at 08:35) —
kommenttia
Pienellä tuulen henkäyksellä kodikkaasti natiseva pihakeinu seurusteli itse itsensä kanssa
– nirskis narskis nirskis narskis. Pyyhkäisin reunoista rispaantuneella huivillani kuivuneet ja kellertävät lehdet pois sen päältä ja istuin sen odottavaan syliin. Riippakoivun varjossa on hyvä istua helteellä, silloin aurinko ei polta korpinmustaa tukkaani.
Keinun vieressä näin pärekopan lintallaan kannon päällä. Koppa pursui leimuavan punaisia kirsikoita. Kuka ihme ne on minulle tuonut? Katsoin ympärill…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (7. syyskuu 2009 at 21:01) —
kommenttia
Valmentaja vakava
seisoo sanojensa takana
kaikkien täytyy totella
ohjeita tarkasti kuunnella
Jaksaa jaksaa valmentaja huutaa
tyttöjä piiskaa ja antaa luutaa
pilli soi ja viivajuoksua
chanel vitoset ei taida tuoksua
Harjoitella täytyy ahkerasti
huutaa valmentaja kipakasti
voittojen eteen on tehtävä töitä
tässä hommassa ei valvota öitä
Jos ei jakseta harjoitella
turha on häviötä voivotella
kaikki on aina laitettava peliin
turha on vedota mihinkään keliin
Voittoja tulee kun on sen aika
harjoitu…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (6. syyskuu 2009 at 13:02) —
kommenttia
Alkukesästä, kun tulin Mummon luo maalle, niin mökkitiellä piti puikkia varovasti varpaillaan ja väistellä kaikki kivet ja männynkävyt. Kesän kuluessa kaupunkilaislikasta kuoriutui kengittä kirmaava villivarsa, joka tukka hulmuten aamulla lähti ja illalla tuli ilman sen suurempia aikatauluja. Mummo se vaan nauroi ja sanoi, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa:)
Ikinä en muista, että olisi ollut tylsää ja että ei olisi ollut mitään tekemistä. Ei silloin tosiaan puuhamaista ja särkänniemistä ollu…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (4. syyskuu 2009 at 08:15) —
kommenttia
Käsittämättömän mukavaa olla jälleen töissä.
Olen ihan järjettömän hyvällä tuulella. Päivä töissä ja illaksi pallotytöksi liigan harjoituksiin
- mitä sitä muuta voisi kaivatakaan arkipäivään?
Allekirjoitan täydellisesti tämän: "olen pienistä hetkistä onnellinen"
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (2. syyskuu 2009 at 15:33) —
kommenttia
Olen ilmeisesti selvinnyt hengissä "äläsyömitäänkunmikääneipysykuitenkaansisällä" - taudista.
Tänään teki jo kahvia mieli.
Enemmän kuin mielelläni menen huomenna töihin.
Huomattavasti miellyttävämpi ajatus on keskustella kaikkitietävien myyntimiesten kanssa kuin horjua kahden neliön vessassa ja miettiä, että miksi minua näin rankaistaan......
:)
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (1. syyskuu 2009 at 14:33) —
kommenttia
Mun olkapäähän tatuoitu on ruususta vain lehti
se ainoa jonka se rastatukka siihen tehdä ehti
Se suhde hiipui ennen kuin ruusu pääsi kukkaan
mut ei kai mikään kokemus ole mennyt hukkaan
Nyt etsin käteen ruusua kukkaa kestävää
sellaista laatua joka ei ole pois pestävää
Lehti ilman kukkaa ei näytä hyvältä
tunne kyllä koskee se koskee syvältä
Nyt aikaa on kulunut liian monta vuotta
mä vielä etsin ruusua etsinköhän suotta
Oon saanut monta kaunista ja monta kiehtovaa
mut mikään niistä ei ole ollut…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (11. elokuu 2009 at 19:30) —
kommenttia
Avaa ovi ja ota kiinni
älä päästä irti vaikka pakenen
Etsi se ruosteinen avain
joka sopii mun pihani porttiin
Avaa mun ikkunani
puhalla pölyni pois
tuuleta eiliset murheet taloani tummentamasta
Kanna väsynyt verso ulos
pyyhi rätillä ikkunan tummat raidat
valkaise mustat vaatteet vaaleiksi taas
Värjää hiuksiini kesäinen hehku
hipaise silmiini naurun aallot
kaiva mun hymykuopat esiin uudestaan
Anna elämäniloa viipaleena
sivele päälle suolainen sade
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (10. elokuu 2009 at 22:18) —
kommenttia
Luokseni kun saavuit
syliisi kaaduin
ei sitä nähnyt onneksi kukaan muu
Tartuit käteen lähdettiin
koko sotku jätettiin
unohdettiin muut kaikki jäi paikoilleen
Pikapassit haettiin
nauru kimpoili niin
äkkilähtö etelään varattiin
Tultiin kuumalle saarelle
tuoksui kookosrasvalle
etelän tunnelma väritti virtaavaa verta
Kuumat rytmit vei mukanaan iltaan
samba taivutti mukanaan siltaan
mikään ei ollut liikaa
mikään ei estänyt mitään
kaikki sain mitä silloin halusin
Oltiin yhtä auringon kanssa
hieka…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (22. heinäkuu 2009 at 19:54) —
kommenttia
Lomailimme viikon aurinkoisella Kreetalla. Lomaviikon aikana ei taivaalla leijunut yhden yhtä pilvenhattaraa ja lämpömittari tikutti kolmenkympin parempaa puolta joka ikinen päivä.
Ja ettei tämä kuulostaisi matkatoimiston maksetulta mainokselta, niin parvekkeellinen kaksio oli hotellialueen kaukaisemmassa kolkassa ja luvattu ”rannalla” oli sieltä suunnasta ainakin 300 metrin päässä. Parveke oli sivukadulle suoralla zoomauksella paikallisen tavernan keittiöön.
Päivien kuluessa saimme kuitenkin…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (21. heinäkuu 2009 at 16:46) —
kommenttia
Se oli aina juhlapäivä, kun kauppa-auto tuli kerran viikossa.
Keittiössä oli mummolla paperilappu, johon oli aina kirjattu mitä puuttuu, että muistetaan sitten kaikki varmasti ostaa. Minä lisäsin lappuun tietysti aina jäätelön ja karkkiaskin. Mummo ei koskaan lisäyksistä sanonut mitään; olisiko joskus vähän hymyillyt. Aivan kuin ne nyt milloinkaan olisi unohtunut.
Aamulla mummo kampasi hiukset tavallista huolellisemmin. Vaihtoi kukkamekon vähän parempaan kukkamekkoon ja kaikkein kivointa oli k…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (5. heinäkuu 2009 at 14:52) —
kommenttia
Kävelen kirkon käytävää
sulan seinien hiljaisuuteen
outo kaipuu valaa vaeltavan mielen
Korkealla kaarella hohtaa
sadat kauniit kynttilät
minut - muistoihin vieden
Kyynel valuu hiljaa
ihmiset niin tärkeät
mieleen palaa muistot lämpimät
Kyynel valuu hiljaa
muistot niin lämpimät
mieleen palaa ihmiset tärkeät
Miksei kaikille anneta tarpeeksi aikaa – aikaa nähdä elämää
Miksei kaikille anneta tarpeeksi aikaa – aikaa nähdä elämää
Istun kirkon etupenkkiin
istun hiljaa vaan
miete matkaa omaan maailm…
Jatkuu...
Kirjoittaja: PIPSA (2. heinäkuu 2009 at 21:00) —
kommenttia
