Esittelysivu: Eeva-Liisa Kiviniemi

Eilen tapahtui ihme. Esikoiseni Viljami, kolme vuotta ja kohta viisi kuukautta, söi iltapuuron ihan itse.
Siinä minä sitten istuin lattialla keittiön nurkassa ja katselin kun isoveikka ja pikkuveikka yksi vuotta ja kymmenen kuukautta lappasivat kilvan puuroa naamariin. Saatoin minä muutaman kyyneleenkin tirauttaa. Silkasta onnesta.

Nyt tietysti ihmettelette, että mikäs tuossa on niin ihmeellistä. Minäpä kerron.

Alle vuoden ikäisenä down-pojallamme Viljamilla ei pysynyt ruoka oikein millään sis… Jatkuu...

Facebook-ystävä Yhdysvalloista intoili tyttärensä jaksaneen katsoa ensimmäisen Harry Potter –elokuvan ihan kokonaan. Mahtava juttu! Äidillä ja tytsyllä on siis yhteinen harrastus. Sääli vain, etteivät Potter-leffat (K-11) ole kaksivuotiaille ihan sitä parhainta kasvatusmateriaalia.

Hyi hyi, ajattelin minä, ja tunsin kuinka vahingonilo hyppi riemukkaasti tasajalkaa olkapäälläni. Meidän pojat sentään katsovat vain laadukkaita lastenohjelmia, ja niitäkin vain harvoin tai no ainakin varmasti harvem… Jatkuu...

Viimeiset kolme vuotta olen muutamaa vapaailtaa lukuun ottamatta ollut ympärivuorokautisesti äiti. Vaikka urani on vasta alkutaipaleella, uskallan väittää oppineeni paljon.


Olen oppinut priorisoimaan.

Esimerkki: Esikoinen on kalastanut käsiinsä pöydältä täyden kupillisen kahvia. Nuorempi on vapauttanut itsensä vaipoista ja juoksee pylly märkää pierua täynnä kohti sohvaa. Puuro kiehuu yli. Puhelin soi. Mitä teet?

1. Pelasta sohva (päällisten peseminen on järjetön urakka).
2. Ota puuro pois li… Jatkuu...

Kuukausi sitten ryhdyin nousuhumalaisen teekkarin itsetunnolla varustettuna Suureen Kotilosotaan. Tarkoituksenani oli murtaa vastustajani hyvin suunnitelluilla täsmähyökkäyksillä ennen kuin he ehtisivät kutsua lisäjoukkoja. Edelliskesästä viisastuneena (lempeyteni johti salaatti- ja yrttiviritelmieni joukkotuhoon) en aikonut säästää yhtäkään niljaketta, en sitä pienintäkään.

Tässä vaiheessa kesää kotilot johtavat 6-1. Ensin tuli vettä, sitten loma, sitten lisää vettä ja lopulta tilanne äityi ni… Jatkuu...

Suurin osa meistä muistaa sen luokan ainoan lihavan lapsen. Sen, jota joko julmasti kiusattiin, hyljeksittiin, joka joutui ostamaan ystävät tai josta muodostui lopulta luokan kovin kiusaaja. Sen, joka sairastui teini-iässä bulimiaan. Sen, joka sairastui kolmikymppisenä 2-tyypin diabetekseen. Sen, jonka polvet ja selkä pettivät nelikymppisenä.

No, tilanne näyttää hellepäivien rantakatsauksen jälkeen siltä, että ei ole enää luokan yhtä ainoata lihavaa lasta. Tai sitten kohtalon oikku oli heittäny… Jatkuu...