Valokuvan syvin olemus ?

[Mika]

Olen usein valokuvausta harrastavana, ja koko elämäni valokuvia ihailleena monesti miettinyt, että mikä on se asia, joka valokuvassa viehättää. Onko se pysäytetty aika, tapahtuma, joka ei koskaan toistu enää identtisenä? Onko se tietyn hetken taltiointi jälkipolville, hetken jonka kenties muutkin ovat todistaneet, ja nähneet, vai onko valokuvan syvin olemus juuri näyttää jotain sellaista, joka on jäänyt huomaamatta, näkemättä ohi kiitävässä ajassa.

[Pekka Suokas]

Mika. Toit esille kaiken oleellisen, mikä minun mielestäni valokuvaukseen liittyy. Se dokumentoi kaikkia niitä elementtejä, joista mainitsit. Joskus kameran laukaisinta painaa vain hetken mielijohteesta kohteesta, joka ei juuri sillä hetkellä ehkä tunnu edes kuvaamisen arvoiselta. Tuon kohteenhan minä näen joka päivä, kun ohi kävelen. Jo muutaman vuoden kuluttua se voikin olla jo kadonnutta eilistä ja historiaa. Näin kävi mm. minulle, kun nappasin kuvia Amurista joskus Näsinneulan rakennusvaiheen aikoina. Tänä päivänä nuo kuvat kertovat ikuisiksi ajoiksi kadonneista kortteleista ja työläiskaupunginosan tunnelmasta, jonka kuvista voi aistia. Sama koskee vaikkapa kuvaa omasta lapsestasi. Se on hetken kuva joka on jo seuraavana päivänä historiaa.

Olisi aikoinaan pitänyt olla niin kaukaa viisas, että olisi keskittynyt vain mustavalkoiseen ja dia-materiaaliin. Eräät negatiivit olivat jo viimeisimmillään, kun ne kaivoin esiin arkistosta. Tässä yksi esimerkki. Kuvausharrastus vain pääsi välillä hiipumaan työkiireiden takia ja ajanhammas pääsi tekemään tuhojaan nimenomaan negoissa. Vikaa oli paitsi filmimateriaaleissa, niin myös arkistointimateriaaleissa ja ennenkaikkea tiedossa.
Hyvää jatkoa sinulle ja harrastuksellesi. Otat todella hyviä ja puhuttelevia kuvia.

[Rainer Zeitlin]

Mika, kyllä se pysäytetty aika on varmaan kaikkein tärkein syy valokuvaukselle- harrastusmielessä. Nykyaika on niin hektistä, että emme ehdi pysähtyä katsomaan ympärille. Matkoillamme haluamme talentaan paljon, jotta sitä voisi jälkeenpäin katsella. Elämämmehän on matkaa, joten samalla logiikalla haluamme tallentaa arkipäivää.
Miten nykyinen digi-teknikka tulee sitten jatkossa vaikuttamaan tähän tallentamiseen onkin eri juttu. Kuvia on entistä helpompaa ottaa, mutta katsooko sitä määrä joku tulevaisuudessa?

[Mika]

Kiitos mielipiteistä, ja taitaa olla niin, että oikeaa tai väärää vastausta ei ole, niinkuin se tapaa olla monessa muussakin asiassa. Itse olen monesti huomannut valokuvissa ystityiskohtia/ asioita joita en ole kuvaushetkellä huomioinut ollenkaan, ja koen sen joka kerta erittäin rikastuttavana kokemuksena, tavallaan onnistuu kuvaamaan jotain sellaista, jota ei ole nähnyt, sen sijaan, että kuvaa asioita jotka ovat olleet näkyvillä.

Tuo kuva vanhasta Amurista on kyllä niin hieno, että olisi erittäin hauska yrittää sitä "entisöidä" oikein ajan kanssa, tämä siis mikäli Pekka annat siihen luvan ?

Rainerille: olen aivan samaa mieltä myös kanssasi tämän päivän hektisyydestä, ja koen, että juuri sen kautta valokuvaharrastus on entistä arvokkaampaa, en sillä, etteikö se olisi sitä ollut aina. Digitekniikkaa itse pidän ainoastaan positiivisena, erityisesti sen vuoksi, että se on mahdollistanut harrasrukseen pariin entistä enemmän ihmisiä. Toki on totta, että kuvamäärät tänäpäivänä nousevat helposti satoihin, ja tuhansiinkin, mutta ainakin itselle niiden todella " onnistuneitten" kuvien lukumäärä on aika lailla sama kuin aiemminkin, eli ehkä yksi tai kaksi sadasta. Digikuvaus onneksi pitää kustannukset tänäpäivänä paremmin kurissa, kun niitä pois lentäneitä lintuja ei enää tarvitse kehittää =)