Enkeleillä useimmiten tarkoitetaan Jumalan sanansaattajaa, mitä kreikan kielen angelos merkitsee. Toisaalta puhutaan myös suojelusenkeleistä, silloin tarkoitetaan suurin piirtein samaa kuin muinaiset kantasuomalaiset esi-isämme puhuessaan henkilökohtaisista seuralaisista, kummeista, jotka ihmisen suojelijoina seurasivat häntä kaikkialle. Jokaisella on oma intuitiivinen näkemys enkeleistä tai Jumalan haltijahengistä, millaisia ne ovat ja mikä on niitten rooli. Ja myös oma maailmankatsomus tai uskonnollinen viitekehys vaikuttavat omakohtaiseen näkemykseen asiasta.

Onko enkeleillä siivet? Kerran istuessani uimahallin saunassa löylyjä ottamassa viereen istuutui ukko, joka yks'kaks' yllättäen alkoi valittaa, että nukkuu huonosti kun enkelit häiritsevät. Ihmettelin moista, sillä itse en koe enkeleitä peloittavina. "Ne tulevat jopa seinän läpi", ukko selitti. Yritin udella, minkälaisia enkelit olivat ja toivatko ne jotain viestiä, mutta ukko vastaili ylimalkaisesti tai vaihtoehtoisesti omat hoksottimeni eivät toimineet kunnes keksin kysäistä, oliko enkeleillä siivet? Tähän kysymykseen ukko täsmällisesti vastasi: "Kyllä." Paljon enempää en uteliaisuuttani saanut enää tyydytettyä mutta olin tyytyväinen edellä mainittuun vastaukseen, sillä itse olen vakuuttunut, ettei enkeleillä ole siipiä. Mihin enkelit siipiä tarvitsivat? Siivet toimivat vain lintujen valtakunnassa, alemmassa ilmakehässä, eivät siitä eteenpäin muualla kaikkeudessa. Otaksun siipien tulleen enkelien ominaisuuksiksi taikauskoisessa maailmassa, jossa kuviteltiin Jumalan olevan pilvissä ja vain linnuilla oli kyky lentää sinne!

Nyt pyydän teidän näkemystänne asiasta. Onko enkeleillä siivet vai ei? Taiteessa on muodissa olleet milloin lapsi-, milloin mies- ja milloin naisenkelit. Kysymystä voimme lähestyä pelkästään teoreettisesti. Vaikka ei uskoisi enkeleihin, voi aina miettiä ja vastata, minkälaisia enkelit olisivat, jos niitä olisi. Jos taas uskoo enkeleihin, voi vastata siltä perustalta, mitä on on oppinut ja minkälainen kuva siten on syntynyt. Tai vielä parempi, jos on itse kokenut enkelikokemuksen, onko se saman suuntainen kuin kertomukseni ukolla vaiko aivan erilainen?

Katselukerrat: 934

Vastaukset tähän keskusteluun

Vanha testamenttihan menettää merkityksensä, silloin kun laaditaan uusi testamentti. Ei ole tarpeen tehdä uutta testamenttia jos vanha on riittävä, vaikka joku sanoikin ettei ole tullut kumoamaan vanhaa lakia, vaan täydentämään. Mutta Vanha kai on perehdytys uudempaan, eräänlainen johdanto.

 

Olen ymmärtänyt kohdan myöhemmäksi lisäykseksi. Mutta sitä on turha kaivella, sillä edesmenneelle kristinuskolle on suotava hautarauha.

Myönnän ettei heti aukea. Voitko tarkentaa?

Jeesus Nasaretilainen kertoi ettei hän ole tullut kumoamaan vanhaa lakia vaan täydentämään. Tämähän on perustana kristinuskolle. Raamattu on kaiketi kirjoitettu nykyiseen ulkoasuunsa(ottamatta uusia käännöksiä mukaan) n300 jkr. Vahva uskonto keisarikultin ohella. 

Opus on kirjoitettu niin taitavasti, että joka lause on tulkittavissa, kuinka kukakin sen katsoo oikeaksi. Raamatun sisällöstä luterilaiset papit ovat vetäneet johtopäätöksen: Rakasta lähimmäistäsi. Vähän aikaa sitten luterilaiset olivat sitämieltä, että: Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Olen itse agnostikko, mutta mitä olen perehtynyt uskontoihin: Ortodoksisuus,on lähimpänä sitä, mitä MINUN MIELESTÄNI tulisi kristinuskon olla. Uskon tulisi olla elämässä mukana. 

Oikeassa olet, olen käynyt itse Saarikosken haudalla Heinävedellä Valamossa.

Ortodoksisuus on hieno uskonto. Minäkin olen vieraillut uudessa Valamossa. Mutta ortodoksisuudessa vaikuttaa muiden uskontokuntien tavoin samat lainalaisuudet kuin muuallakin yhteiskunnassa. Esimerkkinä ortodoksipapiston tuki tsaarien kansaa sortavalle hallinnolle, joka päättyi siihen, että bolsevikit teilasivat tsaarin, joka siitä sai ansiotonta sädekehää minkä seurauksena hänet arvottomasti julistettiin pyhimykseksi kommunistivallan kaaduttua. Hengellisiä ansioita ei tsaarilla ollut. (Katolisessa kirkossa muuten suurin osa pyhistä on entisiä paaveja, kardinaaleja ja muita kirkonmiehiä).

Itse koen parhaaksi uskonnollisuudeksi omakohtaiset ilmestykset ja hengellisen omavaraisuuden kuten oli laita muinaisilla suomalaisilla, Amerikan intiaaneilla ja muilla luonnon kanssa sopusoinnussa elävillä kansoilla. Aikuistumisen initiaatioriitteihin kuuluin monesti yksinäisyyteen paastoamaan meno päiviksi ja päiväkausiksi kunnes henget tai totemieläimet olivat näyttäytyneet. Silloin ihminen tiesi, ketkä olivat hänen henkimaailman suojelijansa eikä hän tarvinnut tyhjää puhetta päänsä täytteeksi. 

Jos "kristillisistä" lähteistä hakee tietoa, suosittelen Tuomaan ja Filippuksen evankeliumeita. Ne antavat avartavaa näkökulmaa kanonisoitujen tarinoiden sijaan.

Nin kyllähän raamattunkin on poimittu poliittisesti parhaimmat tarinat, jos uskonlahkoihinkin. Alunperin Bysantissa, joka oli idänkirkon alkukoti, myös keisari oli pappi, ei suinkaan ylipappi, mutta valtio ja kirkko oli erillään. Venäjällä yritettiin samaa kuin katolilaisuudessa(paavi vihkii keisarin ja saa turvaa), mutta se ei saanut yhtä vankkumatonta jalansijaa. Tarkoitan Moskovan patriarkkaa verrattuna paaviin, vaikka he molemmat ovat ikäänkuin samassa virassa, kuten Kreikan patriarkka.

Kiitokset tiedosta, pitääkin lukea kyseiset evankeliumit, raamattu on kuitenkin erittäin tärkeä historiallinen kirja. Itsekin olen hiukan perehtynyt luonnonuskontoihin, tosin paino sanalla hiukan... 

"Gnostilaiset" evankeliumit löytyvät kirjasta "Nag Hammadin kätketty viisaus Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä" Toim. Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen. 

Noista enkeleistä sen verran, että minun enkeliymmärrykseni on enemmänkin tunnepohjainen kokemus jostakin rinnalla liihoittelevasta sielusta, joka auttaa minua vastoinkäymisten kohtaamisessa.

Esimerkiksi, kun laskuja on kasaantunut iso pino ja raha ei tunnu riittävän niitten maksamiseen, yhtäkkiä asia ratkeaakin yllättävällä tavalla. Rahaa tulee jostakin odottamattomasta paikasta ja ongelma on ratkennut. On käynyt myös niin, että sairauksistani johtuvat kivut ovat äityneet aivan sietämättömäksi ja olen vaipunut epätoivoon. Ei mene kuin tuokio siihen, kun tapahtuu jotain sellaista yllättävää ja positiivista, joka saa minut unohtamaan kipuni.

Tällaiset sattumat ovat tietysti mahdollisesti vain sattumia tai oman henkisen voiman aiheuttamia, tai sitten minulla on suojelusenkeli, siivetön tai siivekäs, sillähän ei ole merkitystä :)

Tunnepohjaisuudessa voi hyvinkin olla enemmän "järkeä" kuin tunteettomassa rationaalisuudessa. Ehkäpä juuri tunteet ovat silmälasit tuonpuoleiseen. Jos jollakulla on toimiva suhde "suojelusenkeliin" kuten sinulla näyttää olevan, ei tietenkään ole merkitystä, minkälaisena se näyttäytyy. Yliluonnollisella olennolla voi kaiken lisäksi olla siivet ja siivettömyys samanaikaisesti, koska se ei ole normaalin fyysisen maailman rajoituksien alainen. Oma henkinen voima ja sattumakin voivat olla osa "suojelusenkelin" persoonallisuutta.

Tärkeintä on että homma toimii!

RSS

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot