En tiedä onko tässä tapauksessa jotain yliluonnollista vai ei,mutta kerron sen siitä huolimatta.

Isäni menehtyi aivoverenvuotoon äkillisesti työpaikallaan kolmenkymmenenviiden vuoden iässä, siis kovin nuorena. Olin silloin 13 vuotias. Olimme äitini ja kahden sisareni kanssa surun murtamia ja hämillään tapahtuneesta. Äitini odotti silloin nuorinta siskoani, joka syntyi muutaman kuukauden kuluttua.

Isä oli rautatieläinen, hän vastasi Huutokosken asemasta ja lähetti junia siihen aikaan tyypilliseen tapaan vihreällä lätkällä. Hän käytti työssään virka-asua, johon kuului lipallinen "virkalakki".

Äiti piti tätä lakkia makuuhuoneensa vaatekomerossa muistona isästä. Minä nukuin sen komeron takana olevassa huoneessa. Merkillistä asiassa oli se, että tuosta komerosta ja juuri hattuhyllyltä kuului huoneeseeni öisin koputusta, joka ei loppunut ennen kuin menin herättämään äidin. Hän ei kuullut koskaan mitään, nukkui kai niin sikeästi.

Minua koputus alkoi hirvittämään,koska se jatkui niin kauan kunnes äiti vei lakin kellariin.

Myöhemmin äiti kertoi, että hän oli kuullut monta kertaa istuessaan illalla television ääressä, kun joku tuli ovesta omilla avaimillaan. Ovi kolahti kiinni ja äänet loppuivat siihen. Tämä oli toistunut kuuluma monta kuukautta isän kuoleman jälkeen. 

Oliko isällä ikävä perhettään vai vaivasiko häntä äkillinen lähtö tuonpuoleiseen. Olisipa kiva tietää!

Katselukerrat: 339

Vastaukset tähän keskusteluun

Erikoinen tarina. Jos sille rationaalista selitystä haetaan, "koputus" oli omaa kuvitteluasi koska äitisi ei sitä kuullut. Eräänlainen tekosyy äitiin turvautumiseksi yöaikaan. Eräänlaista perheen sisäistä surutyötä siis ja myös keskustelut niistä. Samoin äitisi kuulemia ääniä ei kuullut muut. Äitisi oli tottunut kuulostelemaan isän tuloa ja tästä hänellä oli muistijälki, jonka "poisoppiminen" ottaa aikansa. 

Toki yliluonnollinen selityskin on mahdollinen. Isäsi halusi koputuksilla antaa merkin elämän jatkumisesta ja osoittaa , ettette ole yksin. Mutta miten virkalakki liittyisi asiaan? Kaipasiko isäsi lakkiaan takaisin ja miksi "kummittelu" loppui lakin jouduttua kellariin? Kuuluiko kellarista tämän jälkeen ääniä? Miksi äänet kuuluivat vain öisin? 

Mitä kokemuksia kahdella sisarellasi olisi asiasta ja miten he asennoituivat sinun ja äitisi saamiin äänikokemuksiin? Ja missä lakki nykyään on? Onko isäsi antanut noiden tapahtumien jälkeen mitään merkkiä itsestään? 

evp:tä itse kuulleena,uskon,että voi olla tottakin..ehkä meidän pitää tarkistaa käsitystä siitä,mitä/keitä olemme.

Jos näkyvä maailma on hämmästyttävän moninainen, voi otaksua näkymättömän maailman olevan sitäkin rikkaampi. Uskonnoissa on monesti tapana latistaa tuonpuoleinen yksinkertaiseksi opiksi. Tietämätön helposti turvautuu yksinkertaiseen "totuuteen".

Jani, olisi kiva jos tarkentaisin, minkälaisia ääniä olet kuullut ja minkälaisissa tilanteissa. Onko niissä esim. ollut oleellista vastaanottajan herkkyys toimia vastaanottimena tai elävien ja kuolleiden keskinäinen suhde vai mikä? 

RSS

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot